Kaikki tunnustamme itsenäisyyden arvon, vaikka tuskin useinkaan pohdimme sen merkitystä itselle, omalle kirkolle, seurakunnalle tai valtiolle. Tänä vuonna, kun Suomi viettää 100-vuotisjuhlaa, on itsenäisyyttä tarkasteltu monesta näkökulmasta ja valtion merkkivuosi huomioitu lukuisin eri tavoin.
Ortodoksisella kirkolla Suomessa ei ole hallinnollisesti täysin itsenäistä asemaa paikalliskirkkona, mutta autonomia takaa käytännössä mahdollisuuden järjestää toiminta itsenäisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Myös valtiovalta takasi jo maan itsenäisyysjulistuksen aikoihin ortodoksiselle kirkolle turvatun aseman toisena kansankirkkona.
Aika ajoin on kirkossa nostettu esiin ajatus pyrkiä täydellisen hallinnollisen itsenäisyyden eli autokefalian saavuttamiseen. Monilta osin Suomen kirkolla olisi siihen tarvittavat edellytykset jo olemassa, mutta on tarkkaan harkittava, olisiko mielekästä siirtyä ensimmäiseltä paikalta viimeiselle ja Konstantinopolin patriarkaatin selän takaa eturiviin muiden arvioitavaksi.
Tänä vuonna on kirkossa pohdittu seurakuntien itsenäisyyttä. Pienillä yksiköillä on vähäiset resurssit ja talouden lisäksi myös väestökehitys ja pyhäkköjen määrä puhuttavat. Sotien seurauksena suurin osa Karjalan seurakuntia menetti pakosta itsenäisyyden.
Uusille asuinsijoille asettuneet ihmiset sopeutuivat 1950-luvulla eri puolille Suomea vasta perustettujen seurakuntien elämään ja tuolloin rakennetut pyhäköt muodostuivat rakkaiksi rukouspaikoiksi.
Muuttoliikkeen ja väestökehityksen myötä on siihen aikaan hyväksi nähty seurakuntajako muuttunut seitsemässä vuosikymmenessä niin, että vanhasta ja totutusta on uskallettava luopua, sillä uudistuksia tarvitaan. Mikäli päädyttäisiin suuriin yksiköihin, olisi löydettävä hyvä tasapaino eri alueiden välillä.
Pian vietämme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa. Toivottavasti moni tämä lehden lukija löytää myös joulunpyhinä tiensä kotiseurakunnan jumalanpalveluksiin kuulemaan ilosanomaa Vapahtajamme syntymästä.
Ratkaisu toimia aktiivisena seurakunnan jäsenenä ja halu lähteä kirkkoon kuulemaan opetusta ja jakamaan hengellisiä aarteita kanssaveljien ja -sisarten kanssa kumpuaa Jumalan ihmiselle antamasta vapaasta tahdosta ja sen suomasta itsenäisyydestä.
Tämän itsenäisyytemme juhlavuoden viimeisen Aamun Koiton myötä toivotan kaikille lehtemme lukijoille siunattua Kristuksen syntymäjuhlaa ja kirkollisesti aktiivista, pian alkavaa uutta kalenterivuotta.
Aamun Koiton pääkirjoitus 20.11.2017