Kristuksessa rakkaat isät, veljet ja sisaret Kuopion ja Karjalan hiippakunnan seurakunnissa ja luostareissa!
Suuren paaston valmistusviikot ovat johdattaneet meitä hengellisesti pian alkavaan neljäkymmenpäiväiseen itsetutkiskelun ja hengellisen uudistumisen aikaan. Pyhä apostoli Paavali opastaa meitä paaston matkalle seuraavasti: ”Pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.” (Hepr.12:1)
”Kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.” (Mt 18:18) Tämä Kristuksen apostoleille antama ohje sitoa ja vapauttaa syntejä on selkeä kehotus tunnustaa syntimme ja rikkomuksemme, jotka erottavat meitä Jumalasta ja Hänen pyhän tahtonsa täyttämisestä. Meitä erottavat Jumalasta synnit, joita olemme tehneet Jumalaa, lähimmäisiämme ja itseämme vastaan. Synnit, joihin olemme langenneet teoin, sanoin ja ajatuksin, tietoisesti ja jopa tietämättämmekin. Näitä kaikkia katuen sekä ennen muuta Jumalan suureen laupeuteen ja anteeksiantoon turvaten voimme ja saamme puhdistautua katumuksella ja luottaa todeksi Herran sanat: ”Mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.” (Mt.18:19)
Alkavan paaston taival on kilpailu, jossa ikään kuin juoksemme kilpaa kohti hyveitä, kohti Jumalan rakkautta ja Hänen tahtonsa täyttämistä. Se on kuitenkin juoksukilpailusta poiketen sellainen kisa, jossa kilpailemme jokainen yksin, voittaaksemme itsemme, emmekä seurataksemme toisten suorituksia ja edistymistä. Ihmisinä elämme kuitenkin yhteisöissä; perheenä, työyhteisönä ja seurakuntana ja sen vuoksi emme voi jättää myönteisessä mielessä huomiotta läheisiämme. Herran rukouksessa pyydämme päivittäin Jumalaa antamaan meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. (Mat.6:12–13) Tässä kaikkien kristittyjen tuntemassa rukouksessa ihmisten keskinäinen anteeksiantaminen liitetään Jumalan ja ihmisen välisiin suhteisiin. Millä mitalla me mittaamme, sillä mitalla meitäkin mitataan. Viha, kauna, katkeruus ja kateus sydämessä on mahdotonta rukoilla, paastota ja kilvoitella.
Emme siis lähde paaston kilpakentälle yksin, vaikka siinä yksilöinä kilpailemmekin, vaan yhdessä; siksi keskinäinen anteeksianto ja sovinto, rauha ja rakkaus ovat kaiken lähtökohtana. Viha, katkeruus, kateus ja kauna ovat todistuksia synnin vaikutuksesta maailmassa. Kristus on kutsunut meitä uuteen elämään, vihan sijasta rakkauteen ja katkeruuden sijasta anteeksiantamiseen. Se, joka kantaa sisällään vihaa, katkeruutta ja kateutta, kärsii itse eniten. Anteeksiantaminen ja anteeksipyytäminen vapauttavat meidät sisäisestä painolastista. Sovinto merkitsee aina paluuta yhteyteen ja rakkauteen.
Paaston tie, hengellinen kilpakenttä, ei saa siis jäädä päämäärättömäksi hyveitten tavoitteluksi, sillä silloin emme saavuta mitään. On välttämätöntä asettaa itselle ainakin yksi tai jopa useampiakin tavoitteita tai päämääriä. Itsetutkiskelun kautta jokainen meistä voi löytää itsestämme niitä hengellisiä puutteita tai synnillisiä ominaisuuksia, joita paaston taipaleella voimme pyrkiä Jumalan avulla korjaamaan. Pyhä Raamattu opastaa meitä tästä Saarnaajan kirjan sanoin: ”Kun teet Jumalalle lupauksen, niin täytä se viivyttelemättä.” (Saarn.5:3) Lupaus on kannuste, jonka toteuttamisessa Herra itse tukee ja auttaa meitä. Jos emme kuitenkaan jonakin päivänä jaksa täyttää antamaamme lupausta, on seuraavana päivänä aloitettava kilvoitus iloisin mielin alusta, ettemme masentuisi ja ettei kiusaaja voittaisi meitä. Tällä tavalla, päivä päivältä alkavassa paastossa kilvoitellen, nöyrin mielin vajavuutemme tuntien, voimme Jumalan apuun turvaten ja luottaen saavuttaa maalin ja luvatun palkinnon – Kristuksen ylösnousemusjuhlan ilon.
Metropoliitta Arseni