Pyhän isämme Efraim Syyrialaisen katumuskehotukset.
Viides katumuskehotus
1. Oi syntiin langennut sielu, vapise ja kanna esiin katumus. Niin pelastut helvetistä. Valaise lamppusi katumukselle alttiilla käytökselläsi ja ota öljyksi hyvät tekosi, jotta voisit sulhasen kanssa astua häätaloon. Älä anna lamppusi aterian aikana sammua, sillä siellä vihataan pimeyttä. Pukeudu valon pukuun sillä sinua odottaa ylkä. Hän sulkee hääsalin oven (kuten tyhmiltä neitseiltä) ja menee sisään palvelemaan pyhiään eikä sen jälkeen enää avaa kolkuttaville. Katso, tuli uhkaa sinua, mene ja kolkuta Tuomarin ovelle, jotta Hän pelastaisi sinut siitä. Portti on avoinna, seiso sen edessä, ja Hän kutsuu sinua. Siis kuule, tunnusta pelkosi ja palaa takaisin Isäsi kotiin tuhlaajapojan tavoin. Sinähän olet valon lapsi, vihaa siksi pimeyttä. Vieras, jolla oli likaiset vaatteet, heitettiin ulos pimeyteen kädet ja jalat sidottuina, jottei hän voisi tulla pyhien pöytään. Jos vaatteesi ovat likaiset, sinun on helppo pestä ne silmiesi kyynelillä.
2. Herää siis ja puhdista rukouksellasi asusi. Rukous on syntisten äiti ja parantaa kyynelillä haavat ja tervehdyttää, koska siinä on parantavia voimia. Se joka ei ollenkaan vaivaudu saadakseen terveytensä takaisin, rakastaa kuolettavia paiseitaan. Synneillään hän on sytyttänyt tulen, mutta jos tahtoo, voi sammuttaa sen kyynelillään. Rukoile armoa, ja kirouksen syy sammutetaan. Kyynelpisaroilla avulla sammutat jokaisen tulimeren, niin ettei se enää liikehdi. Herätä siksi katumus.
3. Miten herätän katumuksen, kun suuni on suljettu käsieni syntien tähden ja syntisen rukous on pois heitetty. Pahat teot, joita olen tehnyt, tulvivat ylleni kauhua, niin etten rukouksellani uskalla herättää Tuomaria, jottei Hän tulisi minua vastaan vitsa kourassa. Muistan kyllä rukouksen, mutta häpeän pyytää armoa itselleni, koska olen menetellyt häpeällisesti. Armosi armahtakoon syntisyyttäni. Oi Lääkäri, joka armahdat ruumista, joka on täynnä haavoja, katso, paiseet peittävät koko ruumiini. Sinä joka sidot haavoittuneet, paranna minut. Ajatukseni ovat vetäneet minua kaikenlaisin tekosyin siihen, että olen päivä toisensa jälkeen jatkanut synnintekoa, ja sitten jälleen tehnyt katumusta. Anna, Herra, armostasi minulle mitä sinulta anon. Katso, ilta vie minua aamua kohti ja elämäni kuluu huomaamatta, aika kuluu enkä ole katunut. Anna minulle anteeksi, että olen usein ollut uskoton päätöksilleni. Päivä raastaa minulta yön, elämänpäiväni ovat vähentyneet, ainoastaan syntitaakkani ei ole pienentynyt. Anna minulle, Herra, voitokas elämä. Eilen olen luvannut katua, päivä on mennyt mutta katumuksesta ei ole tullut mitään. Anna minun, Herra, palata takaisin rukoukseen. Päivät kuluvat nopeasti, ja synnit ympäröivät minua kuin loukkauskivet. Tasoita tiesi eteeni, jotta voin sitä vaeltaa. Entinen elämäni vei minut turmioon, mitä minun nyt pitää tehdä todistaakseni tulevasta? Rukoilen Sinua, Herra, anna elämän koitua minulle voitoksi. Minua hävettää, etteivät päivittäiset toivomukseni ole toteutuneet. Armollinen, armahda minua, häpeävää.
