Pyhittäjä Efraim Syyrialaisen katumuskehotukset ovat 1600–1800-lukujen kreikankielisistä kokoelmista. Tekstit löytyvät Dom Edmund Beckin vuosina 1955–1979 editoimina kokoelmasta Corpus Scriptorum Christianorum Orientalium. Efraim Syyrialaisen nimellä julkaistut tekstit, Corpus Ephremiem, ovat apokryfitekstejä.
Pyhän isämme Efraim Syyrialaisen katumuskehotukset on jaettu 24:n otsikon alle (I–XXIV). Ne on kääntänyt suomeksi rovasti Johannes Seppälä (1944–2017).
Ensimmäinen katumuskehotus
1. Katumus on meidän turvakaupunkimme (vrt. 4. Moos. 35; 5. Moos. 4). Se ei ole meistä kaukana vaan lähellä ja kaikki seisovat sen portilla. Heprealaisten täytyi juosta kauan ja he pelastuivat vain täpärästi tai eivät ollenkaan. Tämä turvakaupunki sen sijaan kiirehtii synnintekijää vastaan. Ylistetty olkoon Hyvä, joka on antanut katumuksen turvaksemme.
2. Ne, jotka kivellä tai terävällä esineellä tahattomasti olivat toista vahingoittaneet, eivät ilman vaivannäköä jääneet rangaistuksetta, sillä heidän täytyi paeta johonkin turvakaupungeista saavuttaakseen katumuksen. Mutta mihin muualle kuin katumuksen siipien alle voi paeta turvaa etsimään se, joka on tahallisesti lyönyt lähimmäistään tai haavoittanut häntä sanalla, joka osuu kiveäkin ilkeämmin? Ylistetty olkoon Hän, joka järjesti monta turvakaupunkia, jotta monet voivat tulla parannuksentekijöiksi.
3. Arkin oville juoksi laumoittain ihmisiä mutta ne eivät auenneet heille. Eläimille ne aukenivat mutta pysyivät syntisten edessä kiinni. Veljet, katumus on armahduksen arkki. Kaivatkaamme pääsyä tähän ihmiskunnan ystävään. Se sulkee eläimiltä ovensa, mutta avaa ne ihmisille. Vuori (Ararat) oli arkin satama, vilpitön sydän on sinun satamasi, katumus (Efraimin eksegeesin mukaan Paratiisi oli vuori ja siksi Nooan arkkikin rantautui vuorelle).
4. Kolmessa turvakaupungissa antoi Jumala esikuvat uskolle, toivolle ja niiden sukulaiselle rakkaudelle. Sillä ilman näitä hyveitä ei kukaan voi tulla autuaaksi. Hän määräsi kuitenkin myös kolme muuta turvakaupunkia kuvaamaan salaisesti kansan järjestystä ja eri tasoja: alinta, keskimmäistä ja korkeinta, täydellisten tasoa. Esikuvat ovat monessa mielessä hyvin sopivia, mutta niitä ei tule käyttää siltään; syömmehän hedelmienkin kuoret vain, kun ne maistuvat hyviltä. Heprealaiset jättivät turvakaupungit ennemmin tai myöhemmin, meidän taas tulee jäädä pysyvästi omaan turvakaupunkiimme, katumukseen. Heprealaiset jättivät esikuvat, me taas pukeudumme niiden totuuteen kuin vaatteeseen.
5. Nooa tosin poistui arkista, muttei koskaan jättänyt sielunpuhtautta. Vesimassoista hän etääntyi, muttei koskaan uskosta. Haam tosin näki hänet alastomana viinin vuoksi, mutta Saatana ei koskaan nähnyt häntä hillittömyyden orjana. Saatana olisi mieluusti suonut hänen olevan siveästi pukeutunut, kunhan himot olisivat tahranneet hänen sydämensä. Voi, ettei paha näkisi meitä häveliäästi verhoutuneina, mutta samalla salaista sisimpäämme paljaana vailla Jumalan armoa.
6. Turvakaupungit eivät myöskään avanneet oviaan kaikille, sillä tahallisen tapon tehnyttä ei sinne laskettu. Jos hän julkesi pyrkiä turvakaupunkiin, se tarttui miekkaan ja ajoi hänet pois. Syntisille se oli ankara, uhkaava ja pelottava. Katumus sen sijaan levittää siipensä ottaakseen rakastaen vastaan kaikki, jotka sen luo tulevat. Katumus, olet armon ikoni. Sinä rakastat myös pahoja kuten Herrasi. Turvakaupungit olivat vihan ja laupeuden salainen esikuva. Ne kuvasivat oikeudenmukaisuutta ja armoa. Niin kuin laki ei armahtanut tahallista tappajaa, niin ei vanhurskauskaan ottanut luokseen Iskariotia, joka huonosti katui.
