Filosofian maisteri, kirjailija ja kääntäjä nunna Kristoduli (Anna-Leena Lampi) kuoli Alzheimerin taudin heikentämänä 23.12.2020 Rääkkylän terveyskeskuksen vuodeosastolla. Tiedon taudista hän kantoi pystypäin ja itselleen luonteenomaisesti jopa hieman uteliaana. Tutkimuksiin hän hakeutui omatoimisesti havaittuaan, että sanat katoavat mielestä käännöstyötä tehdessä.
Nunna Kristoduli syntyi 18.6.1945 Helsingissä, Anna-äidin entisessä kotikaupungissa. Ensimmäinen koti oli asuinparakki Heimo-isän hävittäjälaivueen kentän tuntumassa Rissalassa, lähellä Kuopiota. Myöhemmin luterilainen perhe muutti Kuopioon. Sinne oli sodan seurauksena siirretty Viipurin, myöhemmin Itä-Suomen hovioikeus ja myös ortodoksisen kirkon arkkipiispan istuin Sortavalasta, isän entisestä kotikaupungista. Valmistuttuaan lainopillisesta tiedekunnasta isä työskenteli hovioikeudessa, tytär puolestaan löysi tiensä ortodoksiseen kirkkoon 17-vuotiaana.
Ensimmäinen ortodoksinen pääsiäinen ja sitä edeltänyt suuri viikko olivat nuorelle tytölle ihmeiden aikaa. Kesällä lukiolaistyttö meni Lintulan luostariin talkoolaiseksi. Hän koki, että luostarissa oltiin arjen työssäkin aina perimmäisten kysymysten äärellä. Abiturienttikeväänä hän liittyi ortodoksiseen kirkkoon ja luostarikutsumus vahvistui. Vanhempien oli vaikea hyväksyä ajatusta, että lahjakas tytär menisi luostariin. Arkkipiispa Paavalin ehdotuksesta sovittiin, että ennen lopullista menoaan kreikkalaiseen luostariin Anna-Leena opiskelisi Helsingin yliopistossa pääaineenaan kreikkalainen filologia. Opintojensa ohella Anna-Leena toimi ortodoksisen uskonnon opettajana.
Thessalian Pindos-vuoristoon, Bytouman luostariin Anna-Leena lähti kesällä 1973. Siellä hänet vihittiin nunna Kristoduliksi, Kristuksen palvelijaksi. Luostarielämää hän on kuvannut päiväkirjoissaan, joita hän alkoi pitää jo 11-vuotiaana. Luostarissa hän tunsi vapautuneensa maailmallisesta elämästä, vaikka työtä ja uuden oppimista riitti. Pyhiinvaeltajat, matkailijat ja kirkkokansa tulivat iloineen ja suruineen luostarisisarten luo. Jumalanpalveluksia oli päivittäin aamuvarhaisesta iltamyöhään. Kirkollisina juhlapyhinä riitti väkeä. Nunna Kristoduli toimi luostarin autonkuljettajana, kirjanpitäjänä ja puutarhurina ja opetti luostarikoulun tytöille englantia. Kreikan kielen taito syveni. Kreikan kielen myötä alkoivat käännöstyöt. Monivuotinen suururakka, Filokalian - pyhien kilvoittelijaisien kirjoitusten - kääntäminen Valamon Ystävien tukemana suomeksi, on jo itsessään elämäntyö. Tässä vaiheessa vanhemmatkin ymmärsivät, että tyttären lahjat eivät jääneet kirkon piirissä käyttämättä.
1970-luvun puolivälistä lähtien me perheenjäsenet olimme tervetulleita vieraita Bytouman luostariin. 1980-luvulla, käännöstöiden myötä, myös nunna Kristoduli alkoi tehdä matkoja Suomeen. Arkkipiispa Paavali ryhtyi teettämään kirkkovaatteensa Bytouman luostarissa ja hän oli siellä mieluinen vieras. Nunna Kristoduli vaikutti omalta osaltaan Suomen ja Kreikan ortodoksikirkkojen yhteistyön edistymiseen. Myös 1996 Suomalaisen Yhteiskoulun kuoro pääsi nunna Kristodulin suhteiden avulla esiintymään Kreikkaan ja tutustumaan luostareihin.
Nunna Kristoduli oli vilpitön ja suorapuheinen ihminen. Epäkohdan havaitessaan hän otti sen esille niin perheen kuin kirkonkin piirissä, ihan vain selvittääkseen asian. Hän ei voinut sivusta seurata myöskään Kreikassa esiin tulleita antisemitistisiä näkemyksiä. Erimielisyys kreikkalaisen piispan kanssa johti siihen, että hän jätti vastoin alkuperäisiä aikeitaan Bytouman luostarin ja palasi vuonna 2001 Suomeen, asettuen Lintulan luostariin. Myöhemmin nunna Kristoduli vieraili kuitenkin useaan otteeseen vanhassa luostarissaan.
Lintulan luostarissa nunna Kristodulista kasvoi merkittävä uskonnollinen kirjailija. Ortodoksiseen perinteeseen nojaavat lohdulliset ja raikkaita näkökulmia sisältävät tekstit koskettavat tämän ajan ihmistä. Konstailemattomana ja huumorintajuisena ihmisenä nunna Kristodulista tuli myös suosittu esitelmöitsijä. Hän teki jatkuvasti käännöksiä ja auttoi auliisti muita kääntäjiä. Hän toimi kreikkalaisten kirkonmiesten tulkkina heidän tavatessaan Suomen presidenttejä. Lintulasta käsin nunna Kristoduli teki matkoja luostareihin aina Siinaita ja Yhdysvaltoja myöten. Valamon luostari Laatokalla oli hänelle rakas vierailukohde.
Nunna Kristoduli seurasi maailman menoa. Toisen kotimaansa Kreikan tapahtumia hän tarkkaili internetissä, päivitellen usein rakkaita kreikkalaisiaan. Myös lapsuuden perhe oli hänelle rakas ja hän oli hyvin selvillä meidän sisarusten ja lapsiemme kuulumisista, iloiten onnistumisistamme ja antaen tukensa ja myötätuntonsa myös kokemiimme vastoinkäymisiin. Hän oli kiintynyt lapsuuden kesäpaikkaan Vehmersalmella, ja vielä viime kesänä istuskeli onnellisena sen laiturilla. Onnellisimmillaan hän oli toteuttaessaan nuorena herännyttä kutsumusta ja saadessaan pyhittää elämänsä Jumalalle. "Sinä olet valinnut minut, Herra, minä olen Sinun", päiväkirjamerkintä 29.4.1963.
Marja Lampi
Valokuva: Jyrki Härkönen