Pyhän isämme Efraim Syyrialaisen katumuskehotukset.
Yhdeksäs katumuskehotus
1. Rakkaani, itkekää alastomuuttani, sillä minä olen loukannut Kristusta. Hyvin Hän minua johdatti ja antoi minulle vapaan tahdon, mutta minä palkitsin hänet häpeämättömän pahasti tekojeni pahuudella. Hyvä on minut palkannut ja järjestänyt minulle paikan pyhäkössään, minut oli kuin enkeli kutsuttu Hänen palvelukseensa, mutta minä uskoton toimitin tämän pyhän palveluksen sijaan palvelusta pahojen henkien kanssa: siinä on ikävää kylliksi nuoruuteni osalle. Kaikkien Herra on varustanut minut täydellisesti ja tehnyt minusta kunniansa työkalun, jotta palvelisin häntä ja pyhittäisin Hänen nimeään; minä onneton tein sen sijaan jäseneni synnin työkaluiksi ja harjoitin niillä syntisyyttä. Voi minua, sillä Herra tuomitsee minut!
2. Kuvottavat tekoni ovat kiiruhtaneet edelläni oikeuteen nostamaan syytöksiä onnetonta sieluani vastaan. Pyhitykseni, rukoilen sinua, suojele minua siipiesi alla. Älä tee saastaani julkiseksi korkea-arvoisella tuomiollasi, jotta kiitollisena voisin ylistää armoasi. Nuo ilkityöt, jotka olen kaikkeuden Herran edessä tehnyt, pitävät minut erillään pyhien seurakunnasta, ja koska en heidän elämäntapojensa mukaan palvellut Jumalaa, minut on erotettu myös heidän tekojensa osakkuudesta. Voi minua sen tähden, sillä minä olen kadotettu. Kipu iskee minuun ansioni mukaan. Jos olisin kamppaillut pyhien lailla, olisi minustakin tullut voittaja. Koska kuitenkin olin huolimaton ja palvelin halujani, en kuulu kirkastettujen joukkoon, vaan olen helvetin perillinen.
3. Oi Voittaja, sinä annoit naulita itsesi Ristiin ja huudat syntisille: ”Tulkaa, antakaa kaunistaa itsenne ilmaiseksi”. Pyydän Sinua hartaasti, Vapahtajani, ettet katso pahoja tekojani. Paranna haavani kärsimystesi kautta, jotta ylistäisin armoasi. Heti kun Sinä, kaikkien Herra, käännät katseesi synnin sumuun, se hälvenee ja kuljen harhailematta Sinua kohti käskyjesi tietä, innokkaana ja täynnä toivoa kaikesta eksytyksen pimeydestä vapaana. Oi Hyvä, jonka hyvyys ylittää maailman pahuuden, vahvista armosi toivolla onnetonta sieluani, joka vääryyden pahojen sairauksien ja synnin vuoksi on joutunut aivan alas ja tuomittu turmioon ja on yksinomaan toivosi varassa, jotta toivosi sitä lohduttaisi.
4. Tulimeri synnyttää minussa pelkoa ja kauhua, ja pelkään tekemääni vääryyttä. Ristisi, oi Elävän Jumalan Poika, olkoon siltani tulimeren yli, ruumiisi ja veresi edessä helvetti joutukoon häpeään, mutta minut pelastettakoon armahtavaisuutesi tähden. Kipuja ja sairauksia olen saanut täällä kokea varoitukseksi kivuista, jotka eivät koskaan lopu; sillä tiesin hyvin, että samoin kuin sairaudet kiusasivat minua täällä, samoin syntini syöksisivät minut vaivoihin siellä.