7. Hävetkää luopiot, jotka olette etääntyneet Kirkosta ja puhuneet herjaten oikeudenmukaisesta Vanhan testamentin tuomiosta. Rammat, sokeat ja halvaantuneet eivät kylläkään voineet koskaan paeta seuraajiaan turvakaupunkiin. Nämä tarkoittavat uneliaita, huolimattomia ja laiskoja, jotka eivät viitsi tulla katumukseen. Niiden vuoksi, jotka olisivat halunneet mutteivat voineet paeta, tulevat kirotuiksi nämä, jotka kyllä voisivat mutteivat viitsi. Jooab kiiruhti liiton majaan ja turvasi Vanhurskauden alttarin sarviin, mutta Benja Joojadan poika murhasi hänet armotta. Älkäämme siksi olko huolimattomia ja lisäksi elätelkö väärää luottamusta, sillä totuus suojaa synnintekijöitä yhtä vähän kuin pyhä alttari suojasi rikollista Jooabia.
Toinen katumuskehotus
Rukous katumuksen, parannuksen ja kaunistuksen (sielun) armon saamisesta. Kaunistumisen suuri merkitys. Jeesuksen lempeyden tarkastelu. Katumuksen esimerkkejä. Syntisyyden tunnustaminen parannuksen edellytyksenä. Rukous, että armosta saavutettaisiin parannuksen edellytykset ja Jeesuksen kutsu katumukseen, sekä rukous katumuksessa kestämiseksi. Eri sydänten hurskaita toivotuksia.
1. Herramme, Sinulle minä huudan. Oi hyvä, Sinun porteillesi minä kolkutan, Herra ei petä Sinun lupauksesi: ”Kolkuttakaa, niin teille avataan” (Matt. 7:7). Sinun porttisi eivät ole kiinni sen vuoksi, että syntinen tulisi ja kolkuttaisi, vaan porttisi ovat joka hetki auki vanhurskaille ja syntisille. Sinä osoitat syntiselle porttiasi, jotta hän huutaisi, kolkuttaisi ja kävisi sisälle. Rakkautesi kannustaa anovaa köyhää kilvoittelemaan innokkaasti, saavuttaakseen aarteesi omakseen. Katso, rukoilen kuten olet opettanut, anna minulle Herra lupauksiesi mukaan. Herra, minä en pyydä itselleni kultaa sillä väärässä mammonassa on jo itsessään epäoikeudenmukaisuutta. En myöskään ano itselleni ajallista hyvää enkä minkään omistamista – sillä ne eivät anna elämää.
2. Kaunistus on kultaakin parempi, anteeksiantamus aarteita arvokkaampaa ja köyhyys vailla syntiä edullisempaa kuin rikkaus ja omaisuudet. Mielellään rikas mies olisi antanut pois kultansa ja vaihtanut sen Lasarus-kerjäläisen kunniankruunun (Luuk. 16:19–). ”Mitään ei ihminen vie kuollessaan mukanaan” kuten Raamattukin sanoo (Ps. 49:18), muuten kaikki antaisivatkin omaisuutensa sormenpäällisestä vettä. Jommankumman ihminen kuitenkin ottaa mukaansa haudan portista tuonpuoleiseen, joko kilvoittelunsa vanhurskauden saavuttamiseksi tai synnin palvelemisen. Tyhmien ja viisaiden neitseiden avulla olen, oi Herra, oppinut miten minun tulee menetellä, jotta avaisit porttisi minulle. Koska noita neitseitä, joilla ei ollut öljyä, ei otettu mukaan – kuka minulle syntiselle siellä antaisi almuna hieman öljyä? Tyhmät neitseet ovat meille varoittavana esimerkkinä ja rikas mies kuvastimena, niin että osaamme miettiä keinoja, miten täällä voisimme anoa vanhurskauden armoa. Niin kauan kuin on olemassa lääkkeitä, joilla voimme lääkitä synnintekojemme haavoja, ja niin kauan kuin meillä on lääkäri, joka jakaa lääkitystä syntiemme vammoihin, on haavuria kohtaan väärin olla käyttämättä hänen haavayrttejään (haavuri = Kristus, lääkkeet ja yrtit = katumus). Sillä kerran, ennalta arvaamatta, sulkeutuu armon suuri portti.
