Arvoisat näyttelyvieraat ja kunnioitettu Soili Talja!
Olemme Heinäveden luterilaisessa kirkossa, jota on täällä pidettyjen näyttelyjen ja konserttien vuoksi alettu kutsua kulttuurikirkoksi, perinteiseen tapaan avaamassa kesänäyttelyä. Tämän vuoden kuvataiteilija on taidemaalari Soili Talja, jonka yhteydet Heinävedelle ovat jo pitkät. Hän näet oli 1990-luvun puolivälissä kesätaiteilijana Heinävedellä ja ihastui paikkakuntaan ja vietti useita kesiä luostareiden läheisyydessä.
Kaikki tänne kokoontuneet ette ehkä tunne Soili Taljan tuotantoa ja taustoja entuudestaan, joten on kerrottava hänen opiskelleen Kuvataideakatemiassa maalausta ja kuvanveistoa vuosina 1983–1988. Hänen maalauksiaan on menneinä vuosikymmeninä ollut esillä lukuisissa galleria- ja museonäyttelyissä. Soili Taljan teoksia on lukuisissa kokoelmissa mm. Espoon modernin taiteen museossa, Taidemuseo Eemilissä Lapinlahdella, Saastamoisen kokoelmissa, Suomen valtion, Paulon säätiön ja VTT kokoelmissa.
Nyt avattavan näyttelyn nimeksi annettiin ”Temppelimaalauksia”, mikä on hyvin osuva valinta tälle näyttelylle. Taljan temperamaalaukset näet koristavat alkaneen kesän vuosina 1890–1891 rakennettua, arkkitehti Josef Stenbäckin piirtämää uusgoottilaista puukirkkoa – Herran temppeliä.
Jo ensi silmäyksellä voimme havaita maalausten olevan abstrakteja. Niitä katseleva voi perustellusti pohtia, mitä ne esittävät. Ei-esittävät teokset eivät tietenkään esitä mitään luonnollisen maailman kohteita, vaan ovat maalauksia vailla aihetta. Abstrakti taide on siis todellisuutta jäljittelemätöntä taidetta. Abstrakteja maalauksia voi verrata musiikkiin, sillä sekään ei suoranaisesti esitä mitään, vaikka esimerkiksi oopperan tai baletin kohdalla musiikki on sidoksissa tarinaan ja synnyttää kuulijassaan mielikuvia kertomuksen juonesta. Ei esittävät maalaukset puolestaan voivat synnyttää katsojassa musiikillisia mielikuvia ja muistumia tilanteista sekä tapahtumista.
Soili Taljan maalaukset voi mieltää oviksi yhtäältä näkyvään ja toisaalta näkymättömään. Teokset ovat kerroksellisia symboleita, joita katsoja voi mieltää ihmisryhmiksi tai eläinhahmoiksi mystisyyden ja aistillisuuden vahvassa maailmassa. Maalauksissa voi nähdä vaikkapa anatomisia muotoja tai muistumia anatomisesta opetuskuvastosta lihaksineen ja sisäelimineen, tai sitten sadunomaista mielikuvitusmaisemaa metsineen ja polkuineen sekä vesilähteineen. Tulkinnan rajana on vain katsojan mielikuvitus. Niistä voi myös kuulla musiikkia, jota maalausten väriharmonia tai disharmonia teoksiin perehtyjässä synnyttää.
Nykytaiteen maailma ja kuvakieli voivat olla joillekin meistä uutta ja vaikeasti avautuvaa tai omaksuttavaa. Näkemisen kokemus on aina hyvin subjektiivinen ja taideteoksiin perehtyminen vaatii katsojalta antautumista ja halua ymmärtää ja oppia uutta. Saksalainen filosofi Arthur Schopenhauer on sanonut jotenkin tähän tapaan, että suuren maalaustaiteen edessä on oltava samoin kuin korkea-arvoisen henkilön seurassa. Olisi julkeaa itse aloitta keskustelu, vaan sen sijaan on vain nöyrästi odotettava, koska teos alkaa puhutella meitä. Uskon Soili Taljan teosten puhuttelevan katsojia helposti ja aloittavan nyt vilkkaan, läpi kesän jatkuvan, keskustelun näyttelyvieraiden kanssa. Näillä sanoilla toivotan teille antoisaa taidenautintoa ja totean Temppelimaalauksia -näyttelyn avatuksi.