Pyhän isämme Efraim Syyrialaisen katumuskehotukset.
Kolmastoista katumuskehotus
1. Laupias Isä, poista syntini ja pese pois saastani iisopillasi, joka valkaisee kaiken, ja paranna haavani, jotta kiittäisin armoasi. Herra, Sinun avullasi kohotetaan ja nostetaan kaikki langenneet. Ojenna minulle kätesi, jotta Laupeutesi tähden jälleen elpyisin. Vastustaja voitti minut viekkaudellaan, vei ja ryösti kauneuteni ja jätti minut hedelmättömäksi. Niin kuljin eteenpäin täysin paljaana. Olkoon kuitenkin hyvyytesi pukuni tuomiopäivänä.
2. Tuomiopäivänä hallitsee kauhu, kun jokainen vaaditaan tilille teoistaan, ajatuksistaan ja jopa eleistään. Vanhurskauta minut, oi Tuomari, minut, joka olen täynnä rikkomuksia. Sydäntä raastavaa ja sanomattoman kurjaa on, kun meidän on erottava kaikista haluamistamme esineistä ja jokainen käy paljaana sisään tuomiolle. Voi silloin sitä, joka laillani on rikkonut paljon mutta salannut rikkomuksensa, ettei hänen täällä tarvitsisi hävetä. Sillä tuomiopäivänä häntä osoitetaan sormella. Silloin kaikki ihmiset vapisevat, sillä heidät kaikki tuomitaan omien tekojensa ja oman itsensä vuoksi, niin että ihminen joko vanhurskautuu tai joutuu kadotukseen.
3. Rikkomuksieni määrä on kasvanut mahtavaksi, päiväni ovat kuluneet ja hävinneet – lopunaika on käsillä – eikä katumusta ole enää tarjona. Voi minua tuomiopäivänä, kun armahdusta ei ole. Hyvä on sen, joka on täällä vähänkin työskennellyt ja siksi perinyt katoamattomassa maailmassa taivaan valtakunnan. Jos ihminen on vähänkin rasittanut itseään, hän voittaa itselleen suuren perintöosuuden. Kuolinpäivä on katkera siksi, että silloin sielu ja ruumis eroavat toisistaan mielipahasta kyynelehtien ja syvin huokauksin. Silloin kaikki ihmiset katuvat tuskaisesti, sillä he näkevät rakastamiensa esineiden muuttuvan olemattomiksi ja himojen kaikkien häviävän kuin unennäkö.
4. Sinun tuomiosi ei ole puolueellinen, sillä jokainen tuomitaan omien tekojensa perusteella. Jos hän on ollut Jumalalle mieleen, hän pääsee taivaaseen, jos hän on ollut inhottava, hänet määrätään vaivaan. Kuka ei silloin hangoittelisi vastaan ja huokaisi nähdessään puolien jakaantuvan saamaan lopullista tuomiotaan, toiset taivaaseen ja toiset pimeyteen. Ylistämme armoasi, joka armahtaa syntisiä, rukoilemme vanhurskauttasi, joka kurittaa vastaanhangoittelijoita. Ylistämme molempia, jotta niiden kautta saavuttaisimme terveyden.
5. Katuvien toivo, avaa minulle armosi portti ja ojenna avuntäyteinen kätesi, sitomaan haavani ja parantamaan paiseeni. Oikein on, että oikeudenmukaisuutesi on vihastunut minuun, koska en ole nostanut katsettani sen sisareen; armoon. Oikeudenmukaisuuden ja armon Herra, anna minulle elämä niiden avulla. Aarrekammiosi on avoin niille, jotka Sinua rukoilevat, ja he saavat kylliksi ihanuutta. Koska suruttomuuteni on saastani vuoksi vetänyt minut tilille, anna Sinä armostasi minulle uusi elämä. Tahtoni ei halua tahtosi luo, siispä vie Sinä minut sen luo, jotta eläisin tahtosi mukaan ja ylistäisin tahtoasi, joka on mieltynyt katumuksentekijöihin. Ota armossasi rukoukseni kaunistukseksesi ja tuo armostasi minulle elämä. Paha joutukoon häpeään, kun se näkee, että oikeudenmukaisuutesi armahtaneen minua.