3. Olen toivoa täynnä, sillä vaikka minuun tulisi suurikin paise, sen kuitenkin katumus pyyhkii pois ja armo kätkee jokaisen iljettävän ja epämiellyttävän loan. Sanoohan lääkäri Jeesus: ”Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut”, ja antaa ylenmäärin terveyttä molemmille sairastavalle; sekä sielulle että ruumiille. Kristus Kuningas kantaa ristiä – paratiisin porttien avainta – ja avaa ne sanomattomassa hyvyydessään ryövärille ja synnintekijälle. Armahtavainen isä sanoi: ”Tämä minun rakas poikani oli kuollut ja on jälleen herännyt henkiin, hän oli kadonnut ja on nyt palannut takaisin synnin pauloista” (Luuk. 15:24–25). Teurastakaa juottovasikka, joka verellään pesee puhtaiksi tahrat ja josta esiin kannettuna tulee juhlapuku, jonka kautta paiseet puhdistuvat (Juottovasikka, jonka isä antaa teurastaa kuvaa meille uhriksi tullutta Vapahtajaa ja juhlapuku armoa, jonka saamme takaisin. Iisak Antiokialainen käyttää muun muassa tätä kuvaa). Ryöväri tulee, tunnustaa ja perii paratiisin, tunnettu ilotyttö tulee syntisyydessään ja pesee kyynelillään syntinsä pois (Luuk. 7:37, 48). Synnintekijät saavat toivoa, että he katumuksen avulla paranevat, tullimiehet ja koronkiskurit tulevat uskon kautta vanhurskaiksi. Niinpä minäkin tahdon lähestyä ja tulla Sakkeuksen kaltaiseksi, joka tunsi sinut Herra, ja jonka Sinä vanhurskautit. Samoin haluan tulla sen yleisen naisen kaltaiseksi, joka itki jalkojesi juuressa ja sai armon. Näistä muukalaisista tuli uskon kautta Sinun talonväkeäsi. Heidän avullaan, heiltä ja heistä opin, oi Herra, tuntemaan tahtosi armollisuuden. Tuomarin talonväen kautta oppii jokainen tuntemaan tuomarin tahdon, ja vallan määräyksien kautta huomataan lempeä anteeksianto. Opetuslasten kautta saavutetaan usko oppimestariin, totuuteen ja oikeaan opettajaan, jos hän rakastaa vieraita ja kutsuu pyhiä luokseen. Huoneesi on täynnä syntisiä, se ojentaa katuvalle kätensä ja heittää oppinsa verkon sekä sisä- että ulkopuolella olevien päälle (sisäpuolella olevat ovat niitä, jotka luulevat kuuluvansa kirkkoon, mutta ovat synneillään itsensä siitä erottaneet). Paavali itse huudahtaa: ”Minä itse olen syntisistä ensimmäinen, jotta kaikki näkisivät minussa Jumalan pitkämielisyyden ja armon” (1. Tim. 1:15–). Pietari itki ja parannettiin, kun hän oli sulkeutunut ulos ja etääntynyt Kristuksesta. Aaron, joka valmistaessaan kultaisen vasikan teki syntiä ja tahrasi itsensä, vanhurskautettiin (2. Moos. 32:8). Daavidkin, viisas tuomari, puhui tultuaan synnistä sairaaksi sekä uskottuaan ja parannuttuaan. Israelin suuret sodanjohtajat lyötiin sodassa ja parannettiin (vrt. Tuom. 20:26–). Kuka tahtoisi pyhän Raamatun kuvastimen edessä peittää kasvonsa ja kuka ei näiden katuvaisten rivistön vuoksi haluaisi lääkitystä vaivoilleen.
