Raamatun, sekä Vanhan että Uuden testamentin mukaan on selvää, että enkeleitä on. Voidaan pitää edelleen Raamatun mukaan myös selvänä, että enkelten pääasiallinen tehtävä on ylistää Jumalaa ja toimia Hänen sanansaattajinaan, angaallo, julistaa ja ilmoittaa, eikä vain sanansaattajina, vaan myös suorittaa erilaatuisia tekoja ja töitä Jumalan tahdon mukaan.
Raamatussa esiintyy erilaisia nimityksiä enkeleistä. Niiden katsotaan ilmaisevan lähinnä niiden tehtävälaatuja, mutta myös sitä, että heidänkin keskuudessaan vallitsee jonkinlainen hierarkkinen järjestys: on johtajia ja johdettavia, on toisia, jotka ovat lähempänä Jumalaa kuin toiset ja niin edelleen.
Tutuimpia lienevät seuraavanlaiset nimitykset: 1) serafit, kerubit, valtaistuimet; 2) herraudet, voimat, vallat; 3) hallitukset, arkkienkelit, enkelit. Kaikki nämä sotilasarvot esiintyvät Raamatussa, muun muassa Paavali käyttää niitä varsin usein.
Kolmiportainen hierarkia
Yllä oleva jako kolmeen kolmikkoon perustuu Dionysios Pseudo-Areiopagitan kirjoituksiin ja sen pohjana on ajatus, että ryhmä yksi toimittaa tehtäviään Jumalan välittämässä läheisyydessä. Ne kantavat Jumalaa, kuten vaikkapa kerubiveisussa kuvataan.
Ryhmä kaksi huolehtii lähinnä ylistystoimesta, ylistäminenhän on enkelten päätehtävä ja muun muassa etiopialaisen Eenokin kirjan mukaan se on enkelten ruokakin, levosta puhuttamattakaan ja ravintonsa enkelit saavat myös taivaankappaleista, auringosta, kuusta ja tähdistä ja miksei muistakin luonnonvoimista myös maan päällä.
Ryhmä kolme on vihdoin saanut tehtäväkseen puuhailla nimenomaan ihmisten kanssa ja toimia lähetteinä Jumalan ja ihmisen välillä. Nämä Dionysoksen hierarkiat lienevät yleisimmin hyväksyttyjä enkeliopin esityksissä. On kuitenkin muistettava, että ne eivät ole dogmi, emmekä oikeastaan tiedä kovinkaan paljon itse nimitysten lisäksi.
Enkelit ovat ruumiittomia olentoja ja kuuluvat siis henkimaailmaan, näkymättämään osaan luomakuntaa. Esimerkiksi Johannes Damaskolainen on kuitenkin huolestunut tästä aineettomuudesta ja päätyy siihen tulokseen, että koska todellinen aineettomuus kuuluu toki yksin Jumalalle, niin enkelit ovat kuitenkin jotakin ohutta aihetta ihmisen aineellisen paksuuden vastakohtana, eli eetteriä.
Enkelit voivat halutessaan esiintyä aineellisessa muodossa. Ei oikein tiedetä, milloin enkelit luotiin, mutta muun muassa Damaskolainen toteaa olevansa samaa mieltä kuin Gregorios Naziansilainen, joka uskoo, että enkelit luotiin ennen aineellista, tai näkyvää ”paksuaineellista” maailmaa.
Henkinen ja aineellinen maailma
Isien mukaan se on looginen järjestys, koska henkimaailma on kaikin puolin aineellisen yläpuolella ja toiseksi, koska ihminen, viimeinen luoduista, on yhdistelmä molempia, hän on ruumis ja sielu ja ehkä myös henki.
On huomattava, että Roomassakin levinnyttä kolmijakoa vastustetaan ankarasti: ihminen koostuu kahdesta osasta, ruumiista, joka kuuluu aineelliseen maailmaan, ja sielusta, joka kuuluu näkymättämään henkimaailmaan.
Sanoja sielu ja henki, psykhaa ja pneuma, käytetään usein synonyymeinä, toisinaan niillä tarkoitetaan elämää, psykhaa, ajatusmaailmaa ja sen sellaista. Ihmisen näkymättämällä puoliskolla ei voida katsoa olevan aivan yksiselitteistä nimeä, mutta tiedetään, että se tuli ihmisen osaksi Jumalan puhalluksesta, henkäyksestä (1. Moos. 2:7).
On myös arveltu – muun muassa Augustinus, joka kylläkin ennätti arvella kaikenlaista –, että enkelit luotiin ensimmäisenä päivänä, samalla kertaa kuin valokin. Monestihan sanaa valo, foos, käytetään merkitsemään juuri enkeleitä.