6. Syntiselle on tarjona paljon: kun hän syntiä tehtyään kääntyy, hänen syntiensä velkakirja revitään rikki. Vaikka en pystykään osoittamaan katumusta, anna armosi tähden minulle elämä. Ylistetty olkoon Hyvä, joka meidän tähtemme astui alas ja paransi haavamme Ruumillaan ja Verellään, joka kaikki pyhittää. Kaikki veisatkoot ylistystäsi. Kiitetty olkoon Armelias, joka kantaa kuormamme päivittäin, vaikka tietääkin meidät pahoiksi, ja joka on meidät luonut, ravitsee meidät ja antaa aurinkonsa nousta meille. Ylistetty olkoon Hänen armonsa.
7. Armon portit avaa minulle, oi armosta rikas Herramme, ja ojenna, oi hyvä ja ihmisiä rakastava, kätesi ja vie minut laumaasi, jotta kiittäen ylistäisin armoasi. Porteillesi kolkutamme ja huudamme avuksemme Nimeäsi, sillä siitä jokainen rukoileva saa Sinulta, kaikkien tuntijalta, ajatuksia miten auttaa itseään. Rikkomukseni ovat rakentaneet väliseinän minun ja armosi välille. Revi Sinä se, jotta pääsisin armahtavaisuutesi luo ja rakkautesi virtaisi minuun runsaana ja minut siten korotettaisiin korkeuksiin. Kyyneleet ja katumus nimittäin purkavat väliseinän perustuksiaan myöten. Anna minulle sen vuoksi armo itkeä ja katua kaikkina elämäni päivinä ja niin kerätä hyödyllisiä hedelmiä tuomiopäivää varten.
8. Hyvä on sen, jota Sinä, Herra, kuritat, sillä rakastamastasi et ole välinpitämätön. Herra, huolehdi minusta, jottei paha syöksisi minua turmioon. Armahtavaisuudessasi armahda minua kurjaa ja suo minulle monien rikkomuksieni anteeksianto, jotta ylistäisin hyvyyttäsi kaikkien kanssa, joihin olet mielistynyt. Säästä ja armahda meitä raukkoja, oi Herra, sillä meidät kaikki on hylätty oikeudenmukaisesti emmehän ole tarkanneet Sinun sanaasi saadaksemme sen kautta elämän. Myös minut olen kaikkien kanssa hylätty ja vieläpä enemmän kuin muut. Tee minut armossasi arvolliseksi, niin että rikkomukseni mitätöidään ja että saan anteeksiantosi voimassa turvan.
9. Koska olen kaikkina elinpäivinäni pitänyt Sanasi tutkistelusta, tee minut kelvolliseksi voidakseni pyhien kanssa yhtyä heidän ylistysveisuunsa: ”Ylistetty olkoon Hän, joka minut armahti ja kiitetty Hän, joka minut kaunisti. Kiitetty olet korkeuksissa ja ylistetty syvyyksistä. Palvoen kumartukoon koko suuri maailmankaikkeus edessäsi. Sillä Sinä olet kaiken luonut”. Laupias Herramme, ylistysveisut kohotkoot sinulle kaikkeudesta. Jokainen velallinen yrittää, jos hänellä on järkeä, olla velkojalleen mieliksi. Kun velallisella ei ole mitään millä maksaa, hän pyytää hymyillen velkojaan anteeksi. Niin minäkin, koska en kykene maksamaan velkojani, yritän pidättyvyyden teoilla voittaa Tuomarin suosiolliseksi, jotta Hän saapuessaan tekisi minut armossaan arvolliseksi laupeuteensa.
Neljästoista katumuskehotus
1. Oi Jumala, Sinä armossasi kutsuit meitä lähestymään itseäsi, jottemme joutuisi kadotukseen. Oi Hyvä, Sinä lupasit meille: ”Huutakaa puoleeni ja minä kuulen teitä”. Kolkutan nyt armosi portille, oi Vapahtaja. Oi Hyvä, kuule minua laupeudessasi äläkä katso rikoksiini. Armahda minua, Herra, armahda minua armossasi, koska olemme vanhurskaudelle paljon velkaa. Herra, olet luonut minut ja kutsunut minua kuvaksesi. Hyvyydessäsi olet tehnyt minut kaltaiseksesi. Sinä opetat minut tuntemaan tiesi, mutta näytät myös mistä kulkee tie helvettiin. Paha asetti minulle kateudessaan kavalat ansansa ja riuhtaisi minut pois Sinun tieltäsi. Voi minua, Herra, miten syvälle rikkomuksiini olenkaan joutunut. Armahda minua, oi Herra, jotta armostasi saisin jälleen elämän.