5. Kivut, rikkomukset ja synnit ympäröivät minua joka taholta, oi Herra, eikä ole olemassa toista Sinun kaltaistasi lääkäriä, jolle voisin valittaa kärsimyksiäni. Sinä et tullut maailmaan oikeamielisten vaan syntisten vuoksi, jotta synnintekijät katumuksen kautta kaunistuisivat (Matt. 9:13). Eihän lääkäri ojenna lääkkeitään terveille, vaan sairaille, jotta he huolellisella hoidolla saisivat terveytensä takaisin. Eiväthän terveet, niin kuin Sinä Herra itse sanot, tarvitse lääkäriä vaan sairaat. Siksi eivät myöskään täydelliset ja vanhurskaat tarvitse katumuksen parantavaa lääkettä. Oi Herra, kaikki lääkärit parantavat sairaita lääkkeillä, mutta Sinun rakkautesi kiiruhtaa jokaisen luo ilman lääkeyrttejä tai lääkkeitä. Syntiset, joista olen yksi, tarvitsevat anteeksiantoa, ja se, jonka sairaus on samanlainen kuin minun, pyytää parannusta. Palkkio tekee lääkärin tyytyväiseksi ja siksi hän huolehtii sairaista, mutta ainoastaan Sinuun turvautuva sairas saa itse sekä terveytensä että palkkion. Sinun armosi veti Sinut kihdinmurtaman vuoteen luo, koska hän itse ei voinut tulla näyttämään Sinulle sairauttaan, ja hänen sairautensa parani heti (Joh. 5:5–9; Matt. 9:2–8). Sinun armosi, Herra, seuraa hulluja ja harhautuneita kulkijoita. Vastaanhangoittelijat taltuttaa rakkautesi ja villit rauhoittaa oppisi, ja joka hetki armahtavaisuutesi työskentelee eksyneiden puolesta, jotta heidät löydetään uudestaan (Luuk. 19:10). ”Tulkaa luokseni”, huutaa rakkautesi, ”te kaikki, joita painavat turhuus ja suuret paheet ja jotka olette himojenne uuvuttamat (Matt. 11:28–) oppikaa minusta pitkämielisyyttä ja saavuttakaa kauttani nöyryys. Minun ikeeni on hyvä ja kuormani keveä, jos sen mielellänne kannatte”.
6. Herra, älköön tahtoni koskaan nostako minua kapinaan Sinun iettäsi vastaan, koska ikeesi on hyvä kaikille, älköötkä tahtoni olkapäät vaihtako kuormaasi toiseen. Älköön viekas metsästäjä (saatana) virittäkö oppinsa ansoja älköönkä pyydystäkö minua tahtonsa mukaan epäjumalanpalveluksella ja himolla. Älköön synti hyökätkö kimppuuni leijonan tavoin repimään rikki päätöstäni, älköön pahuus naarasleijonan tapaan murskatko rikki voittojani (armolahjoja, jotka on saavutettu hengellisen elämän avulla) ja heittäkö niitä menemään. Leijona jauhaa rikki ulkoisen mutta synti sisimmän. Synti on leijonaakin pahempi, koska se puree rikki sekä ruumiin että sielun ja tuhoaa ne perustuksiaan myöten (huikentelevaisen elämän, juopottelun ja irstauden avulla). Daavid, joka voitti leijonan, kaatoi Sinun voimallasi myös karhun (1. Sam. 17:34; kyseessä on karhu eikä susi, kuten latinannos antaa ymmärtää, sanat debo ’karhu ja dibo ’susi’ ovat kyllä helposti sekoitettavissa). Sinun voimallasi tahtoisin kaataa pahan, tuon näkymättömän karhun, joka minua uhkaa. Älköön paha iskekö minuun leijonan tavoin ja repikö rikki päätöksiäni. Se suistettakoon maahan ja palvelijasi voittakoon leijonan kuten Daavid. Myös Daavid, jota katolla puri synti, paransi itsensä, iski ja tuhosi sen katumuksen lingolla. Hän oli voittanut leijonan ja kaatanut karhun, mutta hänen levätessään rauhassa hänet voitti kärpänen. Natanin puheiden mukaan hän kuitenkin tappoi synnin, joka oli vanginnut hänet ja pitänyt häntä pauloissaan.
7. En kuitenkaan omien synnintekojeni raskauttamana tuoesille esi-isien puutteita, esitän ainoastaan otteita heidän teoistaan näyttääkseni, miten paljon he Sinuarakastivat. Katselen siis omien pahojen tekojeni määrää heidän puutteidensa kuvastimesta ja miten he anoivat Sinulta kaunistusta ja anteeksiantoa. Miten saattoikaan synnintekijä nähdä vaivaa pyrkiessään oikeamielisten tasolle, jotka synninteon jälkeen eivät enää syntiä tehneet vaan rakastivat Sinua yhä enemmän. Minä sen sijaan teen syntiä päivittäin ja kadun koko ajan, mutta katumukseni ei ole todellista,koska synti seuraa katumusta ja mitätöi sen.