5. Ole minulle, kaikkeuden Herra, laupeudessasi pelastuksen satama ja auttava turvapaikka ja anna minun kauttasi löytää pelastus. Täältä asti, oi Vapahtajani, rukoilen Sinua vuodattamaan armosi kokonaan päälleni ja rukoilen hyvyyttäsi, että minut otettaisiin tuskiin tuomittujen joukosta. Kristus, joka katsoit hyväksi tulla puolestamme teurasuhriksi, teurasta jäseniini tunkeutuneet synnit. Kumarru puoleeni ja tule minuun asumaan. Heti kun paha tämän huomaa, sen hampaat katkeavat ja kirkkautesi sammuttaa helvetin tulen. Sillä se syttyi ja uskalsi polttaa jäseniäni, koska ne ovat synnin tahraamat. Torukoon hallitsemasi tahto tulta, kostuta sitä kasteella, jotta minut vedetään ulos kuin kolme nuorukaista, jotka tulisessa pätsissä huusivat puoleesi. Vihainen saatana on minut myrkyllään piennyt, tehnyt minut kelvottomaksi ja tuominnut minut syntieni vuoksi kadotukseen. Kun nyt vaellan tietäsi ja olen herrautesi käytettävissä, minulla on heikkoudessani toivoa, että Sinä häntä halveksien autat minua ja saatat häpeään sen, joka on minut turmellut.
6. Synnin ruhtinaat sokaisivat minut intohimoillaan ja ryöstivät minut häijyillä sanoillaan nuoruuteni kauneudesta. Mihin minun nyt tulee ryhtyä, kun olen kadottanut puhtauteni? Rukoilen Kristusta palauttamaan kauneuteni. Silloin pahojen osaksi tulee ylenkatse. Veljeni, kaunis ja rakastettava on hyve, kun sen yllä välkehtii siveys. Jos tämä kaunis helmi on ryöstetty, sen kanssa hävinnyt on luottamus, jonka yllä se välkehti upeana.
7. Minulle, opetuslapselle, Vapahtaja huutaa: ”Älä luovu pelastuksen toivosta. Minä suon sinulle rauhan ja annan syntisi anteeksi. Sinä olet omaisuuttani, enkä halveksi sinua, koska olet ostettu minun omalla verelläni”. Huuda täyttä kurkkua äläkä lopeta, oi Poika, sillä sydämesi on armollinen katuvaisia kohtaan. Kun syntinen kääntyy, tulee Isä ja ottaa asuinsijansa hänessä, teurastaa hänelle uhrin ja pukee hänet juhla-asuun ja iloitsee hänestä.
8. Suuri luottamukseni siveyteeni sai saatanan ahkeroimaan. Tapojeni iloisuuden vuoksi sekä kallisarvoisen jalokiven vuoksi, joka loisti aurinkoakin kirkkaammin, tuo kirottu ryösti ovelasti minut ja varasti jalokiven (=siveys) imarteluillaan. Voi minua, mitä olenkaan menettänyt. Paras kauneuteni on siveys. Jos jalkasi on sysännyt sen pois, jää toinen kauneus, pyhyyden taso. Kun tulet todella pyhäksi, iloitset neitseellisten sielujen kanssa.
9. Kiittäen ylistäköön syntinen sieluni Sinua, Herraamme, sillä saatana oli sen tukahduttanut, mutta sinä olet sen taas parantanut. Kaikki aistini ylistäkööt Sinua, koska olet lempeytesi säälistä ne pessyt ja puhdistanut. Minun onnettoman puolesta rukoilkoot Herraa, valon lapset. Koska olen loukannut Herraa, voitte kaunistaa sieluni, jotta Hän antaisi joukkoonne uuden sielun ja rukoilkaa, ettei minua suljettaisi teidän rikkaiden joukosta, vaan saisin kanssanne ikuisesti ylistää Jumalaa. Sinä Herramme, etsi minut, joka olen kadotettu, jotta minut jälleen löydettäisiin, sillä Sinä kannoit kadotetun lampaan hartioillasi takaisin. Herra kutsu, minua, jotta minut luettaisiin laumaasi ja saisin olla yhtä lampaittesi kanssa ja saisin yhdessä kaikkien katumuksentekijöiden kanssa laulaa ylistystäsi.
Kymmenes katumuskehotus
1. Opetuslapsi oli kieltänyt Sinut ja meni sen jälkeen ulos. Siellä katumus kohtasi hänet ja kysyi häneltä: ”Mihin pakenet Mestariasi, Simon? Mikä seutu ottaa sinut vastaan ja missä olet piilossa?” Kun Simon vastasi, että oli kieltämisensä vuoksi etääntynyt Herrastaan ja näin menettänyt rakkauden, katumus lähestyi häntä ja kuiskasi: ”Katso, älä kuitenkaan halua synteihisi, ettet menetä Kristusta, ystävääsi. Takaan sinulle, että kun palaat takaisin, Hän ottaa sinut vastaan ja iloitsee saapumisestasi. Niin, tulehan nyt, menkäämme Hänen luokseen ja sanokaamme katkerasti katuen Hänelle: ’Oi Paimen, joka kaipaat kadotettuja, etsi harhaan joutunut ja löydä lampaasi’. Sillä sinussa puhjennut synnin paise, ja jos hidastelet, joudut kokonaan turmioon tuomituksi. Lääkäri on viisas, näytä Hänelle haavasi. Itke huoaten Hänen porteillaan ja herätä hänessä sääliä, jotta Hän sinut parantaa.”