2. Sieluja saalistava ryöväri kahlitsi petoksellaan vapauteni, vietteli minut ja sitten pilkkasi minua. Uteliaalla katseellaan se vangitsi minut, johdatti minut harhaan ja kylvi minuun synnillisiä ajatuksia. Ajattelin itsekseni ja vaivuin himoihin, katselin uteliaana ja lankesin rikkomuksiin. Käteni harjoittivat vääryyttä, ja niin minä jouduin kaikilla tavoin hukkaan. Voi minua, sillä tuli minua uhkaa. Oi Laupias, pelasta minut, jotten kuolisi. Olen ihmisistä onnettomin, sillä teoillani olen suistanut itseni kurjuuteen. Joka päivä tein syntiä ja iloitsin, ajattelematta kuoleman vaanivan minua.
3. Voi minua, sillä kuoleman enkeli lähestyy, se, jolle on annettu käsky tuoda minut tuomiolle. Voi minua, sillä siellä kaikki salaisuudet paljastetaan ja minut häväistään. Katso, oikeudenmukaisuus on kirjoittanut tekoni muistiin unohtamatta niistä ainuttakaan. Tuomarin suureen kirjaan on kirjoitettu kaikki tekoni ja vääryyteni. Voi minua, kun oikeudenmukaisuus lukee ääneen kaikki syntini hamasta nuoruudestani aina vaivaiseen vanhuuteen asti. Mitä tuolloin teen ja minne pakenen edestäsi, oi Herra? Miten syvälle olenkaan vaipunut synteihini. Voi minua, joka olen tehnyt syntiä enkä ole katunut.
4. Oi Jumala, joka armahdit syntistä naista, armahda minuakin onnetonta, etten joutuisi kadotukseen. Sen voiteen sijaan, jonka syntinen nainen sinulle kantoi, esiinkannan jäseniini sekoittuneen Ruumiisi ja Veresi. Herra, älä katso tekojani, vaan armosi hävittäköön rikkomukseni. Oikeudenmukaisuutesi, Herra, on hyvin pelottava, ja kauhistuttavia ovat edessäsi seisovat herraudet, kun valtaistuimiesi mahtavuus on asetettu esiin ja vallat ja voimat ovat paikalla, kun enkelit tarttuvat tuliseen miekkaan ja tuli syttyy kuluttaakseen jumalattomat. Voi minua tuona hetkenä. Oi Herra, pelasta minut, etten kuolisi.
5. Ajatukseni ottivat minut kiinni ja heittivät katalan paholaisen verkkoon. Kuvittelin että ne olivat salaisia eivätkä ollenkaan kirjoitetut Tuomarin suureen kirjaan, mutta kaikki ne on asetettu eteeni oikeudessa, ja ne katselevat minua odottaen, että ottaisin palkkani vastaan. Voi minua, Herra, sillä pelkään, että helvetti on rikkomusteni palkka. Elämäni kului ja hävisi huomaamattani. Se katosi minulta aivan kuin varas olisi sen siepannut ja lopulta tulin onnettomaksi. Miten aloitan tulen paikassa ja miten pelastuisin tuolla puolen? Sinun puoleesi kohotan käteni, jotta olisit minulle silta kauhistuttavan syvyyden yli, joka on kahden osan – hyvän ja pahan – välissä. Pääsisinpä avullasi tuon pelottavan paikan yli ja paikkaan, joka on täynnä elämää.
6. Herra, joka merellä ojensit opetuslapsellesi oikean kätesi, ettei hän hukkuisi, ojenna minullekin oikea kätesi ja vedä minut ylös synnin merestä. Kasteesi, Herra, jolla puet jäseneni, olkoon suojani, jotta pääsisin iankaikkiseen elämään. Pääsisinpä sen avulla hyppäämään tuon kauhistuttavan tulisen kuilun yli ja sitä karkuun, oi Vapahtaja. Kun olin nuori, antauduin syntiin ja iloitsin että vanhana saisin katua. Sitten tuli kuolema, sen mahtava kirves löi poikki oksani – enkä elänytkään vanhaksi. Katumus loppui, koska kuolema pani sille rajan. Rikkomukseni odottavat minua oikeudenmukaisuutesi edessä. Voi minua, minulle vaaditaan rangaistusta niistä ja palkaksi minulle annetaan helvetti. Herra, älä käy oikeutta minua vastaan sillä ei kukaan ole synnitön Sinun edessäsi. Vain Sinä, Herra, olet täysin synnitön. Säästä minut, pyyhi armollasi pois syntini ja tee, oi Armollinen, minut arvolliseksi suureen armoosi, jotta sen kautta tekisit minut rikkaaksi, oi Herra, ja saisin anteeksiannon ja niin olisin iloksi enkeleille – sanasi mukaan – oi kaikkien syntisten Armahtaja.