Toisin kuin Jumala, enkelit ovat ruumiittominakin sidottuja paikkaan ja aikaan, eli ne eivät ole kaikkialla läsnä olevia. Mutta vapaina ”paksuaineellisesta” maailmasta ne ovat äärettömän nopeita. Jo juutalaiset lähteet käyttävät enkeleistä nimeä ”nopeat” ja ne ennättävät silmänräpäyksessä sinne, missä niitä tarvitaan. ”Paksu” aine ei pysty niitä estämään. On siis turha yrittää piiloutua niiltä.
Tulevaisuutta enkelit eivät kuitenkaan tunne, paitsi mitä Jumala niille kertoo ja tietysti ne viisaina kykenevät suorittamaan paljon parempia ennustuksiakin kuin ihmiset, jos se nyt niitä sattuisi kiinnostamaan.
Langenneet enkelit
Aluksi oli kaikki enkelit luotu hyvyyttä varten, mutta sittemmin osa niistä lankesi ja muuttui pahoiksi enkeleiksi, paholaisiksi ja niin edelleen. Tiettyä epäselvyyttä vallitsee myös siitä, koska enkelten lankeaminen tapahtui. Ehkä kahdessa vaiheessa.
Ensin lankesi Saatana, joka oli valonkantaja, aamutähti, Eosforos, Luciferus ja siitä ylpistyneenä vaati tasa-arvoisuutta ja demokratiaa taivaaseen. Tämän lankeamisen arvellaan tapahtuneen hyvin varhain.
Joidenkin mielestä ensimmäisen Mooseksen kirjan alku (1. Moos. 1:2) olisikin käännettävä ”Ja maa tuli autioksi ja tyhjäksi… ” merkkinä siitä, että jakeitten 1 ja 2 välillä tapahtui niin kutsuttu enkelikapina.
Koska enkelit oli luotu kuolemattomiksi, niillä ei ole puhdistautumis- eikä katumismahdollisuutta. Jumalan armon voimalla hyvät enkelit ovat kuitenkin jo hyvyydessään niin paatuneita, ettei uuden lankeamisen uskota olevan mahdollista niiden kohdalla.
Toinen enkelten lankeaminen tapahtui, kun eräät enkelit – ilmeisesti ne, joiden tehtäväksi oli annettu nimenomaan maasta huolehtiminen – äkkäsivät ihmisten tyttäret ”ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat” (1. Moos. 6:2).
Lisääntyminen ei ollut tarkoitettu kuolemattomille enkeleille. Vain ihminen kuolevaisena tarvitsee suvun jatkamista, mutta perimätiedon mukaan – kuten esimerkiksi Eenokin kirjassa – pahinta oli, että enkelit paljastivat ihmisvaimoillensa taivaallisia salaisuuksia muun muassa aseitten käytön ja siten opettivat ihmiset tekemään tekoja, joita ei lainkaan olisi tarvinnut ihmisen tehdä.
Esimerkiksi Eenok pitää erittäin raskauttavana paljastuksena kirjoitustaidon opettamista, niin paljon roskaa kirjoitetaan maailmassa. Sivumennen sanoen vedenpaisumuksen päätehtävä tuntuu olleenkin näiden enkelten jälkeläisten täydellinen hävittäminen maan päältä. Nooan ja kumppaneiden välityksellä jäljelle jäi vain se, mitä alun perin oli tarkoitettukin elämään maanpäällä. Mutta myös enkelten opettama synti jäi jäljelle, ja taistelu sitä vastaan ei ollutkaan yhtä helposti ratkaistavissa, kun Jumala halusi samalla pelastaa ihmisen.
Mielenkiintoinen on muuten korinttilaiskirjeen (1. Kor. 11:10) lause ”Vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki eli yksinkertaisemmin pitää päänsä peitettynä enkelien tähden”. On paljon pohdittu, olisiko pelättävissä, että joku hyvistä enkeleistä vieläkin saattaisi ihastua ihmisnaisiin, vai tarkoittaako apostoli jo ennestään langenneita enkeleitä?
Suojelusenkelit
On jo mainittu, että enkelit hoitelevat muun muassa taivaankappaleiden asioita, pitävät silmällä, että ne kiertävät ratojansa sääntöjen mukaan, että tuulet puhaltavat niin kuin Jumala tahtoo.
Erityiset enkelit hoitavat myös kansoja ja kaupunkeja, jopa yksityisiä ihmisiäkin. Ollaan kuitenkin siinä käsityksessä, että varsinainen henkilökohtainen suojelusenkeli aina Jumalan käskyjen mukaan saattaa pahojen ihmisten tapauksessa rangaistukseksi tulla kutsutuksi pois paikaltaan. Se, että enkelit hoitelevat tällaisia tehtäviä, jotka toki Jumala itsekin voisi hoitaa, johtuu tiettävästi siitä, että se on enkeleille hyvää harjoitusta kohota yhä korkeammalle hyvyydessä ja kuuliaisuudessa kuin myös viisaudessa ja tiedoissa.
