Pyhäinpäivän vietto alkoi vuonna 835. Juhlalla korvattiin kelttien uuden vuoden juhla Samhain, jota vietettiin marraskuun ensimmäisenä päivänä.
Pyhäinpäivä, omnes sancti on marttyyrien ja edesmenneiden muistopäivä. Länsi-Euroopassa pyhäinpäivä 1. marraskuuta on kiinteä juhla. Koulujen syyslomaviikko on ajoitettu pyhäinpäivän aikaan.
Pyhäinpäivä on myös kirkkovuoden toinen juhla kaikkien pyhien kunniaksi. Helluntaita seuraava kaikkien pyhien sunnuntai merkittiin kirkkokalenteriin jo 400-luvulla. Niiden lisäksi vietetään Rooman Pantheonin vihkimispäivää (13.5.609) ”Kaikkien Pyhien Juhlan, Sollemnitas Omnium Sanctorum” kirkoksi.
Suomen ortodoksit viettävät pyhäinpäivänä Karjalan valistajien yhteistä juhlaa. Silloin muistellaan Aunuksen, Inkerin, Laatokan, Lapin, Syvärin, Vepsän, Äänisen sekä niiden jokien varrella eläneitä pyhiä. Karjalan valistajien perustamista kymmenistä luostareista, sadoista kirkoista ja tšasounista ortodoksinen kristillisyys levisi myös länteen.
Pyhäinpäivä on Kuopion ja Karjalan hiippakunnan kotikirkon temppelijuhla. Kuopion seurakunnan papisto toimitti Karjalan Valistajien kirkossa juhlan aattona 31.10. vigilian ja juhlapäivänä 1.11. vedenpyhityksen ja liturgian.
Karjalan valistajien juhlan epistolatekstinä luetaan pyhittäjien juhlien perikooppi kirjeestä galatalaisille (Gal. 5:22–6:2). Siinä mainitut hyveet – rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä – ovat esillä myös muissa apostoli Paavalin lähetyskirjeissä.
Paavali lisää toisaalla galatalaiskirjeen hyveiden listaan ”puhdasmielisyyden” (2. Kor. 6:6), ”armahtavaisuuden” ja ”kiitollisuuden” (Kol. 3:12–15), joiden avulla voidaan kasvaa ”oikeuden ja totuuden hedelminä” (Ef. 4:2, 5:9).
Pyhittäjien juhlan evankeliumi (Luuk. 6:17–23) kertoo, miten Paavalin luettelemien hyveiden takia on kestettävä autuuden lauseiden sanoin ”köyhyyttä, nälkää, vihaa ja herjaa”.
1.11.2025