7. Kuka laskee lapsuuteni synnit, jotka petollisessa maailmassa olen tehnyt? Kuka tuntee nuoruuteni polut ja osaa kuvailla niiden kulun? Oi Herra, joka armahdit Daavidia Iisain poikaa, armahda, minuakin syntisyydessäni. Katso, huudan puoleesi. Sinusta etsin turvaani, oi Suosiollinen, ota minut vastaan armollisessa lempeydessäsi. Tuli uhkaa jäseniäni, oi Herra, mutta minussa on kätkössä myös Sinun kaunistava Veresi, oi Vapahtajani. Helvetti tosin odottaa kiduttaakseen minua, mutta elämän antava Ruumiisi on yhdistynyt minuun. Minut on puettu Pyhän Hengen vaatteisiin, jotten joutuisi tuleen. Kun tulimyrsky jo ravistelee mastoja, sammuu tuli heti minusta, kun minussa oleva Ruumiisi ja Veresi tuoksu tulee sitä vastaan.
8. Sinä, Herra, olet katuvien toivo ja syntisten ystävä. Pyydän Sinua Pyhän Nimesi tähden, älä rankaise minua oikeudenmukaisella tuomiolla. Sinun synnyttäjäsi rakkauden, Sinut kantaneen kohdun, kylkesi Golgatalla lävistäneen keihään kautta pyydän Sinua: anna tuomiolla armon kasteen langeta päälleni, jottei minun rikkaan miehen tavoin tarvitsisi janota vesipisaraa. Kuule rukoukseni, Herra, niin kuin kerran kuulit Eliasta hänen rukoillessaan Sinulta sadetta. Sinä katuvien Ystävä, kuule rukoukseni, niin kuin kuulit Amatiaan pojan (= Joona) ääntä. Kuule minua ja pelasta minut, niin kuin pelastit Pietarin. Sillä vaikka olenkin tehnyt paljon syntiä, en ole kieltänyt nimeäsi. Tunnusta minut, Herra, koska olen tunnustanut Sinut, oi armon ja laupeuden lähde. Armon portit avaa minulle, Herra, kuten avasit ne syntiselle naiselle. Herra, ota vastaan kyyneleeni, jotka Sinulle kannan ja anna minulle vettä. Sinut, Elävä Vesi, otan mukaani johdattamaan itseäni, jotta jäähdyttäisit minua, sillä olen kuullut vertauksen rikkaasta miehestä, joka pyysi yhtä sormenpäällistä vettä.
9. Ristisi, jonka olen turvakseni ottanut, olkoon siltana suuren liekkivirran yli. Se johdattakoon minut ilontäyteiseen paikkaan. Herra, pelkään kolmea asiaa, tulta, helvettiä ja matoa, joka ei koskaan kuole. Sammutettakoon tuli ja polte minusta, niin Ruumiisi ja Veresi pelastavat minut. Joona huusi Sinua syvyydestä ja Daniel jalopeurain luolasta. Tulisesta pätsistä, jonka kaldealaiset olivat kuumentaneet tulikuumaksi, huusivat sinulle heprealaiset nuorukaiset. Joonan olet vetänyt merestä, Danielin pelastanut, ja laupeutesi lankesi kasteen tavoin ja sammutti pätsin poltteen. Armahda minuakin, laupias Herramme, ja hävitä armosi paljouden tähden syntini. Pese minusta pois käsieni vääryys, jotta voin puhdistautua saastastani ja tulla pestyksi. Sen, että olen syntiä tehnyt, tunnustan toki, syntini ovat koko ajan edessäni ja minä näen ne. Yksinomaan sinun edessäsi on minusta tullut syyllinen ja vain Sinun edessäsi olen syntiä tehnyt. Herramme Jeesus Kristus, ole minulle armollinen.