Kolmas katumuskehotus
8. Kuka onkaan kaltaisesi haavuri, joka ei koskaan väsy sitomiseen? Sillä aikaa, kun sidot ensimmäistä kivuliasta haavaa, aukeaa jo toinen, vaikka Sinun lääkkeesi koko ajan väsymättä parantavat. Rakkautesi virvoittaa hyväillen sairaita: ”Älä harmittele luokseni tulemista”, huutaa armahtavaisuutesi suureen ääneen syntiselle, ”ota vastaan anteeksianto. Vaikka olisit seitsemänkymmentäseitsemän kertaa tehnyt syntiä, niin annan ne yhdellä kerralla kaikki anteeksi. Vaikka sinulla olisi viidensadan denaarin velkakirja, revin sen rikki kuten syntisen naisen velkakirjan (denaari on hyvä päiväpalkka). Kymmenen tuhannen talentin synnit annan sinulle anteeksi, kunhan pyydät. Vaikka et työskentelisi kuin yhden hetken illalla, niin annan sinulle denaarin. Vaikka tuletkin aivan viimeisten joukossa, otan sinut vastaan kuin ensimmäisen. Kaikki vammat, jotka paha sinuun nuolillaan ampuu, parannan, kaikki ryövärien lyömät haavat sidon. Teen koko ruumiin eläväksi, kun se kuolee. Koko vammautuneelle sielulle annan takaisin täydellisen terveyden”.
9. Voi, etten koskaan menisi pois porttisi luota, oi Herra, sillä Sinun armahtavaisuutesi on sen luona. Voi, etten koskaan jättäisi turvapaikkaasi, sillä laupeutesi kuuluu siihen erottamattomana. Älköön kimppuuni koskaan hyökätkö sairaus, kyllästyminen ja velttous, joka estäisi minua paranemasta katumuksen kautta sairaudestani. Älköön minussa kasvako juurta, joka hedelmäkseen kantaisi huolimattomuutta ja saisi minut jäämään pois rukouksesta, ja niin menettäisin minulle kuuluvan esikoisoikeuden, kuten aikanaan Eesau. Älköön rahasi, oi Herra, herättäkö minussa ahneutta, niin että se jäisi käsiini voittoa tuottamattomana ja minua siksi Sinun oikeudenmukaisuutesi mukaan kuritettaisiin kuin laiskaa ja pahaa palvelijaa. Sinun oikeutesi älköön toruko minua rahan ja voiton vuoksi ja suotakoon, etten minä rahan ja koron vuoksi tulisi kirotuksi kuten tuo häpeämätön. Voisinpa jo täällä tilittää rahat ja korot ja iloita siitä, ettei velkakirjani enää ole velkojien käsissä. Jo täällä tahdon olla oikeuden edessä omista synneistäni ja saada turmioni mitätöidyksi ja ehdyttää sairauksieni lähteen sekä kitkeä pois perusteellisesti syntieni juuret, niin kauan kuin paikalla vielä on lääkäri, joka ottaa sairaat rakastaen vastaan eikä koskaan torju heitä luotaan eikä kiellä heiltä parannuksen keinoja.
10. Niin kauan kuin armahtavaisuutesi portti on auki ja armon koju avoinna, jotta siitä saataisiin lääkettä sairaille sieluille, niin haluan, oi Herra, niin kauan kuin vielä on päivä, näyttää kaikki mätäiset haavani ja sirotella niihin katumuksen parannusyrttijauhoa. Yhä paistaa armon aurinko eikä ole vielä laskenut kehräänsä yön lepoon. Mutta kuten olet sanonut, tulee yö, eikä kukaan enää voi toimia (Joh. 9:4). Siksi haluan ennen synnin pimeyttä kiiruhtaa Sinun valosi luo. Haluan palata synnin eksytyksestä ja kääntyä takaisin portillesi. Paha on minut viekoitellut, oi Herra, ja minä olen joutunut harhaan nukkumiseni, himokkuuteni ja syöpöttelyni vuoksi, kolmella ansalla paha on minut vanginnut; kolmen hyveen tietä haluan vapautua sen ansalangoista: rakkauden kautta, joka saa laiskat innokkaiksi, toivon kautta, joka vanhurskauttaa syntiset ja totisen uskon kautta, joka ojentaa katuvaisille kohottavan kätensä. Olen kuullut, ettet hylkää syntiensä tähden murtunutta sydäntä, joka koko ajan on vaivalloisessa katumuksen kilvoittelussa. Et hylkää luotasi murtunutta sydäntä, joka syntiensä tähden katuu, ja jota kiduttavat omat ajatukset katumuksen harjoittamisesta. Katso Herra, kaikki ajatukseni kiertävät syntieni tähden murtumistani.