4. Voi elämä, mihin kiiruhdat niin nopeasti? Näytä se minulle, niin voin sitä ennen tervehdyttää pahan itsessäni. Kaikkitietävä, huolehdi minun parhaastani. Anna minulle, Herra, riittävästi kyynelvirtoja pestäkseni jäsenistäni lian. Rukoilen Sinua: armahda minua, koska olen hakenut turvaa Sinun luotasi. Olkoon, oi Herra, rukoukseni Sinulle mieleen ja kaunistava suopeutesi ottakoon kyyneleeni mielihyvin vastaan. Rukoilen Sinua, anna armosi kautta elämäni takaisin. Minulle on sopivaa, että tunnollisesti rukoilen elämäni puolesta, sillä se on kohta lopussa eikä sitä enää ole. Anna minulle, Herra, armahtavaisuudessasi katumuksen armo. Voi sinua sielu, sinä olet hylännyt korkean esikuvasi. Kuinka syvälle oletkaan painunut. Katso, orjantappuroita on sekoitettu leipääsi.
5. Omalla armahtavaisuudellasi oi Iankaikkinen, paranna lukuisat paiseeni, sinun aarrekammiosi on täynnä parannuskeinoja. Palkkaa en tosin pysty sinulle maksamaan, mutta Sinä et sitä toisaalta kaipaakaan, koska olet rikas. Tyydytä armossasi tarpeeni. Olen vääryyden saastan likaama ja lemu vaivaa minua. Anna voiteellasi, joka kaiken parantaa, taas minuun miellyttävä tuoksu. Vedessä kastamalla olet minut puhdistanut, oi Herra, mutta minä palasin takaisin monien pahojen tekojeni luo. Palauta minulle jälleen kasteen kauneus. Sinulle on mieleistä armahtaa syntisiä ja uudelleen löytää kadotetut. Löytäisipä tahtosi minutkin, etten joutuisi kadotukseen.
6. Kuka pakotti Sinut tulemaan itseäsi nöyryyttämään? Kuka on saanut Sinut kestämään ristiinnaulitsemisen? Ristinkärsimyksistäsi opin, että rakastat minua. Minulle elämän hankkiaksesi annoit naulata ja lävistää itsesi, minut vapahtaaksesi Sinut kruunattiin orjantappuroilla. Olet löytänyt minut, säilytä minut, etten joudu kadotukseen. Rukous, että saastainen saisi palata takaisin, ei herätä Sinussa uutta armahtavaisuutta, sillä rikkomusten tähden armahtavaisuudestasi on tullut vanha. Olet tottunut pyhittämään saastaisia ja syntien anteeksiantoon rakkautesi sinua ajaa. Käy siksi luonani tapasi mukaan anteeksiantamuksen kera. Senkaltaisia töitä olet jo paljon tehnyt ja kaltaisiani vapahtanut.
7. Paranna paiseeni, kun sitä Sinulta innokkaasti pyydän. Ota vastaan lahja, jonka aion sinulle antaa. Sillä lahja tekee tuomarin taipuvaiseksi antamaan velallisille velat anteeksi. Katso, kyyneleeni ovat lahja hyvyydellesi, rukoukseni vanhurskautesi kaunistus. Armahtaja, ota katumukseni vastaan äläkä hylkää huokauksiani sen vuoksi, että aikaisemmin jätin ottamatta lääkkeitä pahuuteeni. Jos kieltäydyt kuulemasta rukoustani, tulee Sinua vihaava vihollisesi sanomaan: ”Mitä hyötyä sinulle on siitä, että olet tuomarin mielestä hankala?” Hän joutukoon häpeään, koska olet suonut minulle kaunistuksen. Älä anna minun joutua kiusaukseen niin että jäät kauas ja vain sivustakatselijaksi. Taistele päinvastoin puolestani ja näytä minulle tiesi. Täytä pyyntöni hyvyydessäsi.