10. Herra, Simon kielsi Sinut kolmesti. Koska hän kuitenkin kantoi Sinulle kyyneleensä, Sinä otit hänet vastaan. Katso, minäkin vuodatan edessäsi kyyneleitä ja uhraan Sinulle puhtaan tunnustuksen. Monet ja lukemattomat ovat syntini. Armahtavaisuutesi, Herra, hyvittäköön rikkomukseni. Revi rikki pahuuteni velkakirja armostasi äläkä muista rikkomuksiani. Korkeasti ylistetty olkoon Herra Jumala, jolle ei ole mieleen syntisten kuolema. Ole kiitetty, Sinä syntisten armahtaja; kiitetty Sinä, katuvien vastaanottaja. Ole kiitetty sinä Jeesus, sillä porttisi on auki jokaiselle, joka sille kolkuttaa ja pyytää anteeksiantoa. Sinulle Herra, tulkoon ylistys ja meille Sinun armosi. Oi Herra Jeesus, ole minulle armollinen.
Viidestoista katumuskehotus
1. Iisain poika kirjoitti psalmien kirjaan näppäillessään harppuaan ja alkaessaan laulaa: ”Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat”. Vapahtajamme sanoo evankeliumissaan: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita olette te, jotka nyt itkette, sillä te saatte iloita”. Niille, jotka hylkäävät maailman ja sen tavarat, jotka vihaavat sen himoja, on elämän evankeliumissa luvattu palkka: katoamaton häähuone ja loppumaton elämä.
2. He saavat palkan siksi, että rakkaudesta Herraansa he jättivät sukunsa ja vanhempansa, rikkautensa ja omaisuutensa, kun kuulivat Hänen sanansa: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta”. He tekivät ruumiinsa Pyhän Hengen temppeleiksi omilla hyveillään ja rakkaudesta Herraan kantoivat raskaiden surujen iestä ja katsoivat halvaksi elämänsä. He ristiinnaulitsivat sielunsa, he ristiinnaulitsivat ruumiinsa ja olivat ponnistuksillaan Luojalleen kunniaksi. He näkivät maailman katoavuuden ja että sen himot haihtuisivat pian ja että se omistajilleen on kuin unennäkö. Herramme lupaa autuuden niille, jotka innokkaina ja valppaina palvelevat Häntä. Hän ojentaa heille oikean kätensä, antaa heille heidän palkkansa ja asettaa heidät vierellensä elämän pöytään. Hän panee heidän päähänsä kruunun ja he iloitsevat häähuoneessa, koska aiemmin rasittivat itseään aamusta iltaan.
3. Ne, jotka pitävät Hänen käskynsä ja noudattavat Hänen lakiaan, lentävät nousten ylhäiseen Jerusalemiin. Taivaanvaltakunta odottaa niitä, jotka taistelussa voittavat ja riemuitsevat. Enkelit leijailevat tapansa mukaan alas vahvistamaan taistelun tuoksinassa olevia. Henkivallat kiirehtivät voittajia vastaan onnittelevat heitä sanoen: ”Käykää sisään, te raskautetut, ja levätkää rasituksistanne, koska olette kestämillänne kärsimyksillä voittaneet pahan”. Paratiisi avaa heille porttinsa ja he astuvat asumaan valon asuntoihin ja antautuvat rauhaan. Joka ainoa sädekehä loistaa auringon lailla, ja heidän kauneutensa kimaltelee ihanaa valoa. Ylistysveisuissaan he huutavat: ”Ylistetty olet sinä Kuninkaan Poika, joka et pidätä palvelijoiltasi heidän palkkaansa”. Äänekkäästi he kiittävät ja ylistävät niitä, jotka heitä taistelussa vahvistivat. Vaikeudet ja vaivat, jotka he nurisematta kestivät, hankkivat heille elämän iankaikkisessa maailmassa.
4. Enkelit hämmästyvät saven lasten ihanaa kirkastumista, sillä nämä pukeutuvat sädekehään niin kuin henkiolennot (saven lapset: hepreankielisessä alkutekstissä savi on aine, josta Jumala loi ihmisen). Kunniaan ja Pyhän Hengen vaatteeseen puetaan Herransa nöyryyteen pukeutuneet. Isä rakastaa heitä, Poika syleilee heitä sydämellisesti ja Pyhä Henki ottaa puhtaiden ruumiin asunnokseen. Jeesus huutaa heille sanoen: ”Tulkaa, te minun tähteni vainotut, ja käykää sisään häähuoneeseen, jonka vieraat elävät ikuisesti”. Niin vanhurskaat noudattavat tätä elävöittävää kutsua ja tulevat kaikista paikoista, samoin Jumalaa pelkääväiset ja erakot lentävät pilvissä Herransa Poikaa vastaan ottaaksensa vastaan Häneltä rasitustensa palkan. Silmät, jotka olivat hänen käskyjensä tarkastelusta heikentyneet, ja suut, jotka pysyivät vaiti hänen käskyjensä harkinnassa, nousevat esikoisten seurakuntaan taivaissa ja ylistävät Herraa yhdessä kunnianarvoisten pappien kanssa. Heidän sielunsa iloitsevat ja heidän ruumiinsa nauttivat loistavina loppumattomassa elämässä.
