Maailmasta ei löydy kansaa eikä kulttuuria, joilla ei olisi uskontoa joka enemmän tai vähemmän vaikuttaa ihmisten elämään.
Länsieurooppalaisten elämänarvojen ja kulttuurin perusta rakentuu pitkälti kristinuskon varaan. Se näkyy ja vaikuttaa meidän elämässämme monin tavoin, vaikka emme sitä usein tiedosta.
Kuitenkin me kirkon jäsenet olemme keskivertoa tietoisempia kristinuskon vaikutuksesta ja merkityksestä maallemme. Siitä huolimatta emme kovin usein pysähdy pohtimaan, mihin ja miksi me tarvitsemme kirkkoa.
Kirkko ei ole toimintaa järjestävä seura, saati jäseniään harrastuksen tai ideologian perustalla yhteen kokoava yhdistys. Sen sijaan kirkko on ajassa elävä Herralle kuuluva uskonyhteisö, jonka perustajana on itse Jumala ja joka on järjestäytynyt yhdeksi organisaatioksi.
Kirkko todentuu jäsentensä yhteisissä kokoontumisissa ja on Kristuksen elävä ruumis maan päällä.
Kirkkoa tarvitsemme välittämään papiston toimittamien mysteerioiden eli sakramenttien kautta Pyhän Hengen armoa ja johdattamaan ihmisiä pelastukseen.
Seurakunnan jäsenet odottavat kirkolta pelkistetymmillään vain ja ainoastaan hartaasti, huolellisesti ja kiirehtimättä toimitettuja jumalanpalveluksia ja pyydettyjä toimituksia. Tämän lisäksi papistolta odotetaan seurakuntalaisiin kohdistuvaa henkilökohtaista huomiota.
Nämä tarpeet ovat luonnollisia meille jokaiselle ja niiden tyydyttäminen on vähälläkin henkilöstöllä mahdollista.
Edellä mainittujen perusasioiden lisäksi voi seurakuntayhteisössä olla monenlaista toimintaa. Kirkko tarjoaa jäsenilleen seurakunnan voimavaroista riippuen myös lähimmäisten auttamista ja vanhus-, nuoriso- sekä lapsityötä.
Kristuksen sanat: ”Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita” (Mt. 16:18), ovat totta tänäkin päivänä.
Jumala on rakentanut kirkkonsa vahvalle perustalle ja kaikki pelastukseen aidosti pyrkivät tarvitsevat sitä.
Aamun Koitto 16.2.2015