11. Rukoilkaamme yhdessä, kunnes saamme velkakirjamme takaisin, kohottakaamme valituksemme ääniä ja vuodattakaamme kyyneliä kuin vettä. Murtakaamme sydämemme huokauksiin, kunnes meille suodaan anteeksianto. Haluamme herättää Daavidin, jotta hän laulaisi ylevän psalmin katumustyöstään: ”Armahda minua, Jumala, ja kuule meitä armosi mukaan”. Oi laupias, älkäämme lähtekö pois suuren armonporttisi luota, ennen kuin näemme sielun kaunistuksen repineen rikki syntiemme velkakirjan. Meillä ei ole toista velkojaa kuin Sinä, Herra. Katso suuren armosi vuoksi syntiemme velkakirjaa ja revi se rikki. Katumuksen kuvastimesta haluamme nähdä, miten likaisia olemme. ”Pese minut iisopilla, puhdista minut pahoista teoistani ja pese minut puhtaaksi synneistäni”. Ruumiimme ylistäköön Sinua, koska se on pesty puhtaaksi saastansa lähteestä, samoin henkemme koska se on puhdistettu ajatustemme turmiosta. Sielumme iloitkoon, koska sinun iisoppisi, oi Herra, on puhdistanut sen likatahroistaan. Haluamme myös kiittää psalmilaulajaa, Jesajan poikaa.
12. Haluamme aina ylistää armoasi siitä, miten paljon se iloitsee katuvista. Haluamme kantaa ylistystä ja rukousta rakkaudellesi, koska se ottaa myötätuntoisesti vastaan synnintekijät. Haluamme seurata armahtavaisuuttasi, koska se levittäytyy pahojen ylle, ja haluamme tarttua armosi siipiin, niin kuin verenvuototautia sairastanut kosketti viittaasi. Kielemme puhukoon ja huutakoon äänekkäästi, kuten tullimies puhui syntiveloistaan: ”Jumala, Jumalan Poika armahda syntisiä, jotka sinua rukoilevat”. Armahtavaisuutesi on minut savesta luonut ja oppisi on minut linnustajan paulasta varjellut ja Sinä olet nostanut minut syvästä kuilusta. Herra, älä anna meidän enää palata syntiemme tykö, älköönkä paholainen saako iloita uudesta lankeemuksestamme, tai siitä että sinun sidottuasi haavamme joutuisimme jälleen ryövärien pahoinpitelemiksi.
13. Oi väsymätön Lääkäri, paranna sielumme sairaudet. Oi Lääke, joka itse sitoo haavat ja parantaa, paranna ja sido sielujemme vammat. Sairas panee kaiken toivonsa lääkäriin, jo sanakin haavurin huulilta virvoittaa häntä. Oi Herra, Sinun Sanasi on rohkaissut meitä pyytämään apua sairauksiimme. ”Kääntykää takaisin, katuvat lapset, ja teen katumuksestanne todellisen”. Niin tulkoon jokainen sairas, ja hänet parannetaan sairaudestaan. Haavoittuneet näyttäkööt vammansa ja he saavat apua parantuakseen. Maanviljelijäkään ei saa nukkua ja jättää kylvämättä ja kyntämättä, vaikka Jumala antaa hänelle ilmaiseksi sateen ja kasteen. Synnintekijä ei saa väsyä pyytämään syntiensä anteeksiantoa, sen tähden, että syntien parantamisen lääkkeet ovat koko ajan valmiina. Jos maanviljelijä ei kylvä, ei kasteesta eikä sateesta ole hänelle mitään hyötyä; ja jos synnintekijä ei rukoile anteeksiantoa, ei armo paranna häntä.
