Ristisaatto 2020 -teemavuoden sivustolla voi tutustua ristisaattoperinteen moninaisuuteen Suomessa ja saada virikkeitä ristisaaton toteuttamiseksi omassa seurakunnassa tai omalla paikkakunnalla, vaikkei siellä olisikaan ortodoksista pyhäkköä. Teemavuoden tarkoituksena on kunnioittaa paikallisia tapahtumia ja antaa niille valtakunnallista näkyvyyttä. Lisäksi tavoitteena on yhdistää ristisaatot vähemmistöidentiteettiä tukevaksi vahvaksi verkostoksi Suomessa.
Ristisaatto on kirkon ikivanha toimintamuoto, jossa kirkon sanoma viedään maailmaan, kirkon seinien ulkopuolelle. Ortodoksisessa kirkossa ristisaatto on edelleen kirkon elävää perinnettä, joka liittyy erityisesti temppelijuhliin, praasniekkoihin ja vedenpyhitykseen, mutta jota voidaan toteuttaa melkeinpä missä vain.
Ristisaatto ilmentää kirkon lähetystehtävää – kirkko ja sen jäsenet on lähetetty maailmaan julistamaan evankeliumin sanomaa ja todistamaan uskostaan. Ristisaatossa ei oteta askeltakaan ilman rukousta; ristisaatto on pyhiinvaellusta ja liikkeellä olevaa jumalanpalvelusta, jossa ristiä ja ikoneita kantaen, rukoillen ja kirkkoveisuja laulaen kuljetaan tässä maailman ajassa kohti Jumalan valtakuntaa.
Kun vaelletaan luonnossa, ollaan yhteydessä Jumalan luoman luonnon ja sen kauneuden kanssa. Sen vuoksi ristisaatto tarjoaakin osallistujille tilaisuuden päivittää luontosuhdettaan ja pohtia omaa rooliaan luomakunnassa. Kirkko opettaa, että ihminen on asetettu viljelemään, varjelemaan ja suojelemaan luontoa. Luonnon keskellä vaeltava ortodoksinen ristisaatto on muistutus siitä, että kristityllä on erityisen suuri vastuu luonnon suojelemisesta ja luonnon hyvinvoinnista.
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos on useasti korostanut, että luonnon vahingoittaminen on synti; ympäristön tuhoaminen on lähimmäisten ja tulevien sukupolvien vahingoittamista. Maailma on tänä päivänä ikään kuin suuri kylä, jossa valintojemme seuraukset ulottuvat kaikkialle maailman ääriin. Pyhä Basileios Suuri opettaa, että kun kykenemme elämänkokemuksemme perusteella toimimaan harkitsevasti, niin että näemme tekojemme seuraukset, olemme hyvällä tiellä. Harkitsevaisuus on paras hyve oikeiden ratkaisujen tekemiseen.
Ihmisen on vaikea korjata suhdettaan luomakuntaan ja toisiin ihmisiin ilman Jumala-suhteensa korjaamista. Tämä ei ole ortodoksisen kirkon vastaus vain ympäristöongelmiin vaan se on vastaus kaikkeen. Jumalan ja hänen luomakuntansa kunnioitus, kiitos ja ylistys tulevat konkreettisesti esille kirkon lähes 2000 vuotta vanhassa jumalanpalvelusperinteessä: jokaisessa ehtoopalveluksessa ihmettelemme luomakunnan ihanuutta (luomispsalmi 104) ja jokaisessa aamupalveluksessa kuulemme Suuren ylistysveisun. Eukaristinen liturgia puolestaan on kiitospalvelus kaiken puolesta ja kaikkien tähden. Kun olemme kiitollisia jostakin, silloin rakastamme ja ihailemme sitä, emmekä voi toimia itsekkäästi sitä vastaan.
Teksti: Soili Penttonen
Aiheesta lisää Luomakunta ja lähimmäinen -seminaarien alustuksissa:
- Vesa Takala: Kirkkoliput kylän raitilla – ristisaatto hengelliskulttuurisena perinteenä (Joensuu 6.-7.9 ja Kajaani 20.-21.9)
- Tuomas Kallonen: Luomakunta ja kristitty (Joensuu 6.-7.9.2019)
- Rauno Pietarinen: Risti, luomakunta ja kristitty (Kajaani 20.-21.9.2019)
- Andrei Verikov: Luomakunta ja lähimmäinen (Helsinki 30.-31.8.2019)
Alustusten tekstit ovat liitetiedostoina Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla.