Ekumeenisen rukousviikon pääjuhla Kuopiossa
Metropoliitta Arseni osallistui kristittyjen ykseyden ekumeenisen rukousviikon pääjuhlaan Kuopion tuomiokirkossa sunnuntaina 20. tammikuuta. Esipaimen piti tilaisuudessa seuraavan puheen:
Hyvät ekumeeniset ystävät!
Taas tänäkin vuonna Jumala on kutsunut meidät yhteen ekumeenisen rukousviikon jumalanpalvelukseen kristittyjen ykseyden pyrkimyksissä rukoilemaan ja oppimaan toisiltamme sitä, mikä meitä yhdistää. Indonesian kristittyjen valitsema rukousviikon teemana ”Olkaa rehellisiä ja oikeudenmukaisia” on ajankohtainen, ei ainoastaan tänä viikkona ja tänä vuonna, vaan jatkuvasti tässä syntisessä maailmassa, jossa ihmisten ahneus ja epäoikeudenmukaisuus synnyttävät eriarvoisuutta ja eripuraa. Tästähän saamme kuulla ja lukea tiedotusvälineistä lähes päivittäin ja tätä saamme mahdollisesti myös nähdä ja kokea omassa elämänpiirissämme.
Täksi viikoksi valittu teema on lainaus viidennen Mooseksen kirja 16. luvusta, jossa profeetta opastaa tuomarien velvollisuuksista ja kehottaa heitä rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Voimme arvata, että vähemmistönä erilaisten etnisten, kielellisten ja uskonnollisten ryhmien keskellä Indonesiassa elävät kristityt ovat valinneet tuon Raamatun lainauksen juuri oman elämänsä lähtökohdista käsin.
Kaikissa kulttuureissa läpi ihmiskunnan historian on rehellisyyttä pidetty luonnollisena ominaisuutena, eikä minään erityisenä hyveenä. Sitä edellytetään niin ihmissuhteissa kuin myös työssä ja kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Rehellisyys on kuitenkin sokea ilman nöyryyttä. Nöyryys on hengellisen elämän kivijalka ja rehellisyys puolestaan hengellisen elämän perustus. Joka on laupias ja rehellinen toisia kohtaan, on muutenkin Jumalalle mieleen. Silloin ei rehellinen tuomitse ketään ilman laupeutta, eikä laupias osoita kenellekään rakkautta ilman totuutta.
Eräs Idän kirkon kunnioitettu opettaja, Pyhä Gregorios Siinailainen opastaa meitä Jumalan oikeudenmukaisuudesta seuraavasti: ”Tulevat palkinnot ja rangaistukset ovat yhtälailla ansaittuja, vaikka monista näyttää, että ne ovat epäsuhtaisia. Toiselle Jumalan oikeudenmukaisuus suo iankaikkisen elämän, toiselle taas säätää iankaikkisen kadotuksen: kumpikin saa tekojaan vastaavan palkan sen mukaan, onko viettänyt elämänsä hyvin vai huonosti. Palkinnon tai rangaistuksen suuruus ja laatu riippuu niistä hyveistä tai himoista, jotka ovat tulleet ihmiselle tottumuksista ja vaikuttavat hänessä.”
Hengellinen elämä vaatii niin rehellisyyttä kuin myös oikeudenmukaisuutta. Vaikka meidät on yhdessä kutsuttu yhteiseen todistukseen oikeudenmukaisuuden puolesta ja Kristuksen parantavan armon välikappaleiksi maailman murtuneisuudessa, olemme kuitenkin yksittäisinä kristittyinä ja yhteisöinä usein osallisia epäoikeudenmukaisuuteen. Ja juuri tästä ihmisen vajavaisuudesta ja taipumuksesta lähimmäisiimme kohdistuviin kielteisiin tekoihin meitä muistutetaan valitulla lukukappaleella. Tämän viikon opetus rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen on nähtävä eräällä tapaa katumuskehotuksena eri kristillisille yhteisöille ja meille jokaiselle yksilönä ja tunnustavina kristittyinä.
Kristilliset yhteisöt tulevat aivan uudella tavalla tietoisiksi ykseydestään tilanteessa, jossa niillä on yhteinen huolenaihe ja jossa ne yhdistyvät vastaamaan kohtaamaansa epäoikeudenmukaisuuteen. Samaan aikaan kun kohtaamme epäoikeudenmukaisuutta, on velvollisuutemme kristittyinä tutkiskella, miten olemme siihen itse osallisia. Vain tukeutumalla Jeesuksen rukoukseen ”että he yhtä olisivat” voimme todistaa elävästä ykseydestä erilaisuudessa. Ykseytemme Kristuksessa antaa voimaa taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja palvella sen uhrien tarpeita.