2. Näin katumus tarttui Simoniin, sytytti hänen mielensä ja nosti hänet loistavien ajatusten avulla pystyyn. Sitten Simon vuodatti kyynelvirran, voimakkaan kuin ukkossateen ja sanoi valittaen: ”Oi voi, voi minua, sillä minusta on tullut Kristuksen vihollinen. Hän teki minut ensimmäiseksi matkatovereitteni joukossa ja ojensi minulle taivaan valtakunnan avaimen, jotta taivaan sillä avaisin, sekä antoi vallan sitoa ja päästää, ja kaiken tämän armon jälkeen olen Hänet kieltänyt. Vapise maa, rikkomusteni jumalattomuutta. Voi minua, jätän Hänet, jonka kaltaista ei ole. Mihin menen ja kuka ottaa minut vastaan? Oi Rakastettava, avaa minulle porttisi, jotta voisin tulla sisälle ja nähdä Sinut ja Sinun kauttasi saisin elämäni takaisin. Miten pitkään minun on itkettävä onnettomuutta, joka on minua kohdannut? Eilen olin apostoli, tänään olen jumalankieltäjä. Eilen minut asetettiin huoneenhaltijaksi, tänään minut heitettiin jumalankieltäjänä ulos.”
3. Kuka parantaa heikkouteni, jos jätän Kristus-lääkärin? Kenellä on sellaista parannuksen lääkettä kuin Hänellä? Sinä sairaitten Parantaja, paranna sieluni, jonka synti on tuominnut kadotukseen. Olisinpa Lasaruksen kaltainen, jonka herätit kuolleista! Herätä minutkin, kuten hänet kuolleista herätit. Hän oli vain ulkonaisesti kuollut – minä olen sisäisesti kuollut. Sinä, joka äänelläsi herätit hänet, anna minullekin toisenlainen ylösnousemus. Lasarukselta oli alkanut mädätä ainoastaan ruumis – minä olen ruumiini kanssa kadottanut sieluni. Herra, tee jälleen eläväksi mätänevä ruumiini ja sieluni turmio paranna armahtavaisuudellasi ja armollasi. Sanallasi se on sinulle helppoa. Kerran vaivuin järven aaltoihin ja silloin huusin Sinulle, Sinä ojensit minulle kätesi syvyyteen ja vedit minut ylös. Pelasta minut nyt, kun Sinun kieltämisesi sai minut vajoamaan kuivalla maalla. Mihin menen ja mistä turvaa haen, jos porttisi jää kiinni edessäni? Ei ole minulla toista kaltaistasi, oi Herra. Älä työnnä minua luotasi, sillä Sinusta riippuu toivoni. Armahda minua.
4. Katumus toi Tuomarille todelliset kyyneleet ja sanoi: ”Nämä kantaa synnintekijä Simon eteesi. Aseta hänet esikuvaksi katumuksentekijöille, jotta he hänen laillaan itkisivät ja kääntyisivät. Simonin itku olkoon katuville kuvastin, johon he voivat katsoa. Jos joku tekee syntiä niin itkeköön niin kuin hänkin on itkenyt. Silloin hänkin uudistuu katuvien syntisten esikuvana.”
5. ”Voi minua”, huusi Simon läpi koko yön, ”sillä juoksuni päättyy hedelmättömättömään väsymykseen. Herra, armahda minua”. Simon Pietari itki ja huokasi kyyneltensä läpi Jumalalle sanoen: ”Voi, jos en olisi Sinua kieltänyt, Sinä kaiken salatun Tuntija! Voi minua minun Mestarini, sillä olen kieltänyt Sinut ja käyttäytynyt kuin kunniaton Juudas. Vie minut takaisin laumaasi. Olen lammas, joka on eksynyt maailmaan. Nyt juoksen jälleen perässäsi ja kaipaan seuraasi. Täyttyköön minussa se sataluku, josta yksi oli kateissa mutta on jälleen löytynyt.”