14. Edelleen Jumala huutaa aivan kuin inhimillinen lääkäri huutaisi: ”Näytä minulle paiseesi niin minä parannan sinut”. Hän haluaa nähdä kääntymyksesi ja niin hän sitten lahjoittaa sinulle terveyden. Tuo hänelle katumuksesi, ja hän ottaa sinut jälleen tykösi. Kääntykää puoleeni, ja minä käännän jälleen kasvoni teidän puoleenne. Tämän hän ilmoittaa profeettojensa kautta. Käännä siksi sydämesi rukoukseen, jotta Hän kääntäisi armonsa puoleesi. Kulje katumuksen tietä, jotta hänen laupeutensa tulisi sinua vastaan. Älä kuitenkaan yhtenä päivänä ole katuvainen ja seuraavana synnintekijä – älä yhtenä päivänä ole katuvien ja seuraavana synnintekijäin joukossa. Kun tänään huudat: ”Armahda minua, sillä olen eksynyt, väärintekijä ja harhautunut”, älä huomenna huuda: ”Tänään syön ja juon, sillä huomenna kuolen” (Jes. 22:13). Älä anna huiputtaa itseäsi, sillä äkkiarvaamatta saattaa kuolemasi hyökätä jättiläisenä kimppuusi tehden lopun lihallisista himoistasi, niin ettei sinulle jää aikaa katumuksen tekoon. Katuessasi muista kuolemaasi, niin että se tullessaan löytäisi sinut pyhyyden kilvoittelussa. Uskonsodassa taistellessasi saakoon maallinen palvelus loppunsa, vanhurskauden kruunuun päättyköön elämänkiertosi.
Neljäs katumuskehotus
15. Juoksuradan varrella tarkastelen maailmaa, sen katselijoita ja kilpailijoita, sen muutoksia, iloja ja murheita. Kun miekkailija näkee vaivaa ja uuvuttaa itsensä saavuttaakseen kuihtuvan voittoseppeleen, kuinka paljon enemmän tuleekaan uskovan tavoitella katoamatonta kruunua (1. Kor. 9:25). Kuten Paavali meille kirjoittaa, pidättyy se, joka aloittaa kilvoittelun, kaikesta, kunnes on saavuttanut kruununsa. Miten meidän tuleekaan olla kokonaan synnistä vapaita taistelussamme paholaista vastaan, kunnes saavutamme voiton ja kukistamme sen pahuuden ja vältämme sen ovelat ansat! Kateudessaan paholainen nimittäin käy sotaa heikkouksillamme. Sen haavoittavia nuolia vastaan antoi Herramme kuitenkin parantavan lääkkeen, katumuksen, jota hän saarnasi sinulle profeetta Daavidin suulla. Katuminen tuottaa täydellisen parantumisen, kunhan vain totuudessa käännyt Herran puoleen etkä kadu niin kuin heprealaiset, jotka käsillään olivat varkaita, ruumiillaan huorintekijöitä ja vain suullaan huusivat: ”Pelasta meidät”.
16. Kuule niiden ääniä, jotka ovat eläneet kauan sitten ja valittaneet siveellistä likaansa, ja valita itse rikkomuksiasi ja tyynnytä himojesi myrsky. Älä kaksijakoisella sydämellä lähesty Häntä, joka tuntee kaikki ajatukset, äläkä anna Hänelle, joka tietää kaikki salatuimmatkin asiat, kahdenlaisia vastauksia. Olet kääntynyt, älä siis enää käänny takaisin lokaan, jonka Laupeus on pessyt sinusta. Olet kääntynyt, älä siis käänny takaisin synteihisi, joiden velkakirja on revitty rikki.
17. Vankilasta pakoon päässyt ei millään muotoa halua nähdä sitä uudestaan, orjuuden ahdingosta vapautunut, rukoilee, ettei koskaan joutuisi siihen takaisin. Sinut on vapautettu ihmisiä vihaavan murhaajan, saatanan ikeestä, rukoile toki, ettei sinua enää kiedota hänen verkkonsa pauloihin. Kuka lainaisikaan vangitulle armoa, joka on minulle annettu, nimittäin tahtoa joko jäädä vankeuteen tai vapautua siitä? Molemmat on Jumala antanut käsiisi, jotta itse päättäisit, annatko joko vapaasta tahdostasi lyödä itseäsi vai annatko vapauden parantaa itsesi. Lääkäri ei kuitenkaan pahastu, vaikka joutuu kymmenentuhatta kertaa parantamaan sinut. Vaikka säälimättä vahingoittaisit ruumistasi, Lääkäri odottaa sinua tunnista toiseen, jotta sinä haavoituttuasi, tulisit hänen luokseen ja antaisit Hänen parantaa itsesi. Kirjeessä, joka Jeremiaan kautta lähetettiin katuville, jumalallinen Lääkäri huudahtaa suureen ääneen sinulle: ”Käänny takaisin, niin minä parannan sinut niin ettet kuole” (Jer. 3:22). Hän lupaa edelleen profeetan kautta: ”Ei ole minulle mieleen syntisen kuolema” (Hes. 18:23, 32).
