Teidän Kaikkipyhyytenne patriarkka Bartolomeos!
Parhaat kiitokset mieltä lämmittäneestä huomionosoituksesta ja ystävällisistä sanoistanne.
Eilen tässä katedraalissa piditte mieleen jääneen puheen, jossa annoitte tunnustusta Suomen ortodoksisen kirkon esipaimenten, papiston ja maallikoiden työlle, jota he ovat tehneet kirkon hyväksi.
Toivon, että voin jakaa nyt saamani huomionosoituksen kaikkien niiden Suomen ortodoksien kanssa, jotka sen ansaitsevat. Kuten toitte esille, heitä on paljon.
Kiitän teitä, patriarkka Bartolomeos, kaikesta siitä ystävällisyydestä, jota olette henkilökohtaisesti osoittanut Suomea, suomalaisia ja Suomen ortodokseja kohtaan. Sen ovat kokeneet kaikki, jotka ovat teidät tavanneet joko Suomessa tai vieraillessaan Konstantinopolissa.
Suomen ortodoksisen kirkon autonomian satavuotisjuhla osuu aikaan, jolloin ortodoksit eri maissa ovat hämmentyneinä todistaneet Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Me kysymme, eikö edes yhteinen usko ehkäise väkivaltaa? Eikö kirkko olekan rauhan asialla?
Olemme kiitollisia siitä, että Te, patriarkka Bartolomeos, olette selvästi ilmaissut, että ortodoksikristittyjen ja kaikkien kristittyjen on oltava rauhan puolesta sotaa ja väkivaltaa vastaa.
Ihmiskunnan kohtalonkysymykset vaativat rauhanomaista yhteistyötä kaikkien kesken. Teidän työnne ympäristönsuojelun hyväksi on tunnustettu maailmanlaajuisesti. Myös Teidän ansiotanne on, että ympäristö- ja ilmastoasiat ovat nyt ja tulevaisuudessa erottamaton osa kristillistä etiikkaa.
Teidän Kaikkipyhyytenne, lämmin kiitos tästä kaikesta.