”Iloitse, armon lähde! Iloitse, kultainen lampunjalka ja astia, lohkaisematon vuori, Sinä, joka synnytit maailmalle elämänantajan, Kristuksen!”
Näinhän me lausumme ensimmäisen sävelmäjakson kanonissa sunnuntaiaamuna Jumalansynnyttäjälle. Vastaavia sanontoja ja vertauksia kuulemme jatkuvasti, ei vain sunnuntaisin, vaan myös kaikkina juhlapäivinä, olivatpa ne sitten minkä arvoisia hyvänsä kalenterin mukaan.
Ehkä meitä joskus hieman oudoksuttavat nuo vertauskuvat, joita niin mielellään pyhään Neitsyeen yhdistetään. Mistä ne on saatu? Ovatko ne vain runoilijan vapautta ilmaista ajatuksiaan, vai onko niitten takana jotain muuta, opillisempaa?
Ehkä joskus runoilijakin on antanut vallan ihailulleen ja ihmettelylleen ja keksinyt vertauskuvia, jotka hänen mielestään sopivat Jumalansynnyttäjälle. Useimmiten on näitten vertausten takana pyhä Raamattu ja pyhä perimätieto, joka Raamattua tulkitsee.
Tehdäänpä pieni matka kirkkoveisuihin ja katsotaan, mitä Jumalansynnyttäjälle omistetuista hymneistä voimme oppia. Ollaan laiskoja ja otetaan vain yksi kirja käteemme. Se on sunnuntaipäivien kahdeksan sävelmäjaksoa eli Oktoehos.
Taivaan portti
Heti ensimmäisen sävelmäjakson avuksihuutostikiiroitten veisussa Jumalansynnyttäjälle häntä kutsutaan ”taivaan portiksi”. Miksi näin?
Alusta asti on ajateltu konkreettiset portit johtamaan taivaaseen. Portit, jotka syntiinlankeemuksen jälkeen suljettiin ihmisiltä. Raamatussa sanotaan, että Jumala ”asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä” (1. Moos 3:24).
Ihmisellä ei enää ollut asiaa paratiisiin, taivaaseen. Mutta Jumala, joka rakasti maailmaa ja ihmistä niin, että ”antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16) tuli itse ihmiseksi avatakseen nuo suljetut portit jälleen. Ja hän syntyi neitsyt Mariasta ja saattoi tällä tavalla ihmisyyden takaisin jumalyhteyteen, alkuperäiseen ja alkuperäistäkin korkeampaan tilaan.
Näin Maria, Jumalansynnyttäjä tuli portiksi, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Samassa veisussa lauletaan ”Hän tuli taivaaksi ja jumaluuden temppeliksi”. Jos kerran Jeesus, joka hänestä syntyi, oli totinen Jumala ja totinen ihminen, niin silloin Maria on Jumalan asuinpaikka. Ja Jumala asuu taivaassa ja pyhässä temppelissään, joten siis Jumalansynnyttäjä on molempia.
Arkki
Saman sävelmäjakson tropariin liittyvässä veisussa verrataan Jumalansynnyttäjää arkkiin ”niin kuin vanhurskas Daavid on sanonut”.
Tässä on viitattu psalmien kirjaan, tarkemmin sanottuna psalmin 132 jakeeseen 8 ”Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki”, sillä psalmithan katsotaan yleensä Daavidin tekemiksi.
Meillä on kysymyksessä moninkertainen vertaus. Psalmijakeessa viitataan arkkiin, joka voi tarkoittaa Nooan arkkia, jossa elollinen luonto niin ihmiset kuin eläimetkin pelastuivat vedenpaisumukselta. Jakeessa viitataan myös Jeesukseen, jota Jumalansynnyttäjänä kantoi ja koko maailma saavutti näin pelastuksen.
Mutta varmasti on psalmirunoilija ajatellut myös liitonarkkia, joka oli vanhatestamentillisen kultin pyhin esine. Voidaan sanoa, että sitä pidettiin Jumalan läsnäolon välittämänä merkkinä, ja huolella israelilaiset kuljettivat sitä mukaan vaelluksellaan.