8. Anna vanhurskautesi tähden minulle anteeksi rikkomukseni, ole suojelijani ja anna minulle jälleen elämä, koska olen ottanut sinut turvapaikakseni. Tuomarini, olen kovassa ahdistuksessa. Syntisen sielu huokaa kaivaten Sinulle: ”Ahdistettujen puolesta kostaja, katso ahdistustani, näytä minulle porttisi, jotta sille kolkuttaisin. Tutustuta minut lempeyteesi, että siitä kiinni pitäisin, sillä lempeys on katumuksen puolestapuhuja. Hartioitasi ikävöin. Tapasi on kantaa kadotetut takaisin – osoita minulle huolenpitoasi. Repäise minut pois vaarallisesta harhasta ja anna minun levätä viheriäisellä niitylläsi. Anna minun tulla niitylläsi laumasi jäseneksi. Herra, suuri kipu vaivaa minua, sillä syntisyyden haava saa minussa aikaan kovan kivun. Paranna siis suuressa laupeudessasi paiseeni. Katuvien sielut ylistäkööt Sinua, Herra, sillä heidät on tehty otolliseksi anteeksi antamiseen. Ylistetty ole Sinä, kaikkien armahtaja.”
Kuudes katumuskehotus
1. Oi Lääkäri, joka olet tullut pelastukseksemme, paranna monet sairauteni, etten joutuisi tuttavieni pilkaksi. Sinun luoksesi, oi kaikkien asioiden ohjaaja, tulen turvaan; vuodata päälleni armosi kaste ja puhdista minut, sillä olen kovin saastainen. Velkojen aallot ympäröivät minua ja olen vajonnut paljoon pahuuteen. Vedä minut armossasi ylös, etten joutuisi kadotukseen.
2. Herra, maailma raastoi minut luokseen imartelullaan, sitoi minut rakkautensa siteillä itseensä eikä antanut minun kulkea oikeaa tietä. Kaikki päiväni kuluivat mukavasti, enkä ollenkaan ajatellut, että kaikki riippuu vain yhdestä ainoasta hetkestä, sillä tuli odottaa minua. Veljeni, itkekää minua, koska olen palkaton työläinen, koska ryöväri vie minulta vaatteeni rikollisesti. Herra, kauhistuttavaa ja peljättävää on, miten minun on käynyt. Olin valtakuntasi perillinen, mutta paha kaatoi minut maahan ja työnsi pois, etten vain pääsisi sisään. Vuodata päälleni kastettasi, joka virkistää väsyneet. Minua ahdistaa kovin, että kapinoitsija heitti minut kumoon ja täytti kauhulla. Tiedän, että aika on lähellä, jolloin jaat pyhillesi heidän palkkansa. Ajattele silloin minuakin äläkä unohda minua.
3. Suuri ja loppumaton suru kohtaa syntisiä silloin, kun portit suljetaan heidän edestään. Miten teet tuona päivänä, kun kaikista pahoista teoistani, joita maailmassa tein ja joilla olen itseni tahrannut, tulee julkisia? Pelästy ja herää, sinä syntisen sielu. Miksi nukut, kun on aika palvella? Ajattele toki itseäsi, niin kauan kuin sinulla on vielä toivoa. Olen koonnut itselleni vihan aarteita, ja siksi minulle on valmistettu tuska. Voi minua, sillä olen Sinut pahasti katkeroittanut. Herra, olen palvelijasi ja palvojasi, osoita minussa laupeutesi armo, sillä katso, syntieni vuoksi olen kadotettu ja joutunut eksyksiin. Oi Laupias, avaa armahtavaisuutesi aarre ja aja minusta piinaava sairaus. Jo pitkään olet minua kurittanut, säästä nyt armollisesti minua. Ristisi, oi Herra, parantakoon vammani, joita jäsenissäni on lukuisasti, koska sillä on voimaa parantaa sairaat.