5. Kärsivät ja ahdistetut rakentavat toivon varaan, jonka Vapahtaja on meille luvannut. Ne, jotka valitsivat köyhyyden, kohoavat ja ottavat omistukseensa ikuiset rikkaudet sekä iloitsevat autuudesta ja riemusta. Paha harmittelee vihastuneena, ettei voinut liata heitä saastallaan ja että häneltä puuttui voimia käydä sotaan heitä vastaan. Himokkuutta he halveksivat ja rakastivat pidättävyyttä. He hylkäsivät irstauden ja rakastivat siveyttä. Hyljäten huvitukset he valitsivat itselleen kärsimykset. He panivat pois ylpeyden ja pukeutuivat nöyryyteen. Heidät nähdessään paholainen tuli murheelliseksi, koska he levittämällä köynnöksensä repivät rikki hänen ansansa. He kukistivat hänet ja iloitsivat, he ajoivat hänet pois ja ylistivät; voitokkaina he kirosivat hänet ja heidät kirkastettiin; he halveksivat häntä ja saivat kunnian. Siksi paholainen loputtomasti valittaa osaansa katsoessaan vanhurskaita, jotka voittivat hänen salakavalat juonensa.
6. Anna minulle katumuksen kyyneleitä, jotta häpeälliset tekoni hävitettäisiin. Koska olen tehnyt pahoja tekoja, poista minusta syntini armollasi. Koska kolkutan porteillesi, avaa armosi aarrekammio. Sinä tunnet tekoni, saastani ja haavani. Pese minut puhtaaksi synneistäni armahtavaisuutesi meressä. Sinuun, Herra, turvaan ja rukoilen sinua: älä väheksy kyyneliäni, jotka sinulle kannan. Tähän asti olen tehnyt syntiä, mutta nyt olen katuvaisella mielellä. Osoita minulle armoasi ja paranna minut. Kaukana hyvyydestäsi on, että hylkäisit syntiset, jotka lähtevät syntisyydentilastaan ja palaavat laumaasi. Haluan kiittää suullani ja mielelläni Sinua, katuvien ystävä ja syntisien armahtaja. Haluan julistaa kiitostani ääneen kaikkien kansojen parissa ja antaa sen rohkaisuksi kaltaisilleni syntisille. Armahtavaisuutesi sääli minua ja kaunisti minut, siksi haluan suureen ääneen huutaa Sinulle kaikkina aikoina: kunnia olkoon Sinulle, Herra. Rukoilkaa Herraamme antamaan anteeksi synnit myös hänelle, joka nämä selvitykset kirjoitti.
Kuudestoista katumuskehotus
1. Oi rakas ja kallis sielu, miksi teet itsesi synneillä kurjaksi etkä ajattele tuomiopäivää? Yhtäkkiä erkanet täältä ja sinut alistetaan tutkimuksiin kaikista tässä maailmassa tekemistäsi kuvottavista synneistä. Herää siis, itke ja valita syvästi katuen, ettei sinun tarvitsisi itkeä helvetissä. Oi rakkaat ja kalliit veljeni, olen etääntynyt kauas Herrastamme, hääaterialle varaamani lamppu on sammunut ja kuljen ulos pimeyteen. Olen vajonnut syntienija rikkomusteni löyhkäävään mutaan, olen enkeleistäkammottava mutta saatanan ystävä.