Mainittakoon että liitonarkin kantta kutsuttiin nimellä ”armonistuin”, ja että arkissa säilytettiin paitsi laintauluja, myös manna-astiaa ja Aaronin viheriöimään puhjennutta sauvaa.
Tämä arkki siis koettiin erityiseksi Jumalan läsnäolon välineeksi. Ja mikä tai kuka olisi kirjaimellisemmin sellainen väline kuin pyhä Jumalansynnyttäjä, joka sananmukaisesti ”synnytti meille Vapahtajan”.
Taivaita avarampi
Samassa Oktoehoksen avuksihuutostikiirassa sanotaan ”Sinä tulit taivaita avarammaksi”.
Jo muinoin toki tiedettiin, että Jumala asuu jossain muualla, ei varsinaisesti tässä meidän maailmassamme tai edes meidän maailmankaikkeudessamme.
Ja tuli tavaksi puhua, ei vain yhdestä taivaasta Jumalan olinpaikkana, vaan monista. Monikollisuuden tarkoitus on ilmaista, senkin tavallaan, Jumalan kaikkivaltiutta ja kaikkialla läsnä olemista: ”puhu mistä taivaasta haluat, niin Jumala on siellä”.
Mutta aina on myös ollut selvää uskovaisille, että Jumala ei rajoitu paikallisesti eikä ajallisesti mihinkään. Hän on ”kaikkialla läsnä oleva ja kaikki täyttävä”.
Jos Hän nyt kuitenkin syntyi neitseestä Mariasta, niin silloin ilmeisesti Marian täytyy olla ”taivaita avarampi”, muuta selitystä ei ole.
Neitsyt
Ehkä olisi heti alkuun pitänyt kiinnittää huomiota sanaan ”neitsyt”, sillä sekin on profeettain ennustus. Jesaja sanoo: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel” (Jes. 7:14).
Usein kuullaan kaikenlaista viisasta puhetta, että asianomainen heprealainen sana voisi merkitä yleensä vain nuorta naista, ottamatta mitenkään kantaa neitseyteen. Me uskomme, että kirkkoraamatun käännös on oikea siitä syystä, että sama jae on toistettu Matteuksen evankeliumin ensimmäisen luvun jakeessa 23 kreikan kielellä, ja silloin ei enää jää tulkintamahdollisuuksia.
Eli siis: Jeesuksen synnyttäjä, Immanuelin äiti, on profeetan ennustuksen mukaisesti neitsyt. Kirkon pyhät isät ovat selittäneet senkin, miksi niin piti olla, mutta jääköön se tässä yhteydessä käsittelemättä. Tyytykäämme toteamaan, että sekin on ennustettua ja Jumalan suunnitelmien mukaista.
Armon lähde
Kun seuraamme Oktoehos-kirjaa, tulemmekin seuraavaksi siihen kanonin tropariin, jota aivan aluksi siteerattiin.
Ei ehkä ole enää mitenkään ihmeellistä, että Jumalansynnyttäjää kutsutaan armon lähteeksi, onhan hän synnyttänyt meidän sielujemme pelastajan.
Muistetaan kuitenkin, että Palestiinassa ja yleensäkin Lähi-idässä lähteen ja keitaan merkitys on aivan toista kuin mihin me tuhansien järvien maan asukkaat olemme tottuneet. Lähde on todella elämän ylläpitäjä ja välttämättömyys, jota usein joudutaan kaipaamaan ja etsimään.
Psalmin 36 jakeessa 10 sanomme ”Sinun tykönäsi on elämän lähde”. Ja pääsiäistä seuraavana perjantaina vietämme juhlaa kalenterin sanojen mukaan ”elävöittävän lähteen” nimeä kantavan ikonin kunniaksi.
Kysymyksessä ei toki vain ole ikoni vaan todellinen lähde, jota voimme käydä yhä tänäänkin tarkastelemassa Konstantinopolissa, Istanbulissa, mutta ennen kaikkea kysymys on Jumalansynnyttäjästä, joka lähteenä vuodattaa meille ”elämän lähteen” ja on siis itse ”elävöittävä”, eläväksi tekevä, elämää antava lähde. Ja siis armon lähde.
Taivaan portaat
”Taivaan portaat”, siinä tunnemme heti kertomuksen Jaakobista.