4. Aika on lähellä, loppu on käsillä ja astun alas kuoleman valtakunnan syvyyteen. Armahda minua, Herra, ja anna minulle elämä, jotta Sinua ylistäisin. Huomaa huokaukseni, Sinä, joka syntiset armahdat, ja ojenna minulle auttava kätesi äläkä salli minun kadotukseni tähden tulla toisille kauhistukseksi. Suuren ihmeen olet saanut minussa aikaan ja nostanut minut jälleen ylös, kun kaikki toivoni oli mennyttä. Ole ylistetty Sinä Iankaikkinen, Sinä, joka tulit ja kuolit puolestamme ja kuolemallasi armostasi toit minut takaisin harhoistani ja annoit tulemisellasi minulle elämän. Ristilläsi olet lunastanut minut paholaisen vallasta; laupeutesi tähden annettakoon rikkomukseni minulle anteeksi, sillä molemmat ovat tekoasi, Herra. Isä liikuttui säälistä kuvaansa kohtaan ja antoi laupeudessaan Sinut meille ihmisille, jotta saisimme kauttasi elämän. Suo minulle armostasi elämä. Herra, jos Sinulla ei olisi armahtavaisuutta, niin kenellä sitä olisi? Ja miten syntimme annettaisiin anteeksi ilman armoasi? Siksi haluamme kauttasi saavuttaa elämän.
5. Suo Herra, että armosi elvyttäisi minut ja herätä minut uudelleen, sillä olen vajonnut synteihini. Sinun avullasi langenneet nousevat jälleen. Lukuisat ovat syntieni paiseet ja kuitenkin häpeän minussa olevien kauheuksien poistoa. Laupias Lääkäri, sido haavani. Älä anna minun joutua kateellisen käsiin (vrt. Viis. 2:24), jottei hän sylkisi vapahdustasi ja halveksisi sitä. Ja jotta hänet häpäistäisiin, anna minulle armossasi elämä. Sinä, joka tunnet kaiken salatun, tunnet myös rikkomuksiin taipuvaisen luonteeni. Suo minulle anteeksiantosi silloin kun tulet. Anteeksiantoasi odottavat syntiset, jotka tahraavat itsensä himoilla. Laupeutesi vuoksi he tuomiopäivänä saavat elää, sillä kuka voisi elää, jos oikeudenmukaisuus punnitsisi tekomme ja ajatuksemme? Anna meille siis armostasi – vastoin oikeutettua tuomiota – elämä.
6. Petollisen ansat ovat moninaiset, kuka kykeneekään välttämään niitä kaikkia? Luonteemme on heikko, ja vain Sinun avullasi voimme ne voittaa. Ruumis pyrkii aistillisten halujen vuoksi alati kiireesti pahuutta kohti. Oi Herra, älä tuomitse minua oikeudenmukaisuutesi mukaan. Tahtomme on heikko ja siksi ovat rikkomukset ottaneet sukupolvemme valtaansa. Sinä, joka olet voittanut syntisyytemme, auta meitä voittamaan avullasi. Sota tekee voittajasta ylistettävän, oi Herra. Koska löimme laimin taistelemisen ja urhoolliseksi osoittautumisen, niin armahda meitä, meidän Herramme, kun pelkuruutemme vuoksi olemme jääneet tappiolle. Ylhäinen on niiden asema, jotka voitokkaina kulkevat riemusaatossa, kun ovat saavuttaneet voittoseppeleen. Heille anna oikeudenmukaisuutesi vuoksi elämä – minulle anna se armostasi. Ylistetty olet Sinä ihmisiä rakastava, koska aarrekammiossasi on kaikki tarpeelliset apuvälineet, nimittäin anteeksiantamus ja laupeus syntisiä kohtaan. Kunnia olkoon Isälle, joka on lähettänyt Sinut luoksemme, jotta kauttasi saavuttaisimme elämän.
