Teidän  Kaikkipyhyytenne,

otan kiitollisena ja nöyrin mielin vastaan tämän minulle myönnetyn korkean arvonimen, jonka te myönnätte maallikolle, joka on tehnyt merkittävää ja arvokasta työtä kirkkomme hyväksi.  

Olen ortodoksina nuori, vasta 11-vuotias ja kilvoittelijana vielä tieni alussa. Pyhän katolisen ja apostolisen kirkon läsnäolo näinä vuosina on ollut kuitenkin elämäni turva ja sen peruskallio.

Työssäni toimittajana olen halunnut tuoda esiin Suomen ortodoksista kirkkoa ja ortodoksista uskoa aina kun se vain on ollut mahdollista.

Maallistuneessa maailmassa minusta on tärkeää, että me median edustajat uskallamme tunnustaa itsemme Kristuksen seuraajiksi ja kertoa toisista todellisuuksista kuin niistä, jotka voimme aistein havaita jokapäiväisessä elämässä.

Yksi oman aikamme vitsauksista on liiallinen rationaalisuus, joka ei jätä sijaa salaisuuksille, mysteereille. Lainatakseni näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin ajatusta: Järjen korostamisen myötä me menetämme helposti itsestämme herkkyyden.

Ja kun me menetämme herkkyyden, me olemme vaarassa menettää jotakin hyvin olennaista, nimittäin uskon eläväksi tekevään Kristukseen ja Pyhän kirkkomme traditioon ja oppiin.

Jokaisen ortodoksin tehtävä tässä maailmassa on vaalia herkkyyttä ja ylösnousseen Kristuksen suurta salaisuutta.  

Omalta osaltani tämä tänään saamani arvonimi kannustaa minua yhtä tiiviimpään ja hedelmällisempään yhteyteen kirkkomme kanssa.

Tässä pyrkimyksessäni minua auttakoon Pyhä kolmiyhteinen Jumala!