6. Gabriel riemuitkoon ja enkelijoukot iloitkoot Sinusta, oi Hyvä Paimen, joka harteillasi olet kantanut karitsan takaisin laumaan, jotta sataluku pysyisi täydellisenä. Rakkautesi on viiniä parempaa ja hellyytesi suurempaa kuin tuhannen vanhurskaan. Tulkoon viinisi meille siunaukseksi, sillä veresi kalkin kautta olemme saaneet uuden elämän. Pyhät ylistävät rakkauttasi. Katso, syntini ovat rumentaneet minut kuvottavaksi, mutta olen kuitenkin jälleen kaunis, koska olen kääntynyt ja palannut takaisin. Jo kasteessa olen pessyt pois ruman värin, olen kylpenyt ja tullut puhtaaksi ja kauniiksi, ja katumus on entisestään kaunistanut vaatteitani. Suruun olin pukeutunut, mutta nyt seison tässä loistavasti koristettuna.
Yhdestoista katumuskehotus
1. Rikkomukset annetaan anteeksi niille, jotka anteeksiantoa pyytävät. Ole kuitenkin varuillasi, ettet vihaa veljeäsi, kun pyydät anteeksi rikkomuksiasi. Portin ulkopuolelle jäävät rukoukset, jotka eivät tuo mukanaan rakkautta, joka avaisi niille oven. Suolaa uhrisi ja tuo rakkautta rukouksissasi (3. Moos. 2:13). Jos suola ja rakkaus puuttuvat, ei uhriasi oteta vastaan eikä rukoustasi kuulla. Jos vihaisena käännyt pois lähimmäisesi luota, käännyt pois Herrasi luota. Jos tässä maailmassa olet sopinut veljesi kanssa, olet sopinut myös Herrasi kanssa ylhäällä. Jos otat huolehtiaksesi lähimmäisestäsi, otat huolehtiaksesi Herrastasi. Sovi Hänen kanssaan solvattujen kautta, rohkaise Häntä ahdistettujen kautta, valmista Hänelle pehmoinen vuode väsyneen pyhiinvaeltajan kautta, pese Hänen jalkansa ja aseta Hänet pöytäsi päähän, murra leipää ja anna Hänelle, ojenna myös maljasi hänelle. Hän on osoittanut sinua kohtaan suurempaa rakkautta kuin lähimmäisesi. Hän loi veden, pyhitti sen ja pesi sinusta kaiken vääryyden. Hän mursi Ruumiinsa sinun edestäsi ja sekoitti Verensä ja ojensi sen sinulle juotavaksi.
2. Hyvä on meidän syntisten olla, sillä armo on valmiina meitä auttamaan. Kunhan vain tuot sille yhdenkin kyynelpisarasi, katumuksen, se repii rikki ja piilottaa koko syntiesi velkakirjan. Katso, se huudahtaa säälistä ja rakkaudesta: ”Tuokaa toki tänne syntienne velkakirjat ja niiden mukana kyyneleenne ja katukaa, jotteivät rikkomuksenne löytyisi edestänne tuolla puolen”. Ylistysveisut kuuluvat Sinulle, oi Jumalani, sillä molemmat kätesi, armon ja oikeudenmukaisuuden, Sinä ojennat kaikille. Toinen kurittaa, ja toinen laskeutuu rakastavasti päällemme.
3. Kymmenentuhatta vuotta jatkaisit mielettömyyttäsi, jos Jumala antaisi sinun elää niin kauan. Sinä aikana et kuitenkaan pystyisi hyvittämään edes yhden vuoden rikkomuksiasi, vaikka kuinka rasittaisit itseäsi, sillä olet harjoittanut paljon pahuutta ja olet röyhkeä pahantekijä. Kunnia olkoon Hänelle, joka on ilmoittanut meille ihmeen ihanan asian: jos hän tullessaan löytää sinut valveilta, hän asettaa sinut palvelijoidensa eteen ja nousee itse sinua palvelemaan.
