Pyhän Profeetta Elian kirkko Ilomantsissa on Suomen suurin ortodoksinen puukirkko. Elian kirkko rakennettiin ortodoksisten valistusjärjestöjen perustamisen aikana.
Sortavalassa sai alkunsa vuonna 1855 Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunta, Riikassa perustettiin vuonna 1869 Jumalansynnyttäjän suojeluksen Veljeskunta ja Berliinissä aloitti toimintansa vuonna 1890 Pyhän Ruhtinas Vladimirin Veljeskunta.
Ennen Venäjän vallankumousta Baltiassa, Puolassa, Saksassa, Suomessa ja Venäjällä toimi 700 rekisteröityä ortodoksista ”veljeskuntaa” (fraternitas).
Veljeskuntien tarkoituksena oli paikallisen ortodoksiväestön identiteetin vahvistaminen. Veljeskunnissa opiskeltiin kreikkaa, latinaa ja kirkkoslaavia, jotka mahdollistivat jumalanpalvelustekstien kääntämisen puolaksi, suomeksi tai viroksi.
Ortodoksiset veljeskunnat olivat kansalaisjärjestöjä. Ne saivat rahoituksensa valtiolta, joka rakensi ortodoksisen emigraation kaupunkeihin, esimerkiksi Pariisiin (1862), Geneveen (1866), Kööpenhaminaan (1883), Berliiniin (1893), Wieniin (1899) ja Bukarestiin (1909), kymmeniä näyttäviä kivikirkkoja.
Satoja kirkkoja rakennettiin myös Latvian, Liettuan, Puolan, Suomen tai Viron maaseudulle. Profeetta Elian kirkko Ilomantsissa vihittiin käyttöön vuonna 1892, jolloin perustettiin myös Viipurin ja Suomen hiippakunta.
Viisikupolinen ja ristinmuotoinen Profeetta Elian kirkko seisoo graniittikivisellä perustalla. Kirkon rakentamisen suunnittelu alkoi vuonna 1869, jolloin Kuopion läänin kuvernööri Johan August von Essen saapui Ilomantsiin suunnittelukokoukseen. Siinä päätettiin kirkon rakentamiseen kannettavasta vapaaehtoisesta keräyksestä ja pakollisesta verosta.
Ilomantsin kirkon suunnitteli pyhän synodin, tuon ajan ortodoksisen kirkollishallituksen, arkkitehti Pjotr Semjonovitš Sadovnikov Pietarista. Suomen senaatti hyväksyi Sadovnikovin suunnitelman Ilomantsin ortodoksiseksi kirkoksi elokuussa 1889.
8.3.2025