Hän näki unessaan taivaaseen johtavat tikapuut, ”joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit, kulkivat niitä myöten ylös ja alas. Ja katso, Herra seisoi hänen edessään” (1. Moos. 28:12–13).
Vertauskuva lienee muuten selvä: Jumala tuli ihmisten tykö ja ihmiseksi Jumalansynnyttäjän kautta seisoaksensa ”meidän edessämme”.
Suljettu portti
Portista on jo puhuttukin, mutta ehkä on hyvä palauttaa mieleen profeetta Hesekielin ennustus ”Tämä portti on oleva suljettuna; sitä ei saa avata, eikä kenkään saa käydä siitä sisälle, sillä Herra, Israelin Jumala, on käynyt siitä sisälle. Se on oleva suljettu”. (Hes. 44:2).
Tämä ennustus luetaan Jumalansynnyttäjän juhlapäivinä parimioissa ja siihen viitataan usein kirkkoveisuissa.
Voisiko todella enää selvemmin kertoa Jumalansynnyttäjän salaisuudesta, jopa hänen ainaisesta neitseydestään? Ei ihme, että virsirunoilijat niin mielellään palaavat porttiaiheeseen.
Kultainen astia
Neitsyttä kutsutaan myös ”kultaiseksi lampunjalaksi ja astiaksi”. Molemmat viittaavat liitonarkkiin ja ilmestysmajaan, joka sekin on mielellään tulkittu ennuskuvaksi Jumalansynnyttäjästä.
Astia tarkoittaa tietenkin manna-astiaa, johon jo on viitattukin. Manna oli Jumalan kaitselmuksen ja armon merkki, ja sitä säilytettiin liitonarkissa.
Jeesus on Jumalan armo, ja siis Hänen astiansa on Jumalansynnyttäjä.
Lampunjalka
Kultainen lampunjalka taas viittaa siihen ”seitsenhaaraiseen lamppuun”, joka on muun muassa ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (1. Moos. 25:31) mainittu kuuluvaksi ilmestysmajan varusteisiin. Ja onhan Kristus se ”totinen valkeus, joka valistaa jokaisen maailmaan tulevan ihmisen” (Joh. 1:9).
Valitettavasti on tässä yhteydessä todettava, että Raamattuakin voidaan kääntää monella tavalla. Suomalaiset kääntäjät ovat viisaita ja oppineita, osaavat vanhaa kreikkaa ja vaikka mitä, ja niinpä he ovat kääntäneet kohdan toisella tavalla, mutta esimerkiksi ensimmäisen hetken loppurukouksessa saamme vieläkin kuulla oikean käännöksen:
”Kristus, totinen Valkeus, joka valistat ja pyhität jokaisen maailmaan tulevan ihmisen. Kuvastukoon meissä sinun kasvojesi valkeus, että me siinä lähestymättömän valkeuden näkisimme. Ojenna meidän askelemme sinun käskyjesi täyttämiseen puhtaimman äitisi ja kaikkien pyhiesi esirukouksien tähden.”
Lohkaisematon vuori
”Lohkaisematon vuori”, mihin se voi liittyä? Danielin kirjasta luemme ”Sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta ei ihmiskäden voimasta” (Dan. 2:45), ja se murskasi kaikki siihenastiset maailman vallat.
Se vuori, josta lohkare irtautui oli ”lohkaisematon” sikäli, ettei sitä ihmiskäsin oltu työstetty. Ja se kivi, joka murskaa kaikki maalliset vallat on Kristus Jumala!
Miten pitkälle voitaisiinkaan jatkaa tätä tutkimusmatkaa? Emmehän ole puhuneet ”kerityistä villoista”, joihin kaste lankesi taivaasta, Gideonin villoista (Tuom. 6:37), emme Saalemista emmekä Siionista (Ps. 76:3), Jumalan asuinsijoista, emme vesasta ja virvistä, joka puhkeaa Iisain kannosta (Jes. 11:1).
Miten paljon jääkään sanomatta, miten paljon kertomatta! Tyytykäämme siis huudahtamaan ”Iloitse, morsian aviota tuntematon!”
rovasti Johannes Seppälä 1980
26.12.2025
