Teidän Kaikkipyhyytenne,
Ensimmäiseksi haluan Ortodoksisten pappien liiton puolesta ilmaista syvän kiitollisuutemme Teidän Pyhyydellenne siitä, että annoitte meille niin paljon aikaa, isällistä huolenpitoa ja rakkautta helmikuisella pyhiinvaelluksellamme. On suuri kunnia, että Teidän Kaikkipyhyytenne on nyt keskuudessamme juhlimassa Suomen kirkon satavuotista autonomiaa. Olen varma, että Teidän Kaikkipyhyytenne läsnäolo Suomessa antaa ortodoksiselle kansallemme samaa voimaa ja siunausta, jota me saimme ottaa vastaan Konstantinopolissa – Kaupunkien Kuningattaressa – aiemmin tänä vuonna.
Olemme täynnä ihailua ja kiitollisuutta siitä johtajuudesta, jota Teidän Kaikkipyhyytenne edelleen osoittaa, jopa niiden valtavien haasteiden ja kiusausten keskellä, joita ortodoksinen kirkko kohtaa tässä ajassa. Kyse on samasta yleisortodoksisesta palvelemisen ja todistamisen hengestä, jota edeltäjänne osoittivat sata vuotta sitten.
Ortodoksinen maailma kohtaa nyt haasteita ja vaikeuksia, jotka johtuvat Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Olemme kiitollisia Teidän Kaikkipyhyydellenne Venäjän hyökkäystä koskevista selkeistä ja suorista sanoista. Olemme myös kiitollisia Teidän Kaikkipyhyydellenne oikeamielisestä ja esimerkillisestä johtajuudestanne sekä jatkuvista ponnisteluistanne oikean Uskon puolustajana. Samalla oikeamielisellä ja esimerkillisellä tavalla on myös Korkeasti pyhitetty arkkipiispamme Leo tuominnut hyökkäyksen ja vaatinut julkisesti Moskovan patriarkka Kiriliä käyttämään voimaansa ja vaikutusvaltaansa rauhan saavuttamiseksi ja sodan lopettamiseksi.
Tässä vahvistavassa ilmapiirissä kirkkomme papisto ja maallikot ovat voineet ottaa rakkaudella vastaan ihmisiä, jotka ovat paenneet kodeistaan Venäjän hyökkäyksen vuoksi. Olemme auttaneet ja tukeneet heitä heidän tarpeissaan. Ja mikä tärkeintä, Suomen ortodoksinen kirkko on tarjonnut heille hengellisen kodin. Tunnemme syvää myötätuntoa Ukrainan kansaa kohtaan ja papistona erityistä myötätuntoa ukrainalaista papistoa kohtaan. Papistomme on valmis tukemaan kaikin mahdollisin tavoin tässä sodassa kärsiviä ukrainalaisia ja ukrainalaisia pappeja.
Kun juhlimme Suomen kirkon autonomiaa, haluan papiston edustajana muistuttaa, että sata vuotta sitten Suomen papisto oli jakautunut Konstantinopolin ja Moskovan kannattajiin. Erityisesti nuoremmat papit halusivat kirkkomme olevan Ekumeenisen patriarkaatin yhteydessä. Vuonna 1925 nuorempi papistomme perustikin Ortodoksisten pappien liiton. Yhdistyksemme historiassa Suomen papisto on ollut aktiivinen ylläpitämään hyviä suhteita Äitikirkkomme kanssa. Sata vuotta kestänyt autonomia Ekumeenisen patriarkaatin yhteydessä on antanut Suomen ortodoksiselle kirkolle mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä paikalliskirkkona ja antanut sen papistolle välineitä evankeliumin julistamiseen yhä enemmän maallistuvassa länsimaisessa yhteiskunnassa. Olen vakuuttunut siitä, että tämä ei olisi ollut mahdollista ilman Ekumeenisen patriarkaatin mahdollistamaa vuoropuhelun henkeä, suojelusta ja siunausta.
Aivan kuten sata vuotta sitten, me Suomen autonomisen kirkon papistona haluamme myös nykyisin vahvistaa hyviä suhteitamme Äitikirkkoon. Olemme hyvin kiitollisia siitä, että eilisessä papiston kokoontumisessamme kanssamme oli Äitikirkkomme pyhän keskuksen edustaja, Korkeasti pyhitetty metropoliitta Grigorios. Näiden suhteiden syventämiseksi ja lujittamiseksi haluamme ilmaista toiveemme, että tulevaisuudessa Teidän Kaikkipyhyytenne ystävällisesti lähettäisi edustajan vuotuisille opintopäivillemme tapaamaan papistoamme. Pyydämme Teidän Kaikkipyhyyttänne myös siunaamaan toiveemme lisätä yhteistyötämme muiden Ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa toimivien autonomisten kirkkojen ja hiippakuntien kanssa. Toivomme monenlaista yhteistyötä, kuten esimerkiksi luentoja, pyhiinvaelluksia ja papiston vaihtoja. Olen vakuuttunut siitä, että tällaiset toimet yhdistäisivät meitä Äitikirkkomme jäseninä. Näiden toimien avulla voimme tutustua toisiimme paremmin, oppia toisiltamme ja vahvistaa hyviä suhteitamme maailmanlaajuiseen Äitikirkkoomme ja sen pyhään keskukseen.
Yksi osa ympäröivän maailman kanssa käytävää vuoropuhelua on Kirkon huoli luomakunnasta, joka kärsii ihmisen toiminnan vuoksi. Teidän Pyhyytenne on vuosikymmenien ajan näyttänyt meille tietä kohti ekologisempaa maailmankuvaa. Tunnistaen sen, että arktisella alueella asuvat ihmiset, erityisesti alkuperäiskansat, ovat vähiten vastuussa ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, vaikka samaan aikaan nämä muutokset vaikuttavat juuri heihin kaikista eniten, olemme Teidän Kaikkipyhyytenne kunniaksi tehneet lahjoituksen saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevien Ylä-Lapin ikimetsien suojelemiseksi ja pelastamiseksi.
Eis polla, eti Despota!
isä Jaakko Vainio, puheenjohtaja, Ortodoksisten pappien liitto
11.9.2023