Seitsemäs katumuskehotus
1. Jumala, joka olet astunut alas ja tullut ihmiseksi, jotta armostasi antaisit ihmisille elämän, älä käänny suruttomana meistä pois, sillä silloin hukumme. Sinun porteillesi, oi Herra, syntiset kolkuttavat, jotta saisivat anteeksiannon. Herra, älä tyhjin käsin heitä minua luotasi. Herra, rukoilevat jakavat aarteesi. Katso, tarvitsevat seisovat ovellasi; tulkoon armostasi osaksemme laupeutesi. Koska vapaasta tahdostani tein väärin, niin tunnustan halujeni vuoksi tekemäni synnit. Vapahtaja, katso heikkouksiini ja armahda minua. Oi Hyvä, Sinä tunnet rikkomukseni. Jouduin taisteluun ja hävisin. Sääli minua Herra suuren laupeutesi tähden.
2. Olisi ollut hyvin soveliasta, että vapaasta tahdostani olisin rohkeasti taistellut pahaa vastaan ja saavuttanut hyvän voiton. Mutta vaikka en olekaan voittanut, en silti tahdo tulla rangaistuksi, mutta en myöskään voi olla iloinen, sillä rikkomukseni ovat vieneet minulta kunnian tulla kruunatuksi. Laupeutesi, oi Herra, pelastaa minut tulesta. Vaikka en olekaan kruunun arvoinen, en kuitenkaan halua tulla tuomituksi. Sinusta on hyvin mieleistä antaa synnintekijöille anteeksi ja kaunista näyttää laupeutta, jotta Sinua, Herraamme, niistä ylistettäisiin.
3. Suru kiduttaa syntisiä ja tuska kalvaa velallisia, kun pyhät saavat kruununsa. Kun käyttäytymiseni vuoksi menen tyhjänä pois, kiduttavat minua tuska ja suru. Koska olen elänyt jumalattomasti, on oikein, että minua kuritetaan. Minulle ei ollut mieleen pysyä erilläni pahuudesta. Siispä olen himojeni vuoksi kadottanut taivaan valtakunnan ja perinyt pimeyden. Tuomiopäivänä tulevat minussa näkymään tahrat, ja paiseet rasittavat minua, kun menen niittämään mitä olen kylvänyt. Oi Hyvä, antakoon armosi anteeksi rikkomukseni ja anna oikeamieliselle palkkansa oikeudenmukaisuudessasi. Heidän osakseen on tuleva häähuone, mutta minulle riittää, ettei minua kiduteta. Herramme, olet ylistetty oikeudenmukaisuutesi vuoksi ja kunnioitettu armosi tähden, oi Hyvä, ja tämän- ja tuonpuoleinen maailma Sinua ylistävät.
4. No niin ystäväni, jotka rikkomustenne takia olette tulleet kaltaisekseni, kääntykäämme ja etsikäämme katumusta. Herättäkäämme sielumme sen kautta jälleen synnillisyydestä elämään. Kyllin kauan olemme jo olleet pahan päivätyöläisiä, tulkaa, palvelkaamme Herraamme, niin kauan kuin Hän vielä avaa meille armahtavaisuutensa portit. Sillä yhtäkkiä tämä valtakunta katoaa ja tuonpuoleisen valtakunnan kutsutut kokoontuvat yhteen, ja ulkopuolelle jäävä joutuu katumaan ikuisesti. Menkää, sillä vielä ovat portit teitä syntisiä varten avoinna, tunkeutukaa sisään ja pelastautukaa sinne, missä Hyvä iloitsee katuvista. Niin kauan kuin haudan portti on kiinni edessämme mutta Hänen armahtavaisuutensa ovi auki, löydämme myös apuvälineitä haavojemme parantamiseen.
