Paaston viidennen viikon lauantain aamupalveluksessa luetaan akatistos-hymni Jumalansynnyttäjälle.
Jumalansynnyttäjän akatistos on tunnettu kertosäkeestä, ”Iloitse, Morsian, aviota tuntematon!”. Akatistoksen tekstissä 12 kertaa toistuvaa lausetta kutsutaan ”Tervehdyksiksi (Χαιρετισμοί) Kaikkeipyhimmälle”.
Tervehdys on viimeinen lause kontakkiveisusta ”Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä, voitolliselle sotajoukkojen johtajalle, me, sinun palvelijasi, vaaroista päästyämme kiitokseksi veisaamme voittovirren. Pelasta meidät kaikista vaaroista, sillä sinulla on voima voittamaton, että huutaisimme sinulle: ”Iloitse, morsian, aviota tuntematon.”
Tervehdys tulee Luukkaan evankeliumin alusta (Luuk. 1:28), jossa enkeli Gabriel puhuttelee Mariaa ilmaisulla ”armoitettu” (κεχαριτωμένη, gratia plena, благодатная).
Termi ”armoitettu” esiintyy evankeliumeissa vain kerran, mutta se on tullut tuhansien aukioiden, katujen ja puistojen nimiin eri puolilla maailmaa.
Akatistoksen lauantaita ryhdyttiin viettämään suuren paaston viidennen viikon lauantaina patriarkka Fotios Suuren (820–893) aikana.
Rovasti Johannes Seppälän kirjaama Akatistoksen järjestys 1970-luvulta Ekumeenisen patriarkaatin kirkosta Istanbulin Fenerissä.
Perjantaina yhdeksännen hetken vaiheilla patriarkka laskeutuu kirkkoon tavanmukaisessa järjestyksessä, pukeutuu narteksissa mantiaan ja kantaen paimensauvaa menee kirkkoon ja siunattuaan kansan nousee istuimelleen.
Kuorojen laulaessa ”Is polla eti” suuri arkkimandriitta yhdessä suuren arkkidiakonin ja toisen diakonin kanssa suutelee patriarkan kättä niin kuin heidän kanssansa myös kolmas diakoni ja joku muu diakoni. Suuri arkkidiakoni jää toisen diakonin kanssa istuimen tykö, muut menevät alttariin.
Suuri arkkimandriitta lausuu alkusiunauksen ”Kiitetty olkoon Jumalamme”, patriarkka lausuu ”Kunnia olkoon Sinulle, meidän Jumalamme, kunnia Sinulle” ja rukouksen ”Taivaallinen Kuningas”. Lukemaan määrätty pappi seisoo patriarkan edessä primikerioksen rinnalla ja lukee trishagionin ”Pyhä Jumala…Isä meidän” ja pienen ehtoonjälkeisen palveluksen.
”Totisesti on kohtuullista ylistää autuaaksi sinua Jumalansynnyttäjä”-veisun jälkeen ensimmäinen kuoro alkaa laulaa troparia hitaasti ja sävelikkäästi: ”Pitäen salaisesti mielessään saamansa tehtävän Enkeli ilmestyi pyhässä innossa puhtaalle Neitseelle Joosefin huoneessa lausuen: Hän, joka alastulemisessaan taivuttaa taivaat, sijoittuu olemustaan muuttamatta täydellisesti Sinuun. Nähden Hänet orjan muodon ottaneena helmassasi minä hämmästyksellä huudan Sinulle: Iloitse, Morsian, aviotatuntematon”.
Troparia laulettaessa toimittavat piispat tulevat alttarista eteläoven kautta edellään suuri ekklesiarkki ja jokainen asettuu omalle paikalleen. Suuri ekklesiarkki kumartaa patriarkalle ja palaa alttariin, johon myös suuri arkkidiakoni ja toinen diakoni menevät. Kun toinen kuoro alkaa laulaa sävelikkäästi troparia ”Pitäen salaisesti mielessään saamansa tehtävän” diakonit tulevat ekklesiarkki edellään kuninkaanovesta pukeutuneina liturgiseen asuunsa kantaen dikiriota ja trikiriota. He seisahtuvat patriarkan istuimen ympärille, oikealle suuri arkkidiakoni ja kolmas diakoni, vasemmalle toinen diakoni ja joku muu diakoni.