18. Näin tyystin on siis ihmissuvulta otettu pois kaikki tekosyyt jättää katumatta, sillä Jumalan suuret portit aukeavat kaikille kolkuttaville. Armeliaisuus iloitsee jokaisesta takaisin palaavasta, armo levittää odottaen kätensä, suopeus ottaa hänet vastaan ja antaa apunsa ja säälivä hyvyys kantaa esiin kaunistuksen. Herrammehan itse sanoo evankeliumissaan: ”Taivaassa nousee suuri riemu syntisestä, kun hän katumuksen kautta palaa takaisin synneistään” (Luuk.17:7,10). Enkelit riemuitsevat korkeuksissa ja pyhät kokouksissaan (Dan.4: 10–20). Suojelusenkelit laulavat Hoosiannaa ja serafit antavat ylistyslaulujen kaikua, paratiisin porttia vartioiva kauhistuttava kerubi antaa sinun, kulkea sisään, oi katuva, sinä paratiisin uusi perillinen (1.Moos. 3:24). Paratiisi itse kaipaa sinua sydämestään, kuten se kaipasi ryöväriäkin (Luuk.23:43), osuusmiestään, ja avaa sinulle suuren Ristillä sinetöidyn portin. Elämän Puu iloitsee sinusta ja ojentaa sinulle elämän hedelmän. Eedenin puutarha kohottaa puunsa ja ottaa sinut vastaan. Vanhurskauden valo-olennot katselevat kaikkialta sinua odottaen. Vanhurskaiden kaupunki odottaa sinua pyhiensä kanssa. Koko hääsali, kuninkaallisine aterioineen, iloitsee sinusta (Joh.19:7–9). Taivaanvaltakunta loistaa iloa, aivan kuten kaikki siellä olevat pyhien rivistötkin, ja täydellisyyden kruunu kaipaa sinua.
19. Älä siis anna pidätellä itseäsi, sinä ymmärtäväinen. Katuva, älä vitkastele, niin kauan kuin sinulla vielä on pääsy yljän taloon. Valmista itsellesi puku niin kauan kuin juhla-aterialle on saatavissa vaatteita (= eri armonvälineitä sielun puhdistukseksi ja sen juhlapuvuksi). Valitse hääpöytään valkea puku. Hanki itsellesi palavalamppu, ennen kuin ylkä tulee. Ennen kuin huuto ”Katso ylkä tulee, menkää häntä vastaan” (Matt. 25:6) sinut kauhistuttaa, näytä kädessäsi häälahjaa. Syntinen, miksi vitkastelet? Velallinen, miksi istut kaikessa rauhassa, aivan kuin velkoja mistään välittämättä katselisi pääomaansa? Hän on ollut sinulle kyllin pitkämielinen, näytä kyynelin ja katuen sielusi. Hän osoitti sinulle ylitsevuotavaa lempeyttään, maksa siis takaisin pääoma korkoineen. Herra, kaikin vaikuttimin ja kaikella mahdollisella tavalla armosi kutsuu meitä. Armahtavaisuutesi antaa meille kaikkien houkuttimien ja keinojen avulla elämän. Oppisi suuri verkko on levitetty kaikkien inhimillisten järjestysten ylle, taivaanvaltakunnan paula on viritetty publikaanille ja portolle. Vastahakoisia ja heidän rauhallista alistumistaan, kadotettuja ja heidän uudelleen löytymistään odottamassa on pelastuksesi ja täynnä armahdusta odottaa tahtosi heitä.
20. Herra, katso, linnun lailla olen paennut pahuutta. Haluan paeta Ristisi pesän turvaan, koska käärme ei voi lähestyä sitä. Herra, olen kuin kyyhkynen paennut linnustajan paulasta, suo minun asua Ristisi korkeuksissa, koska lohikäärme ei minua sieltä tavoita. Katso, tunnustan Pyhän Nimesi ja Poikasi Pyhän Nimen ja Pyhän Henkesi, totuuden, Pyhän Nimen, tämän kolminkertaisesti sulkevan Sinetin, jonka edessä paha tehdään tyhjäksi, saatana kauhistuu ja jonka nähdessään hänen joukkonsa ja palvelijansa jo kaukaa vapisevat.
11.2.2026
käännös rovasti Johannes Seppälä 1979