Tänään Karjalan pyhittäjien ja valistajien yhteisenä juhlapäivänä vietti metropoliitan kotikirkko Karjalankadulla temppelijuhlaansa.
Praasniekan jumalanpalvelukset toimitti Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni yhdessä Kuopion seurakunnan kirkkoherran Timo Honkaselän ja hiippakunnan kirkon papistoon kuuluvien pastoreiden Harri Peiposen ja Joosef Volan kanssa. Jumalanpalveluksessa avustivat alidiakonikurssilaiset.
_________________________
OPETUSPUHE KARJALAN VALISTAJIEN JUHLANA
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Tämän pyhän päivän evankeliumissa kuulemme Herramme Jeesuksen Kristuksen sanat, jotka ovat yhtä aikaa lohdutuksen, rohkaisun ja ikuisen toivon sanoja: ”Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. Autuaita te, joiden nyt on nälkä, sillä teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa.”
Nämä sanat avaavat meille näkymän Jumalan valtakunnan todellisuuteen. Kristus ei katso ihmistä maailman mittapuilla, vaan ikuisuuden näkökulmasta. Hän ei julista autuaiksi niitä, jotka ovat koonneet ympärilleen rikkautta, valtaa tai kunniaa, vaan niitä, joiden sydän on avoin Jumalalle, jotka kantavat elämänsä ristin uskossa, ja jotka turvaavat Häneen kaikissa elämänsä vaiheissa.
Tänään vietämme pyhien Karjalan valistajien yhteistä juhlaa. He olivat miehiä, jotka kuulivat Kristuksen kutsun ja vastasivat siihen koko elämällään. He jättivät turvallisuuden, mukavuuden ja maallisen kunnian kulkeakseen sinne, missä evankeliumin valo ei vielä loistanut täydessä kirkkaudessaan. Heidän sydämessään paloi rakkaus Jumalaan ja rakkaus niitä ihmisiä kohtaan, joiden piiriin Jumala oli heidät lähettänyt.
Pyhät valistajat eivät vallanneet Karjalaa miekalla eivätkä maallisella voimalla. He voittivat sydämiä rukouksella, rakkaudella ja pyhyyden esimerkillä. He opettivat ennen kaikkea omalla elämällään. Heidän kilvoituksensa metsien hiljaisuudessa, luostareiden rukouselämässä ja kansan keskellä tapahtuneessa palvelutyössä todisti siitä, että Kristus on todella maailman Vapahtaja.
Karjalan pyhät opettavat meille, että kirkon todellinen voima ei synny ulkoisista rakenteista eikä yhteiskunnallisesta vaikutusvallasta. Kirkon voima kumpuaa pyhyydestä. Se kumpuaa ihmisistä, jotka antavat Jumalan armon muuttaa sydämensä. Juuri tällaisia olivat Valamon, Konevitsan, Syvärin ja Petsamon pyhittäjäisät sekä Karjalan muut pyhät valistajat. Heidän elämänsä oli elävää evankeliumia.
Karjalan valistajien työ ei päättynyt heidän kuolemaansa. Heidän kylvämänsä siemen on kantanut hedelmää vuosisatojen ajan. Monien koettelemusten, sotien, siirtolaisuuden ja kirkollisten vaikeuksien keskellä ortodoksinen usko on säilynyt elävänä. Tämä ei ole vain historiallinen tosiasia, vaan todistus Jumalan voimasta ja uskollisuudesta. Sama Kristuksen valo, jonka pyhät valistajat sytyttivät Karjalan mailla, loistaa edelleen kirkkomme elämässä.
Samalla heidän muistonsa haastaa myös meitä. Jokainen kristitty on kutsuttu olemaan valon kantaja omassa elinpiirissään. Meidän aikamme tarvitsee hengellisiä valistajia aivan kuten menneet sukupolvet. Tarvitsemme ihmisiä, jotka uskaltavat todistaa uskosta nöyrästi mutta rohkeasti. Tarvitsemme koteja, joissa rukoillaan, seurakuntia, joissa eletään todeksi lähimmäisenrakkautta, ja kristittyjä, joiden elämä heijastaa Kristuksen läsnäoloa.
Kuulemamme evankeliumijakson autuaaksijulistukset muistuttavat meitä siitä, että Jumalan valtakunnan tie ei ole helppo tie. Siihen kuuluu toisinaan puutetta, murhetta ja kärsimystä. Mutta Kristus vakuuttaa, ettei mikään kärsimys ole turha, kun se kannetaan Hänen yhteydessään. Kyyneleet muuttuvat iloksi, nälkä kylläisyydeksi ja kuolema elämäksi. Tässä on kristillisen toivon ydin.
Siksi Karjalan pyhiä valistajia muistellessa emme katso ainoastaan menneisyyteen. Katsomme eteenpäin, kohti sitä valtakuntaa, jonka Kristus on luvannut omilleen. Pyhät kulkevat edellämme ja osoittavat tietä. He kutsuvat meitä samaan uskollisuuteen, samaan rukoukseen ja samaan luottamukseen Jumalan kaitselmukseen.
Pyytäkäämme siis tänään Karjalan pyhien valistajien esirukouksia, että Herramme vahvistaisi myös meitä uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Ja että kerran saisimme heidän kanssaan kuulla Vapahtajan autuaallisen kutsun Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan.
Sillä Kristukselle kuuluu kaikki kunnia, yhdessä Hänen aluttoman Isänsä ja kaikkein pyhimmän, hyvän ja eläväksi tekevän Henkensä kanssa, nyt, aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
31.10.2026
Korkeasti Pyhitetty Arseni, Kuopion ja Karjalan metropoliitta
(Kuvat: past. Harri Peiponen, Päivi Peiponen, Erkki Salonen ja past. Joosef Vola)