4. Vain yksinkertainen enentää rikkomuksiaan, koska tietää armahtavaisuuden olemassaolon. Nähdessään ilmaiseksi parantavan lääkkeen olevan käytettävissään, hän kohtelee ruumistaan säälimättä ja peittää itsensä haavoilla. Ylistettävä sen sijaan on ymmärtäväinen, eikä lankea synnintekemisen hulluuteen, vaan – koska tietää, että armahtavaisuus antaisi anteeksi – käyttäytyy kuin olisi toivoa vailla. Ylistetty olkoon Hän, joka röyhkeän syntisen käyttöön antaa kaksitahoiset keinot: hellän armahduksen ja ankarat rangaistukset. Joka armoon luottaen jatkaa röyhkeästi synnintekemistä, sitä Hän kurittaa kauheilla rangaistuksilla.
5. On kauheaa ja sydäntä kouristavaa ajatella, että ihmisen huomaamatta hänen vierellään näkymätön kirjuri kirjoittaa muistiin hänen puheensa ja tekonsa tuomiota varten. Kuka saattaakaan kestää vanhurskauden ankarien vaatimusten voimaa, kun se vaatii tilintekoa jokaisesta silmänvilkkeestä eikä yksikään katse jää siltä huomaamatta? Tulkaa kuitenkin rohkaistumaan itseänne, sillä vaikka oikeudenmukaisuuden tuomio on ankara, niin ihmisen katuessa yksikin kyynelpisara liuottaa olemattomiin koko syntien velkakirjan. Tulkaa ja nähkää, mutta myös kauhistukaa. Vaikka armon meri tulvii armahdusta, kääntymättömälle ei kukaan voi antaa armon virrata tuomiopäivänä.
6. Ylistetty olkoon hyvyytesi, jossa kaksi erinomaista armonlähdettä yhdistyy toisiinsa. Hyvä on oikeudenmukaisuutesi ja hyvä on oikeudenmukainen armosi. Koskettakoon niitä näkymättömän pitaalin levittäytyvän joka tavalla. Herra, toteutukoon minussa sana, joka sanoo: ”Pitaalinen puhdistuu lain mukaan” (vrt. 3. Moos. 14:2–). Sen täyttymiseksi tapahtukoon minulle sanasi: ”Missä nimittäin synti on tullut liian suureksi, siellä armon tulvii vielä enemmän” (Room. 5:20).
Kahdestoista katumuskehotus
1. Ylistäisin Sinua, jos olisi sallittua saastaisella suulla kiittää ja ylistää. Opettaisin, jos opettaminen olisi luvallista kelvottomalle. Ylistetty olkoon Hän, joka avaa syntisten suun. Suumme on tie ja silta, jota myöten usein sopimattomat puheet tulevat esiin, samalla se kuitenkin on pyhäkön uloin portti, sisimmän, kaikkein pyhimmän portti. Ylistetty olkoon Hän, joka luopui korkeasta asemastaan ja meidän tähtemme tuli asumaan keskellemme. Erityisen suurta on, että ihminen tuntee Hänet ja että Hän lähestyy jokaista kunkin tuntemismahdollisuuksien mukaan. Meidän ei ole lupa lähestyä pyhäkköä. Kiitetty olkoon Hän, koska syntiset saavat lähestyä ja ylistää Häntä. Jos joku arvohenkilö tekee irstauden ei hän halua tuttaviensa näkevät häntä eikä tietävän hänen sellaiseen sekaantuneen, vaan päinvastoin toivoo, että kaikki ihmiset unohtaisivat hänen joskus olleen sellainen, jottei hänen tarvitsisi hävetä irstauttaan.
2. Veljeni, rukoilkaa viisaan innolla Tuomaria ja oppikaa, että kaikki on katoavaista. Rikkaus, kauneus ja valta katoavat, koska ne eivät ole mitään. Kiitetty olkoon Hän, jonka hallitsijuus ei koskaan katoa. Tässä maailmassa ei ole mitään pysyvää, miksi se sitten kiduttaa meitä liiketoimillaan? Sen omistaminen kokonaisuudessaan on meille kuin unennäkö ja sen kirkkaus kuin varjo. Siis laatikaamme itsellemme katoavaiset hepenet: varjo ja unennäkö, väsymys ja huoli. Häviävällä sulollaan kauneus on pettänyt minut, sillä se ei tuo todellista omistamista. Vaikka opimme, että rikkaus panee omistajansa päivä toisensa jälkeen etsimään sitä lisää tuomatta mitään hyötyä, kuitenkin rasitamme itseämme tänään niin kuin eilenkin voittamatta mitään. Mistä johtuu, ettemme saa rikkautta tarpeeksi? Maailma lähestyy loppuaan ja kuitenkin sen virrat tempaavat meidät mukaansa.
