Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Kristuksessa rakkaat Kuopion ja Karjalan hiippakunnan sielunpaimenet; papit ja diakonit, kunnioitetut seurakuntalaiset ja arvoisat luostarikilvoittelijat!
Kristuksen syntymäjuhlan troparissa veisaamme: ”Sinun syntymästäsi Kristus meidän Jumalamme, koitti maailmalle tiedon valkeus, sillä siitä tähtien palvelijat tähden kautta oppivat kumartamaan Sinua, vanhurskauden Aurinkoa, ja tuntemaan Sinut, koiton korkeudesta. Herra, kunnia olkoon Sinulle.”
Kuinka usein tämä, kuten niin moni muukin kirkkoveisu lauletaan tai rukous luetaan mekaanisesti ajattelematta lainkaan sen sisältöä ja sanomaa. Kuullessamme joulutroparin sanat emme jää pohtimaan, mitä tarkoittavat ”tiedon valkeus”, ”tähtien palvelijat”, ”vanhurskauden Aurinko” tai ”koiton korkeus”.
Pyhän Kolminaisuuden toinen persoona, lihaksi tullut Jumala Sana on odotettu Messias – Kristus - ”tiedon valkeus” ja ”vanhurskauden Aurinko”. Hän on jumalallisen tiedon ruumiillistuma. Kristuksen elämä ja opetus valistivat maailman ja paljastivat Pyhän Kolminaisuuden salaisuuden täyteyden.
”Tähtien palvelijoilla” tarkoitetaan veisussa idän tietäjiä, jotka tähden johdattamina saapuivat lahjoineen osoittamaan kunnioitustaan vastasyntyneelle Messiaalle. Itämaan viisaat miehet olivat perehtyneet astrologiaan eli tähtitieteeseen. Kun he sitten näkivät odotetun tähden nousevan taivaalle, he seurasivat sitä ja tulivat osoittamaan kunnioitusta vastasyntyneelle kunnian kuninkaalle. Miehet luulivat tulleensa kumartamaan maallista kuningasta, sillä he eivät tienneet, että Kristuksen kuninkuus ei ole tästä maailmasta. Kristuksen kuninkuus on peräisin ”koiton korkeudesta” sillä nousevan auringon tavoin Betlehemissä syntynyt Vapahtaja valaisi maailman ja tuli keskuuteemme Isän luota taivaan korkeudesta.
Kristus syntyi oman kansansa jäseneksi ja oman aikansa ihmiseksi. Ensimmäisiä Vapahtajan syntymän todistajia olivat lampaita vartioineet paimenet, eli aivan tavalliset työtätekevät ihmiset. Jumala oli valinnut juuri heidät otollisiksi ottamaan ensimmäisinä vastaan enkelin viestin: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra.”
Jotta voisimme kokea samaa iloa kuin paimenet, meidän on muistettava, miten Kristuksen syntymä päätti Jumalan antamien lupausten aikakauden ja aloitti niiden täyttymisen ajan. Jumala lupasi jotain uskomatonta, Hän lupasi ihmisille osallisuuden jumalallisesta luonnosta. Kuolevaisille hän lupasi kuolemattomuuden, särkyneille pelastuksen ja pimeydessä vaeltaville valon. Jotta uskoisimme näihin Jumalan lupauksiin, hän antoi koiton korkeudesta meille ainoan Poikansa – vanhurskauden Auringon. Hänen kauttaan Jumala tahtoo ohjata meidät elämän tielle ja pelastukseen.
Kristuksen ihmiseksitulemisessa ikuisuus on murtautunut aikaan. Koska ihminen ei omin ponnistuksin kykene tavoittamaan Jumalaa, Jumala on tavoittanut hänet. Ihminen on kyvytön pelastamaan itse itseään, mutta Jumala rakastaa, Jumala odottaa ja Jumala kutsuu meitä jatkuvasti pelastuksen tielle. Jumala odottaa ja kutsuu, mutta ei käytä väkivaltaa vaan rakastaa. Koska Jumala on rakkaus, niin sitä seuraa, että todellinen valta on rakkauden valta.
Kristuksen valta ei ole tämän maailman hallitsijoiden eikä mahtimiesten, ei kunnian eikä rahan valtaa. Se on iankaikkisen elämän antavaa, pahasta vapauttavaa, kuoleman vallan kukistavaa valtaa. Se on rakkauden valtaa, joka kykenee kutsumaan pahasta esiin hyvää, liikuttamaan koventuneen sydämen ja todistamaan toivosta synkimmässäkin pimeydessä. Tämä Jumalan armon valta ei toimi koskaan väkivalloin, vaan kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa.
Mitä tämä merkitsee meille? Meidän jokaisen on tehtävä oma valintamme: ketä ja miten haluamme seurata. Kristuksen tien valitseminen ei takaa menestystä maailman mittapuilla, mutta se tuo rauhan ja ilon, jonka vain jouluna maailmaan syntyvä Jumalan Poika kykenee antamaan. Aamen
Toivotan kaikkien teidän koteihinne jouluyönä syntyneen Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iloa, rauhaa ja siunausta.
Esipaimenenne,
Metropoliitta Arseni
Valokuva: Risto Aikonen