Joulun ja teofanian juhlat muodostavat vuoden pimeimpänä aikana kolmen viikon juhlakauden.
Virallisiin kalentereihin joulu ja teofania merkittiin Konstantinopolin Trullon synodin (691–692) jälkeen, joka kielsi talven pakanalliset juhlat (kanonit 24, 61, 62).
Kristuksen syntymän juhla kestää 12 päivää (20.–31.12.). Viiden esijuhlapäivän jälkeen alkavat viikon mittaiset joulun juhlapyhät, святки.
Joulun aamupalveluksen kanonin on kirjoittanut Johannes Damaskolaisen adoptioveli Kosmas (712–773). Kanoninsa alussa Kosmas lainaa Gregorios Nazianzilaisen joulupäivänä vuonna 380 pitämää homiliaa:
”Kristus syntyy – kiittäkää!”
”Kristus taivaasta – vastaan ottakaa!”
”Kristus maan päällä – ylentäkää korkeuteen!”
Joulun jälkijuhlapäivien hymnien keskeisin hahmo on Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä.
Toinen joulupäivä 26. joulukuuta on Jumalansynnyttäjän juhla, ”juhlakokous, σύναξις, собор” Kaikkeinpyhimmän kunniaksi. Jumalansynnyttäjän juhlan stikiirat on kirjoittanut Andreas Jerusalemilainen eli Kreetalainen (650–740):
”Oi Jumalansynnyttäjä Neitsyt! Sinä poistit Eevan muinaisen kirouksen, sillä Sinä tulit Isän tahdosta Äidiksi ja kannoit sylissäsi lihaksi tullutta Jumalaa, Sanaa. Se salaisuus ylittää ymmärryksemme. Ylistäkäämme sen tähden sitä uskossa ja huutakaamme Neitseen kanssa: Ihmeellinen Herra, kunnia olkoon Sinulle!” (aamupalveluksen kiitosstikiira 4. sävelmä).
”Veisuin ylistäkäämme Jumalanäitiä, joka synnytyksessäkin säilytti neitsyytensä: Iloitse, Kuninkaan ja Jumalan elävä kaupunki, sillä Sinussa Kristus toteutti pelastuksen. Gabrielin kanssa me veisuin ylistämme Sinua ja paimenten kanssa huudamme Sinulle: Oi Jumalansynnyttäjä, rukoile Sinusta syntynyttä pelastamaan meidät!” (aamupalveluksen kiitosstikiira 4. sävelmä).
Kolmas joulupäivä 27. joulukuuta on ensimmäisen marttyyrin ja arkkidiakoni Stefanoksen muisto:
”Maan päälle syntyneelle kaiken Kuninkaalle ja Herralle tuotiin kruunuksi ylen kirkas Stefanos, joka ei säteillyt kalliitten kivien loistoa vaan oman verensä kirkkautta. Oi marttyyrien rakastajat, tulkaa, poimikaamme laulujen kukkia, seppelöikäämme niillä päämme ja lausukaamme veisaten: Sinä sielultasi viisauden ja armon kirkastama Kristuksen, Jumalan, ensimmäinen marttyyri, rukoile meille rauhaa ja suurta armoa”. (ehtoopalveluksen avuksihuutostikiira 2. sävelmä)
Neljäntenä joulun jälkijuhlapäivä 28. joulukuuta muistellaan Nikomedian marttyyreja:
”Riemuitse, Jerusalem! Viettäkää juhlaa kaikki, jotka Siionia rakastatte! Tänään on Aadamin tuomion kahleet kirvoitettu ja meille on avattu paratiisin portti. Käärme on kukistettu, sillä nainen, jonka se muinoin petti, tulee nyt Luojan Äidiksi. Oi Jumalan rakkauden, viisauden ja tiedon syvyyttä! Ihminen, synnin asumus, joka aiheutti lankeemuksellaan kuoleman ihmissuvulle, tulee nyt Jumalansynnyttäjän kautta pelastuksen lähteeksi. Sillä Neitseestä syntyy pienokainen, täydellinen Jumala, joka syntymällään sinetöi neitseyden ja kapaloillaan purkaa synnintekojen siteet sekä tulemalla pienokaiseksi poistaa Eevan synnytystuskat. Riemuitkoon ja karkeloikoon koko luomakunta, sillä Kristus on tullut uudistamaan ja pelastamaan meidän sielumme” (ehtoopalveluksen avuksihuutostikiira 2. sävelmä).