5. Hyvä Jumala ei syytä syntistä hänen aiemmista virheistään ja rikkomuksistaan, sillä ei Hän syyttänyt palannutta tuhlaajapoikaakaan mistään eikä torunut häntä hänen turmeltuneiden ja syntisten elintapojensa vuoksi, vaan juoksi hänen luokseen ja otti hänet iloiten vastaan sekä teki hänestä katumuksen esikuvan ja esimerkin siitä, miten rakastavasti Hän ottaa katuvat vastaan. Ylistetty olkoon Hän, joka ennalta näki pahat tekomme ja antoi meille elämän saavuttamisen keinon, katumuksen, joka parantaa haavamme. Ylistetty olkoon Hän, joka iloitsee paluustamme samoin kuin enkelit Hänen kanssaan; kuten kirjoitettu on (Luuk. 15:10). Sillä ei hän tahdo kuvansa hukkuvan. Hän rakastaa luomaansa ihmistä ja ojentaa hänelle kätensä.
6. No niin, veljeni, kiiruhtakaamme hakemaan turvamme Hänestä. Sillä, Herra, kuka on kaltaisesi, niin että hän sietäisi hulluuttamme niin kuin Sinä, joka armahtavaisuudessasi peität häpeätahramme. Vaikka kaikkien ihmisten syntisyys on avoimen kirjan tavoin edessäsi, sietää rakkautesi maailmaa ja sen huonoutta. Me emme pysty kiittämään hyvyyttäsi, kun olet itse puolestamme antautunut kuolemaan. Sinä olet kuollut antaaksesi elämän, kuollut ja vapahtanut minut. Synnyttäjäsi ei voinut antaa meille mitään suurempaa. Ylistetty olkoon Isä, joka on antanut Sinut meille ihmisille. Katuvat, tunkeutukaa Hyvän luo, Hänen, joka kärsi kuoleman hankkiakseen meille elämän. Katsokaa, miten kaivaten Hän odottaa paluutamme. Jokainen kadotettu otetaan vastaan, kun hän katumuksentekijänä palaa. Vie, oi Herra, katuvat heti takaisin laumaasi.
7. Hyvä on sen, joka viisaasti syrjään vetäytyen ja itseään tutkiskellen ja itkien viettää päiväänsä. Ymmärtäväinen viettää koko aikansa huokauksissa. Joka kerran on oppinut tuntemaan ristin tien, ahdistaa itseään alati saadakseen lopulta ilon ja voiton. Viisaan sydän on nimittäin surutalossa, mutta tyhmän sydän viipyy ilotalossa (Saarnaaja 7:5). Joka maailmaa rakastaa, hän myös siitä iloitsee. Viisaat, jotka ovat oppineet tuntemaan itsensä, eivät iloitse maailmasta, koska se on petollinen, ja siksi heidän sydämensä on surullinen. Koska he eivät antaudu maailman pilkkaan eivätkä sen iloihin, palkitaan heidän vaivansa paratiisin ilolla ja autuudella.
8. Voi sitä, joka vasta tuolla puolen itkee, sillä hänen itkuunsa yhdistyy hammastenkiristys, kun hän kohottaa tuskanulvontansa vaivan paikasta. Veljeni, on aivan selvää, ettei ihminen voi iloita molemmissa maailmoissa. Se, joka täällä on iloinnut, itkee siellä. Jotta ihmistä ei täältä kärsimyksistä, vaivannäöstä ja hädästä vietäisi tuonpuoleiseen itkuun, älköön tuomio olko oikeudenmukainen. Siksi Vapahtajamme on sanonut: ”Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, sillä teidän on oleva nälkä. Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä”. Hyvä on sen, joka täällä vähän itkee, sillä hänen itkunsa lakkaa aivan kuin sitä ei koskaan olisi ollut olemassakaan, sillä hän ilahtuu ikuisesta autuudesta.