Kristuksen Kirkko on kutsuttu olemaan tämän valtakunnan esimakua. Tätä emme kuitenkaan epäyhtenäisyydessämme tavoita. Emme onnistu olemaan Jumalan rakkauden merkki hänen kansaansa kohtaan. Samalla tavoin kuin epäoikeudenmukaisuus on loitontanut Indonesian yhteiskunnassa ihmisiä toisistaan, epäoikeudenmukaisuus on ruokkinut myös Kirkon jakaantumista. Kadumme epäoikeudenmukaisuutta, joka aiheuttaa jakaantumista, mutta kristittyinä myös uskomme Kristuksen voimaan antaa anteeksi ja parantaa. Ja sen vuoksi käännymme rukouksin kuolemalla kuoleman voittaneen ja ylösnousseen Kristuksen puoleen pyytäen häneltä armoa antaa meille anteeksi ne synnit, jotka ovat aiheuttaneet jakaantumisemme.
Jos meillä on syytä katumukseen ja asenteiden korjaamiseen, on meillä täällä Kuopiossa myös syytä iloon ja kiitokseen. Ensiksikin voimme iloita siitä, että Suomen ekumeenisen neuvoston vuosittain jaettavan Ekumeeninen teko -tunnustuksen sai viime vuonna Kuopion alueella järjestetty ekumeeninen pääsiäisvaellus. Pääsiäisvaellus toteutettiin Kuopiossa viime vuonna toista kertaa. Eli se ei vielä ole perinne, joksi se toivoakseni tule vuosien varrella muodostumaan. Yli 50 henkeä vaelsi toisena pääsiäispäivänä 17 kilometriä Karttulan luterilaiselta kirkolta Syvänniemen kirkkoon. Matka kulki muun muassa Vapaaseurakunnan kirkon, ortodoksisen seurakunnan hautausmaan ja tsasounan kautta ja päättyi yhteiseen ruokailuun. Matkan varrella rukoiltiin, laulettiin, mietiskeltiin ja kuultiin alueen historiasta.
Suomen ekumeenisen neuvoston hallitus perusteli valintaansa sillä, että ekumeeninen pääsiäisvaellus on hieno perinne, joka yhdistää kristityt ylösnousemusilossa. Vaelluksen ja sen valmisteluiden aikana solmitut tuttavuudet ylläpitävät ekumeenisia paikallisyhteyksiä. Yhteinen jumalanpalvelus ja pääsiäisateria tuovat kristityt Jumalan eteen ja yhteisen pöydän ympärille ja mahdollistavat aidot kohtaamiset.
Tälle Ekumeeniselle rukousviikolle valittu Vanhan testamentin jakso on luvussa, jonka keskeisenä teemana ovat juhlat, joita Jumalan liiton kansa viettää. Jokaisen juhlan jälkeen kansaa ohjeistetaan: ”Iloitkaa kaikki juhlassanne, niin te kuin teidän poikanne ja tyttärenne, orjanne ja orjattarenne sekä keskuudessanne asuvat leeviläiset, muukalaiset, orvot ja lesket.” (5. Moos. 16:14, katso myös 16:11). Me tänne kokoontuneet eri kristillisten perinteiden edustajat pyrimme juuri tähän samaan. Voi näyttää erikoiselta, että tämän pitkän viidennen Mooseksen kirjan 16. luvun päätteeksi tulee kaksi tuomarien asettamista koskevaa jaetta, mutta Jeesuksen perustaman liiton kansana tiedämme, että taivaallisen juhla-aterian ilo tulee niiden osaksi, joilla on nälkä ja jano ja joita oikeudenmukaisuuden vuoksi vainotaan, sillä ”heidän on taivasten valtakunta” (Matt. 5:6,10).
Näillä muutamilla ajatuksilla tervehdin teitä rakkaat ekumeeniset veljet ja sisaret ja toivotan kaikille Jumalan suurta siunausta teidän omaan sekä kristillisen yhteisönne elämään ja erityisesti tämän viikon ykseyden pyrkimyksille.
Kuva: Pastori Harri Peiponen