Neljännellä paastoviikolla on ristinkumartamisen sunnuntain ja suuren paaston puolivälin jälkijuhlat. Viikon toinen teema on fariseus ja publikaani (Luuk. 18: 9–14).
Joosef Hymnografoksen (812–886) stikiiroja fariseuksesta ja publikaanista:
”Muista sieluni kehuskelevaa fariseusta, joka omahyväisyytensä takia tuomittiin, ja nöyrämielistä publikaania, joka tunnusti syntinsä ja tuli vanhurskautetuksi. Koeta, sieluni, fariseuksen mielettömyys vaihtaa hyveeseen ja tunnustaa publikaanin tavoin tekemäsi rikkomukset. Herää ja himojesi hillitsemisellä saavuta pysyväinen hengellinen korkeus, jonka armosta rikas Kristus sinulle antaa” (neljännen viikon tiistain aamupalveluksen ensimmäinen virrelmästikiira 8. sävelmä).
”Minä rikkomuksillani voitan publikaanin, mutta en kilpaile tämän kanssa synninkatumuksessa; en omista fariseuksen hyviä tekoja, mutta matkin hänen itseluuloaan. Sinä taas, Kristus Jumala, joka olet äärettömällä nöyryydelläsi kukistanut ristillä pahan hengen ylpeyden poista minusta edellisen paheet sekä jälkimmäisen mielettömyys ja lujita sielussani se hyvä mielentila, mikä kummallakin heistä oli, ja pelasta minut!” (neljännen viikon tiistain ehtoopalveluksen ensimmäinen virrelmästikiira 3. sävelmä).
Neljännellä, viidennellä ja kuudennella paastoviikolla luetaan ennenpyhitettyjen lahjojen liturgiassa katekumeenien ekteniassa rukous pääsiäisenä kirkkoon liittyvien puolesta.
”Käännä, Herra, katseesi niiden puoleen, jotka valmistautuvat kasteen pyhään valistukseen ja jotka tahtovat puhdistaa itsensä synnin saastaisuudesta. Valaise heidän mielensä. Vahvista heidän uskonsa. Tee lujaksi heidän toivonsa ja täydelliseksi heidän rakkautensa. Tee heidät sielujemme lunnaaksi itsensä antaneen Kristuksesi arvokkaiksi jäseniksi. Sillä Sinä olet meidän valomme ja me kunnioitusta edeskannamme Sinulle, Isä, Poika ja Pyhä Henki, nyt ja aina ja iankaikkisesti.”
Lauantai neljännellä paastoviikolla on kolmas ja samalla viimeinen vainajien muistolauantai suuressa paastossa:
”Armollinen, ihmisiä rakastava Herra, päästä synneistään vapaiksi ne, jotka ovat muuttaneet luoksesi, anna ne heille anteeksi ja saata heidät lepoon valittujesi majoihin, sillä Sinä olet Elämä ja Ylösnousemus” (lauantain aamupalveluksen kanonin yhdeksännen oodin tropari).
Paaston neljäntenä sunnuntaina on kaksi teemaa. Niistä ensimmäinen käsittelee laupiasta samarialaista (Luuk. 10: 30–37). Sunnuntain aamupalveluksen ensimmäinen kanoni on omistettu laupiaan samarialaisen muistolle:
”Kristus Vapahtaja, minä olen tullut rosvojen käsiin joutuneen ja heidän haavoittamaan puolikuolleeksi jätetyn kaltaiseksi, sillä olen samalla tavoin täynnä syntieni haavoja” (kanonin ensimmäinen tropari).
”Tuskissaan hän huusi Sinulle, Vapahtaja: Älä ylenkatso minua, joka olen hirveästi sairas, vaikka olenkin antanut ryövärien ryöstää Sinun rikkautesi! Minäkin rukoilen näin: Ole armollinen ja pelasta minut!” (kanonin toinen tropari).
”Kristus Vapahtaja, paranna minut, sillä väärien ja pahojen ajatusten ryövärit ovat synnin ruoskin ruoskineet minun mieleni! Pelasta minut, oi armorikas!” (kanonin kolmas tropari).
Neljännen paastosunnuntain toinen muisto on pyhittäjä Johannes Siinailainen (579–649).
Ioannes Fountouliksen (1927–2007) mukaan suuressa paastossa ei vietetty pyhien juhlia. Tästä syystä niin Gregorios Palamaksen (1296–1359) kuin Johannes Siinailaisen muistot siirrettiin sunnuntaipäiviksi. Palamaksen muistopäivä siirtyi marraskuun 14:stä päivästä suuren paaston toiseen sunnuntaihin. Johannes Siinailaisen muisto siirrettiin maaliskuun 30:sta neljänteen paastosunnuntaihin.
”Kunnioittakaamme Johannesta, maan päällä olevaa enkeliä ja taivaissa olevaa Jumalan ihmistä, maailman oikeata koristusta, hyvyydellään ja hyvillä teoillaan ihmisiä ilahduttavaa, – häntä, josta itsensäkieltäjät kerskaavat! Sillä istutettuna Jumalan huoneeseen hän kukoisti hurskaasti ja niin kuin seetripuu erämaassa enensi pyhyydellään ja vanhurskaudellaan Kristuksen hengellisten lammasten laumat” (neljännen sunnuntain ehtoopalveluksen virrelmästikiiroiden doksastikon 2. sävelmä).
8.3.2026