Toisen kuoron laulun keskivaiheilla patriarkka laskeutuu istuimeltaan ja edellään primikerios, ekklesiarkki ja diakonit ja menee alttariin. Primikerios jää seisomaan Jumalansynnyttäjän pyhän ikonin eteen. Patriarkka suutelee pyhää pöytää ja pukeutuu suuren arkkidiakonin avulla epitrakiliin ja omoforioon.
Kun ensimmäinen kuoro laulaa kolmannen kerran ja puolihitaasti ”Pitäen salaisesti mielessään saamansa tehtävän”, patriarkka tulee alttarissa, taaskin diakonit edellään, seisahtuu pyhän ikonin eteen ja suitsutettuaan kolmesti alkaa lukea akatiston ensimmäistä jaksoa suitsuttaen kolmesti jokaisen iikossin lopuksi.
Ensimmäisen jakson päätyttyä patriarkka suutelee pyhää ikonia, kääntyy, siunaa kansan trikirillä kuorojen laulaessa ”Is polla eti”, menee alttariin, riisuu epitrakilin ja omoforin, tulee ulos edellään primikerios ja kaksi diakonia ja nousee istuimelleen. Primikerios poistuu kumarrettuaan ja suuri arkkidiakoni samoin kuin toinen diakoni riisuttuaan liturgiset asunsa ja pantuaan pois dikirion ja trikirion tulevat ulos ja seisahtuvat patriarkan istuimen äärelle.
Sillä aikaa kuorot laulavat kanonin ensimmäisen (”Minä avaan nyt suuni ja se täytetään Pyhällä Hengellä”) ja kolmannen (”Jumalansynnyttäjä, Sinä elävä, ehtymätön lähde!”) veisun tropareineen. Sitten molemmat kuorot laulavat hitaasti ja sävelikkäästi kontakin ”Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä”. Viimeistä edellisen säkeen aikana suuri ekklesiarkki tulee osallistuvista piispoista ensimmäisen tykö, kutsuu häntä kumartaen ja suudeltuaan patriarkan kättä piispa menee alttariin edellään ekklesiarkki ja pukeutuu epitrakiliin ja omoforiin.
Laulun loputtua hän tulee alttarista edellään kolmas diakoni ja joku muu diakoni, jotka kantavat dikiriota ja trikiriota ja seisahtuu pyhän ikonin eteen. Suitsutettuaan patriarkkaa ja pyhää ikonia kolmesti hän alkaa lukea akatiston toista jaksoa (”Ilmestyessään Luoja näytti meille, omille luoduilleen, kokonaan uuden, siemenettä versoneen luomuksen”) yllä mainitussa järjestyksessä. Sen päätyttyä hän suutelee pyhää ikonia, kumartaa patriarkalle, menee alttariin, riisuu epitrakilin ja omoforin ja jää alttariin.
Kuorot laulavat kanonin neljännen (”Jumalallinen Jeesus, joka jumaluuden istuimella kunniassa asuu”), viidennen (”Kaikki hämmästyivät Sinun jumalallista kunniaasi”) ja kuudennen (”Tulkaamme, Jumalassa viisaat, viettäkäämme Jumalanäidin jumalallista ja kunniakasta juhlaa”) veisun tropareineen, jonka aikana ekklesiarkki taas tulee ja kutsuu kumartamalla osallistuvista piispoista toisen, joka suudeltuaan patriarkan kättä menee alttariin ekklesiarkki edellään, pukeutuu epitrakiliin ja omoforiin, ja veisun ”Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä” lopussa tulee ulos samojen diakoneitten kanssa. Suitsutettuaan kolmesti patriarkkaa ja pyhää ikonia hän lukee akatiston kolmannen jakson, jonka lopuksi tekee samoin, kuin edellinenkin ja jää alttariin.
