Lokakuun 11:nnen ja 17:nnen päivän välisenä sunnuntaina vietetään Nikean toisen ekumeenisen synodin muistoa.
Vuonna 787 pidettyä seitsemättä ekumeenista synodia voidaan pitää ortodoksisuuden reformaation ja vastareformaation vedenjakajana. Skisma käsitti kiistoja teologiasta, antropologiasta ja uskonnollisista tavoista. Nikean toisen konsiilin kriisi kesti sata vuotta.
Synodin juhlan jumalanpalveluksen kanonin kirjoitti palestiinalainen Teofanos Graptos (760–845), joka oli yksi ikonoklasmin ajalla vainotuista munkeista.
Toiset jumalanpalvelustekstit Nikean synodin juhlaan laati ikonoklasmin tunnetuin opponentti pyhä Teodoros Studites (759–826). Teodoroksen tekstit löysi, editoi ja käänsi kirkkoslaaviksi 1960-luvulla José Johannet (1924–2013).
Kuusi pyhien isien avuksihuutostikiiraa Nikean toisen synodin sunnuntain ehtoopalvelukseen teki vuonna 1222 patriarkaksi valittu nuori Germanos II (1189–1240).
Mineassa hänestä kirjoitetaan: ”Patriarkka uusi Germanos kokosi erinomaisesti isien eri aikoina kokoontuneet seitsemän synodia yhteen kirjoituksessaan ja niin hän vahvisti niitten oppia. Hän esittää isät pelastuksen valppaiksi esirukoilijoiksi Herran edessä ja laumansa kanssapaimeniksi.”
Patriarkka Germanoksen stikiiroja Nikean toisen synodin juhlan ehtoopalvelukseen:
”Lain kirjain sääsi hebrealaisten lapsille seitsemikön pyhäksi, ja sitä he palvellen huomioivat varjon lailla. Kun isät kokoontuivat synodien seitsemänteen, kaiken tämän kuudessa päivässä tehneen ja seitsemännen siunanneen Jumalan viittauksesta, he esittivät uskon puhtaan määritelmän” (Avuksihuutostikiira 6. sävelmä).
”Ylen autuaat isät, selvästi te opetitte, että Kolminaisuus on koko luodun maailman alkusyy. Salaisesti harkiten te järjestitte kolme ynnä neljä synodia ja siten ilmaisitte oikean opin siitä, että alkutekijöitä on neljä ja että Kolminaisuus on ne luonut ja rakentanut maailman” (Avuksihuutostikiira 6. sävelmä).
”Olisi riittänyt, että suuri profeetta Elisa olisi kumartunut makaavan pojan päälle vain kerran elämän palauttamiseksi, mutta hän kumartuikin seitsemän kertaa ja niin ikään kuin ennusti teidän kokouksistanne, sillä niissä te elävöititte Jumalan kuoleutuneen Sanan surmatessanne Areioksen ja hänen kanssaan sairastavat” (ehtoopalveluksen avuksihuutostikiira 6. sävelmä).
”Viisaasti te, kunnianarvoisat isät, ompelitte yhteen Kristuksen jaetun ja haukkuvien koirien repimän ihokkaan. Te ette suinkaan halunneet nähdä Hänen alastomuuttaan, niin kuin muinoin eivät Seem ja Jaafetkaan isänsä alastomuutta, vaan saatoitte häpeään hulluuden nimeä kantavan isänsurmaajan Areioksen liittolaisineen” (ehtoopalveluksen avuksihuutostikiira 6. sävelmä).
”Te tunnistitte makedoniolaiset, nestoriolaiset, eutykhesläiset, dioskorolaiset, apollinariolaiset ja sabellioseberiläiset lammasten vaatteissa oleviksi vaarallisiksi susiksi. Totisina paimenina te oivasti riisuitte heidän taljansa, osoititte heidän kurjuutensa ja karkotitte heidät kauaksi Vapahtajan laumasta. Sen tähden me ylistämme teitä autuaiksi” (ehtoopalveluksen avuksihuutostikiira 6. sävelmä).
”Ylistäkäämme tänään Hengen salaisia pasuunoita, jumalankantajaisiä, jotka Kirkon keskellä veisasivat Jumalan tuntemisen sointuisaa sävelmää opettaen, että Kolminaisuus on yksi muuttumaton olemus ja jumaluus. Te olette Areioksen kukistajia ja oikeauskoisten puolustajia, ja alati te rukoilette Herraa, että Hän armahtaisi meidän sielujamme” (ehtoopalveluksen avuksihuutostikiiroiden doksastikon 6. sävelmä).
11.10.2025