2. Voi minua, kun Vanhurskaus istuu tuomioistuimellaan. Minut nimittäin häpäistään pahojen kanssa. Katso, vuoret, laaksot ja kukkulat valittavat minua, jollen käänny; kalliot vuodattavat kyyneliä ja valittavat tuskaisilla suruäänillä, jotta minäkin niiden kanssa itkisin syvästi katuen, kuten valitti profeetta Jeremias. Voi hetkeä, jolloin kaikki istuvat yhdessä valittaen ja itkien alennustilaani. Kaikki kummut valittakoot minua, koska minulta on ryöstetty kaikki hyveet. Niin kävi, että olin kaikkina päivinäni etsiytynyt Pyhän Hengen Sanan turvaan, mutta röyhkeä saatana pysäytti minut katkeran tahtoni avulla ja minä täytin hänen tahtonsa ja niin olen vaeltanut häpeällisyyksissä – ja mikä pahinta nuoruudestani asti. Jos haluaisin niin hän heti lähtisi luotani. Valittakaa minua, rakkaat ystäväni, koska minusta on tullut kaiken pahan harrastaja. Köyhyyteni on katselijoiden silmissä luotaantyöntävää. Pyydän, eikä kukaan anna minulle mitään. Siispä tahdon itkeä vuolaasti ja loputtomasti ja vuodattaa murheenkyynelten virtoja, koska minusta on tullut kaiken pahan asunto eikä minussa ole mitään hyvää. Kaikki hyvyydet ja pyhyydet odottavat minua, jotta ottaisin ne käyttööni, mutta minä en ole vuodattanut kyyneliä rikkomusteni tähden, joita nuoruudestani asti olen tehnyt paljon. Kaikki hyvät ja puhtaat itkekööt minua, koska en ole kelvollinen häähuoneen iloihin.
4. Veljeni, surkutelkaa minua, koska olen etääntynyt rakkaudestanne. Rakkaat veljeni, katsokaa, kalliot, joihin pakenin turvaan, itkevät jopa minut nähdessään, koska en tehnyt työtä enkä rasittanut itseäni hyveisiin pyrkimällä. Kauhistuneena ne äänekkäästi rytisten huojuvat ylläni, koska en varustanut itselleni matkaevästä ikuisuusmatkaani varten ja koska nuoruudesta asti kovettunut kivisydämeni on jäänyt tunteettomaksi. Voi minua, kun vanhurskas julistaa minulle kauhistuttavan tuomion, koska sillä silloin ei enää ole armoa. Täällä on kaikki armo valmiina jokaiselle, joka kyynelin katuen pyytää anteeksiantoa. Elämä ja ilo annetaan jokaiselle, joka esiinkantaa rehellisen katumuksen.
5. Oi rakkaat ja kalliit veljeni, miten lohduton onkaan synnintekijän päivä. Ei yksikään suu eikä ainutkaan kieli pysty lausumaan tuomiota, joka häntä odottaa. Mutta kun hän herää ja tutkistelee itseään ja syvään katuen itkee, suree ja murehtii täällä, niin häähuoneessa hän iloitsee ja nauttii, sillä häntä ei luovuteta tuomittavaksi. Hyvä on sen, josta tulee innokas katumuksentekijä ja joka elää elämänsä Herramme kunniaksi. Kun hän tulee tuonpuoleiseen, hän saa rauhan taivaanvaltakunnassa, pyhien satamassa, ja pääsee pakoon tuomiota ja kauhistuttavaa kipua, joka on valmistettu saatanalle. Hänen oikeudenkäyntinsä nimittäin keskeytetään. Onnellinen on siksi se, joka asiasta jotain ymmärtää. Terveiksi tulevat kuitenkin ne, jotka koko ajan itkien muistavat pahoja tekojaan eivätkä enää aio palata niihin. Sillä he pääsevät sisään ilon häähuoneeseen ja riemuitsevat pyhien ja vanhurskaiden joukkojen kanssa uudessa ikuisten pitojen valtakunnassa, jonka vieraat eivät koskaan eroa toisistaan.
6. Surkutelkoot rakkaani minua onnetonta, sillä olen tullut vanhaksi pahain tekojeni parissa. Voi kovaa kivisydäntäni, etten muistanut tuomiopäivää, jona ei enää ole armahdusta eikä anteeksiantoa eikä huokaavan kyyneliä enää oteta vastaan. Voi minua oikeudenmukaisuuden edessä – sillä tiedän, mitä kaikkea olen tehnyt. Kuitenkaan ei rakkautesi, Herra, kestänyt kunniasi häviämistä. Tulit alas ja vapahdit minut saatanan vallasta syntymälläsi, kärsimyksilläsi ja Ristilläsi. Mutta voi, tein syntiä ja murehdutin Sinut ja katkeroitin Nimesi rikkomuksillani, synneilläni ja pahoilla teoillani. Voi minua, kun harrastin vääryyttä, olin kiittämätön ja tahrasin itseni epälukuisilla pahoilla töillä!