Kuorot laulavat kanonin seitsemännen (”Jumalassa viisaat eivät palvelleet luotua Luojan sijaan”), kahdeksannen (”Hurskaat nuorukaiset pelasti pätsissä Jumalansynnyttäjän synnytys”) ja yhdeksännen (”Jokainen maan päällä syntynyt hengen valaisemana riemuitkoon”) veisun tropareineen. Laulettaessa seitsemättä veisua molemmat liturgisiin asuihin pukeutuneet diakonit tulevat alttarista ja suitsuttavat kansan järjestyksen mukaisesti.
Yhdeksännen veisun aikana tulee taas ekklesiarkki ja kutsuu kumartamalla kolmannen piispan, joka hänkin suutelee patriarkan kättä, menee alttariin ekklesiarkin kanssa, pukeutuu epitrakiliin ja omoforiin ja veisun ”Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä” lopulla tulee ulos samojen diakoneitten kanssa.
Suitsutettuaan kolmesti patriarkkaa ja pyhää ikonia hän lukee akatiston neljännen jakson. Sen jälkeen hän tekee samoin kuin toisetkin piispat. Sitten kliirossilla jäljellä olevat piispat järjestyksessä yksi kerrallaan lähestyvät patriarkkaa, kumartavat, suutelevat pyhää ikonia ja menevät alttariin.
Viimeisen nopeasti lauletun ”Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä” -veisun jälkeen lukija lukee trishagionin ja kontakin. Primikerios dibambuloksineen tulee ja seisahtuu järjestyksen mukaisesti vastapäätä patriarkkaa. Kaikki diakonitkin tulevat eteläovesta ekklesiarkin ja pappien kanssa, ottavat paikkansa, eli ekklesiarkki ja papit vastapäätä patriarkkaa, diakonit istuimen oikealta puolelta.
Lukija-pappi jatkaa kontakin ”Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä” lukemista, sitten 40 kertaa ”Herra, armahda” ja rukous ”Oi Kristus Jumala”. Patriarkka lausuu ”Jumala, ole meille armollinen” ja kanonarkit lukevat rukoukset ”Tahraton, turmeltumaton, nuhteeton, puhdas, viaton Neitsyt, Jumalan Morsian” ja ”Valtias, anna meille nukkuessamme sielun ja ruumiin lepo”. Sitten pappi lausuu pienen loppusiunauksen ja anomukset.
Lopuksi kuorot laulavat sävelikkäästi katismatroparin ”Oi Jumalansynnyttäjä, Sinun neitseellisyytesi kauneutta ja puhtautesi kirkkainta säteilyä hämmästyen Gabriel huudahti Sinulle: Kuinka voisin edeskantaa Sinulle arvosi mukaisen ylistysveisun? Miksi nimittäisin Sinua? Olen hämmennyksen ja peljästyksen vallassa ja sen tähden huudan Sinulle saamani käskyn mukaisesti: Iloitse, Armoitettu”.
Katismatroparin jälkeen patriarkka laskeutuu istuimeltaan ja siunattuaan lähtee pois papin lausuessa alttarista ”Pyhän esipaimenemme rukouksien tähden, Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, armahda meitä. Aamen.”
4.4.2025
Kuvat Vesa Takala: Konstantinopolin patriarkaatin Pyhän Georgioksen katedraali (1600-l.); Musta marmori, johon sidottu Kristus ruoskittiin on Jerusalemista vuodelta 327, ylempi osa on katkaistu ja viety Venetsiaan, alin osa on Jerusalemissa; Patriarkan istuin 1500-luvulta, eklektinen tyyli, katto lisätty vuonna 1711, istuimessa tulppaaneja ja ornamentteja osmanien tyyliin; Ikonostaasin pyhä portti; Mosaiikki Johannes Kastaja ja Aleksis Komnenos (1000-l.); Mosaiikki Kyzikonin Jumalansynnyttäjä (1000-l.).