3. Tulkoon avuksemme tukesi, joka ei väisty sukukuntamme luota. Suo meille kriittinen viisautesi ymmärtääksemme, että kaikki katoaa. Paranna katumuksen kautta haavamme. Ole luonamme, ettemme eksyisi synteihin. Oi sielujemme suuri Armahtaja, paina mieleemme muisto hyvästä, koska niin kovasti rakastamme pahaa. Oi Hyvä, käännä meidät pois haitallisesta pahasta, anna meille hieman hyvää tahtoa ja lähetä meille loppumatonta voimaa. Sielumme ei pysty antamaan Sinulle arvoistasi lahjaa. Kuolemasi, jonka olet tehnyt ihmeelliseksi, kaunistakoon Sinua. Syntisyytemme on paljon suurempi kuin rukouksemme. Huokauksemme on kevyttä, rikkomuksemme ovat raskaat. Minkä uhrin voisimmekaan itse kantaa kaunistukseksemme? Meillähän ei ole mitään annettavaa Sinulle. Kaikkia armahtava, vapauta meidät synneistämme verelläsi.
4. Kuka haluaisi iloita sinusta maailma? Ahdistuksesi on meille tuskaa ja sinusta saamamme mielihyvä on häpeällistä, sillä ainoa meitä sinuun yhdistävä side – elämä – on sekin katkera. Ylistetty olkoon Hän, joka väkisin meidät siitä vapauttaa. Kun kuolema on tulossa, se sulkee suun ahneuden ja ilmaa itkemistä varten aletaan kurkottaa kuin sormenpäällistä vettä. Hyvä on kuitenkin sinun, joka olet itkemällä virvoittanut itsesi. Kaikki täällä keräämämme jää jälkeemme toisille, kun taas väärintekomme jäävät kaulaamme riippumaan. Päämme on silloin kuin paperikäärö, johon uudelleen ja uudelleen on kuvailtu rikkomuksemme. Hyvä on kuitenkin teidän, jotka silloin elätte yksin.
5. Olemme rakastaneet maallista mutta emme sitä omistaneet, kuten olisimme tahtoneet. Olemme tehneet syntiä mutta emme paenneet rangaistusta – niin kuin kuvittelimme. Rikkaus, jota rakastimme, jää jälkeemme ja vääryys, jolla sen hankimme, menee edeltämme tuonelaan. Terve teille voittajat, jotka olette pystyneet pitämään pintanne! Vastustajamme iloitsevat, kun näkevät jälkeemme jäävät rikkautemme, joilla he ovat meitä huijanneet, vääryytemme sen sijaan kiirehtii oikeussaliin todistamaan Herrallemme meitä vastaan. Onnellinen se, jonka Vapahtajamme tuntee.
6. Kuka meitä sietää sillä lailla kuin Sinä, hyvä ja lempeä Luojamme? Kun meidät voitetaan, nurisemme vihaisesti ja jos saavutamme voiton, röyhistämme ylpeinä rintaamme. Ylistetty olkoon Hän, jonka rakkaus sietää inhottavat mielenmuutoksemme. Palatkoon sielumme lampaan tavoin laumaasi. Kanna löytämäsi karitsan kanssa eksynyt sielumme takaisin ja vie se sisään, jotta sekä sielu että kadonnut lammas tulisivat Herran eteen. Ylistetty olkoon Isä, joka on mielistynyt katumuksentekijöihin. Kunnia olkoon Lähettäjällesi, oi Vapahtajamme, sillä velallisten puoli voittaa kauttasi. Syntimme olet Ristilläsi ottanut pois – poista ilmestymiselläsi myös rikkomuksemme. Ylistetty olkoon tulemisesi, Sinä Kaikkiarmollinen.
1.3.2026
käännös rovasti Johannes Seppälä 1979