7. Valitin ja itkin katkerasti tutkiskelussa, johon antauduin, koska se veti minut tuonpuoleiseen tuleen ja asetti minut asumaan vastenmieliseen majapaikkaan. Se antoi minun kulkea kauhistuttavan syvyyden läpi, upotti minut liekkimereen, vei minut pimeyteen ja rupesin parkumaan, koska sydämeni näki kurjuuteni peljäten ja vavisten elämästä siirtymistä. Silloin katsoin mielessäni pimeyden asuntoja. Sitten katselin oikealle ja vasemmalle pyhien asumuksia. Valitin äänekkäästi itkien ja huusin täynnä tuskaa ja surua syvästi katuen ja samalla itseäni suuresti halveksien. Voi minua, moninkertaisesti voi minua, mitä oikeudenmukaisuus on minulle varustanut!
8. Pelästyneenä nousin unesta, mutten päässyt tuskaa pakoon. Repäisin vaatteeni ja itkien valitin itseäni. Voi, miten minun kurjan onkaan käynyt. Kaikesta huolimatta tahdon paljastaa pääni ja luottavaisena astua esiin niin kuin portto tunnustaa syntini ja pyytää niitä huoaten anteeksi sekä tehdä silmäni kyynellähteiksi, jotta ne itkevät minua murehtien. Tahdon mennä publikaanien luo, jotka ovat kaltaisiani, ja syntisten luo, joista on tullut katuvia ja tahdon herättää nukkuvan sydämeni, joka on vanhentunut pahojen tekojeni keskellä. Haluan ottaa heidät ystävikseni ja tulla heidän kaltaisikseen sekä heidän laillaan valittaa tekemiäni syntejä, jotten Jumalan tuomiolla joutuisi syvyyden piinaan ja helvetin kiroihin.
9. Herra, tee minut arvolliseksi mieltymään rakkauteesi, josta vanhurskaat ja hyveelliset iloitsevat, äläkä salli minun rakastaa mitään sinulle vierasta, oi Jumala, joka olet mielistynyt katumuksentekijöihin ja rakastat syntisiä, joiden kasvot ovat katumuksen kyynelistä kosteat heidän itkiessään katkerasti rikkomuksiaan. Herra, tee minut arvolliseksi saamaan autuaallinen kuolema, jonka olet varannut kaikille pyhille. Jumala, Sinun rakkautesi on saanut Sinut armossasi luomaan minut savesta. Koristit minut taivaallisella kauneudella, mutta minä unohdin Sinut ja kuuntelin saatanaa. Niin syöksyin ylevästä ja ihanasta riemusta mätänemisen syvyyteen ja syntisyyden saastaan. Voi minua, en tuntenut kunniaani, ja siksi minulle on ulkona valmistettu pimeys.
10. Herra, Ristisi kautta rukoilemalla rukoilen Sinua, älä murskaa minua pahojen tekojeni vuoksi äläkä anna minun seisoa kauhua täynnä ja vavisten kuninkuutesi edessä. Anna minun rikkomukseni anteeksi ja pese minut puhtaaksi, niin kuin pesit Iisain pojan. Armahda minua ja kaunista minut armosi tähden, sen päivän vuoksi, jona Sinut naulittiin ristiin. Kerubit eivät tiedä, kehen verrata armoa, jonka valtaistuinta kantavat selässään, sillä ne eivät näe sitä. Ylistetty olkoon valta, jonka valtaistuinta kerubit kannattelevat! Vaunujesi eteen valjastetut vallat veisaavat ylistystä Sinulle. Äitisi Marian kanssa ihmiset laulavat Sinun kirkkaudessasi. Kaikki ylhäisen ja alhaisen maailman olennot kantavat Sinulle ylistystä yhteen ääneen.
11. Marttyyrit nousivat ja kestivät rohkeina taistelussa. He antoivat tappaa itsensä Herransa ja Pojan vuoksi. He väheksyivät ajallista ja katoavaa elämää taivaassa luvatun autuuden vuoksi. He eivät pelänneet hätää eivätkä piinaa ja väheksyivät kärsimyksiä ja katkeraa tuskaa. Nyt heillä on iankaikkinen elämä ja ikuisen valon häähuone.
12. Tomuksi ja tuhkaksi muuttuvat ihmisten sukukunnat ja perheet ja odottavat ylösnousemukseen kutsuvaa huutoa, sitä että Sinä, Herra, herätät heidän kuolleet ruumiinsa kirkkauteesi, koska he kasteessa ovat Sinut päällensä pukeneet ja koska he ovat syöneet Sinun Ruumiisi ja juoneet eläväksi tekevän Veresi. Oi Herra, seiskööt he oikealla puolellasi ja nauttikoot enkelien kanssa paratiisissa.
8.3.2026
käännös rovasti Johannes Seppälä 1979