Vuonna 2025 joulun neljäs jälkijuhlapäivä on samalla sunnuntai Kristuksen syntymäjuhlan jälkeen. Silloin juhlitaan vanhurskaita Joosef Kihlaajaa, Daavid Kuningasta ja Jaakobia Herran veljeä.
”Vanhurskaat iloitkoot, taivaat riemuitkoot, vuoret ilosta liikahdelkoot, sillä Kristus on syntynyt. Neitsyt istuu kerubien tavoin helmassaan lihaksi tullut Jumalan Sana. Paimenet ihmettelevät Häntä, joka on syntynyt, tietäjät tuovat lahjojaan Valtiaalle, ja enkelit veisaten sanovat: Ihmeellinen Herra, kunnia olkoon Sinulle!” (aamupalveluksen kiitosstikiira 4. sävelmä).
”Oi Jumalansynnyttäjä Neitsyt! Sinä poistit Eevan muinaisen kirouksen, sillä Sinä tulit Isän tahdosta Äidiksi ja kannoit sylissäsi lihaksi tullutta Jumalaa, Sanaa. Se salaisuus ylittää ymmärryksemme. Ylistäkäämme sen tähden sitä uskossa ja huutakaamme Neitseen kanssa: Ihmeellinen Herra, kunnia olkoon Sinulle!” (aamupalveluksen kiitosstikiira 4. sävelmä).
Viidentenä jälkijuhlapäivänä 29. joulukuuta muistellaan keisari Herodeksen surmauttamia lapsimarttyyrejä. Andreas Kreetalainen on kirjoittanut ehtoopalvelukseen stikiiroja:
”Nähdessään kaikkea luotua kirkkaamman tähden rikollinen Herodes pelästyi ja tempaisi maitoa imevät pienokaiset äitinsä sylistä. Ottaen Johanneksen Elisabet pyysi kalliota: Ota vastaan äiti lapsineen. Vuori otti Edelläkävijän vastaan, seimi varjeli aarretta, josta tähti oli kertonut, ja tietäjät kumarsivat. Herra, kunnia olkoon Sinulle” (ehtoopalveluksen avuksihuutostikiiroiden doksastikon 8. sävelmä).
Kuudentena jälkijuhlan päivänä 30. joulukuuta lauletaan Johannes Damaskolaisen (675–749) runo:
”Riemuitkoot taivaat ja iloitkoon maa, sillä totisesti on tänään muodostettu enkelten ja ihmisten yhteinen lauma! Oi ihmettä! Näkymätön tulee näkyväiseksi, sijoittumaton sijoittuu, aluton ottaa alun, Jumalan Poika tulee ihmisen Pojaksi, ja miestä tuntematon Neitsyt osoittautui Jumalan Äidiksi, ja Äiti havaitaan synnytyksen jälkeenkin Neitseeksi. Isän lihaksi tullut Sana makaa seimessä, ja julistavat paimenet tulevat osallisiksi salaisuudesta. Itämaan tietäjät toivat lahjansa tähden ohjaamina ja kumarsivat syntynyttä Vapahtajaa. Heidän kanssaan mekin, juhlaa rakastavat, avatkaamme auliisti sydämemme aarreaitat ja kantakaamme Hänelle hyviä tekoja, uskoa, toivoa ja rakkautta ikään kuin kultaa, suitsutusta ja mirhaa, ja huutakaamme Hänelle, joka on tullut pelastamaan turmeluksesta sukukuntamme, ruumiittomien tavoin: Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha, suopeus on ihmisten keskuudessa!” (ehtoopalveluksen avuksihuutostikiira 5. sävelmä).
Joulun päätösjuhlana 31. joulukuuta toistetaan jouluaaton ehtoopalveluksessa laulettu konstantinopolilaisen naisrunoilijan Kassianen (805–865) kirjoittama stikiira:
”Augustuksen ollessa yksinvaltiaana ihmiskunnan valtakuntiin jako loppui, ja Sinun tultuasi ihmiseksi puhtaasta Neitseestä päättyi monien epäjumalien palvonta. Yhden maallisen vallan alla olivat kaupungit, ja yhteen jumaluuteen uskoivat kansat. Niin kuin keisarin käskystä ihmiset kirjoitettiin veroluetteloihin, samoin mekin uskovaiset olemme kirjoitetut Sinun, lihaksi tulleen Jumalamme, jumaluuden nimeen. Suuri on Sinun armosi, Herra, kunnia olkoon Sinulle!” (ehtoopalveluksen viimeinen avuksihuutostikiira 2. sävelmä).
25.12.2025