Kahdeksas katumuskehotus
1. Voi sieluparkani, miten kauan olet kääntymättä. Tuomio on jo lähellä ja tuli sytytetty jäsenilleni. Kaikki elämäni vuodet vaelsin väärintekojen meressä itkemättä rikkomuksiani, nyt kuolema yhtäkkiä kahlitsee minut. Saatana houkutteli minua ja raahasi minua vangittuna mielensä mukaan. Armottomasti hän kaatoi minut maahan. Voi minua sen vuoksi! Mitä nyt teen? Oikeamielinen Tuomari, saata häpeään paholainen, joka vastaani sotii ja asettaa tielleni kavaluutensa pauloja, kun haluan palata takaisin. Oi Herra, armosta rikas, ole auttajani. Silloin varustaudun, nauran sille ja revin rikki kaikki sen verkot. Voi minua sinä päivänä, kun Sinä, Herra, tuomitset synnintekijät. Voi etten siellä enkelijoukkojen parissa joutuisi häpeään.
2. Vapise, sieluni, pelosta ja huokaa Herrasi edessä: Armahda minua, Vapahtaja, ja vedä pois minut, joka olen langennut vääryyksiin. Olen syntinen ja häpeän pyytää Sinulta mitään. Oi Herra, pelasta minut hyvyydessäsi helvetistä. Herran päivä valkenee yhtäkkiä ja pyhät menevät häntä vastaan lamput loistaen, mutta minä olen aivan pimeässä, eikä minulla ole öljyä lampussani mennäkseni ylkää vastaan, kun hän tulee. Hän on oikeamielinen tuomari eikä puolusta pahoja, sillä Hän tuomitsee jokaisen ihmisen hänen tekojensa mukaan. Mitä minä silloin teen, sillä syntini ovat lukuisat? Kuka puolustaa minua tuossa oikeudenkäynnissä? Henkeni vapisee, kun kuulin tuomiopäivän olevan lähellä, ja ajatukseni tärisevät, sillä tuli odottaa pahoja.
3. Syntisten armahtaja, armahda minua, niin että veisuilla ylistän Sinua, kun valtakuntasi tulee. Ristisi vaeltakoon kanssani tuossa kauhistuttavassa siirtymisessä ja ajakoon tieltäni pahojen laumat, ja se olkoon minulle avaimenani ja avatkoon paratiisin portit, jotta astuisin sisälle ja voitokkaasti iloitsisin ja ylistäisin armahtavaisuuttasi, oi Armollinen. Älä anna minua helvetin saaliiksi, oi Herra, jonka armo on loppumaton. Olethan antanut minulle ruuaksi Ruumiisi ja juomaksi eläväksi tekevän Veresi. Voi, että ruumiisi kaunistaisi minut ja Veresi antaisi rikkomuksistani anteeksiannon! Silloin kohottaudun ja kiitän Sinua pyhiesi joukossa.
4. Voi minua, kun nuoruuteni päivät kuluivat turhuudessa ja kiertelin tämän maailman iloissa, samalla kun henkeni oli vangittuna maailman petolliseen rakkauteen. En tuolloin ajatellut, että kuolleista nousemiseni päivä olisi kauhistuttava. Kuka vahvistaa heikkouksiani tuossa kauhun tilassa, jossa ei suku eivätkä sukujuuret merkitse mitään, ei myöskään rikkaus, ja jossa ei ainutkaan veli pelasta toista tuomiolta eikä kukaan voi ostaa itseään vapaaksi? Nuoruudestani lähtien en ole varustautunut almujen siivillä enkä hankkinut kevyitä höyheniä, mistä siis nyt aloitan? Minun täytyy hypätä liekkimeren yli, mutta miten siivetönnä pääsen sen toiselle puolelle? Jopa enkelikin vapisee, kun Tuomari puhuu, ja tuliset henkien joukot seisovat täristen paikallaan. Minkä vastauksen minä silloin annan, kun he kyselevät salattuja tekojani, jotka siellä tulevat näkyviin?
22.2.2026
käännös rovasti Johannes Seppälä 1979