Enkelit seuraavat kiinnostuksella ihmisten kohtaloita kantavat heidän rukouksiansa Jumalan eteen. On esitetty myös teorioita, joiden mukaan rukoukset kulkevat määrättyjä reittejä enkelihierarkioitten keskellä, alemmilta ylemmille, mutta kovin yleisesti ei tällaiseen byrokratiaan tunnuta uskottavan.
Joidenkin enkeleitten etunimetkin tunnetaan. Varsinaisessa Raamatussa on mainittu nimeltä kolme: Gabriel, Mikael ja Rafael. Kaksi ensin mainittua nimenomaan tittelillä arkkienkeli.
Mikael tuntuu olleen nimenomaan Israelin suojelusenkeli, Gabriel hoiteli muun muassa sanoman kuljettamista, kuten Neitsyt Marian ilmestystapahtumassa ja Rafael vaikuttaa pätevältä lääketieteen tuntijalta, kuten käy ilmi Tobiaan kirjassa.
Seitsemän arkkienkeliä
Apokryfilähteissä on lueteltu nimeltä seitsemän arkkienkeliä. Eenokin kirja kutsuu heitä voimien enkeleiksi, ja hänen nimilistansa on tällainen: Uriel, Rafael, Raguel, Mikael, Sariel, Gabrielja Remiel. Nimilistat kuitenkin vaihtelevat eri lähteissä jonkin verran, jopa Eenokin kirjan eri laitosten välillä on eroavaisuuksia.
Miksi on päädytty juuri seitsenlukuun on epävarmaa. Onko se lukumagiaa, ainakaan Raamatussa ei ole missään väitetty, että arkkienkeleitä olisi nimenomaan seitsemän. Muutenkin on enkelten lukumäärä huonosti tunnettu.
Raamattukin käyttää sellaisia lukuja, kuin tuhannen tuhatta ja kymmentuhannen kymmentuhatta, mutta useimmat eksegeetikot arvelevat, että niillä ei yritetäkään ilmaista tarkkoja lukumääriä, vaan ylimalkaan lukemattomia joukkoja.
Halutessaan Jumala paljastaa enkeleille jopa tuleviakin asioita ja lähettää ne joskus jopa kertomaan niistä ihmisille, niin kuin Gabriel Jeesuksen syntymästä Jumalansynnyttäjälle. Johannes Damaskolainen tuntuu arvelevan, että oikeastaan Gabriel oli lähetetty kysymään Marian suostumusta synnyttäjäksi, eikä vain kuivasti ilmoittamaan asiasta.
Toisaalta esimerkiksi Kristuksen syntymästä eivät enkelitkään tienneet totuutta, nimenomaan mitä tulee Hänen jumaluuteensa ja siksi Saatana ja Tuonela tulivat petkutetuiksi.
Suojelusenkelit, jotka Jumala määrää huolehtimaan ihmisestä, ovat vapaina ihmisen rajoituksista kykeneviä auttamaan kaikessa hädässä. Ne pystyvät myös helposti suojelemaan pahojen henkien hyökkäyksiltä, sillä varsinkin Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen on pahat henget sidottu. Ne eivät enää voi liikkua vapaasti, eivätkä käydä ihmisen kimppuun, ellei ihminen itse niitä päästä.
Tämä koskee nimenomaan ihmisiä, jotka sakramenttien kautta on turvattu jumalallisella voimalla, pakanoitten suhteen vallitsee tässäkin epätietoisuutta. Ne kantavat ihmistä käsillänsä, ettei tämä jalkaansa kiveen loukkaisi kirjaimellisestikin. Muun muassa edesmennyt Leningradin metropoliitta Nikodim oli asiasta varma.
Enkelit ovat nykyään ihmisen yläpuolella – paitsi tietysti sitä ihmistä, joka Kristuksen kanssa istuu Isän oikealla puolella –, mutta kun ihminen saavuttaa Jumalan kaltaisuuden, se merkitsee ihmisen ylemmyyttä enkeleihin nähden.
Isät tuntuvat olevan sitä mieltä, että jo ihmisen muodostuminen näkyvästi ja näkymättämästä itsessään sisältää ajatuksen ja mahdollisuuden enkeliluontoa täydellisemmästä ja korkeammasta olennosta, kuten psalmissa sanontaan ”ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumalolennon” (Ps. 8:6).
Septuaginta on ehkä vielä selvempi tässä jakeessa: ”Sinä teit hänet vähän enkeleitä alhaisemmaksi”. Selitetään, että tämä alhaisemmaksi tekeminen tapahtui syntiinlankeemuksen jälkeen.
5.11.2025
rovasti Johannes Seppälä 1980
