Typikon ei määrittele jouluun valmistautumisen aikaa yhtä tarkasti kuin pääsiäistä edeltävän triodionin eli suuren paaston jaksoa. Liturgisia yhtäläisyyksiä on kuitenkin paljon.
Joulua ja pääsiäistä edeltää 40 päivän paasto. Ennen pääsiäistä on paaston jälkeen lisäksi erillinen suuri viikko. Joulupaaston viisi viimeistä päivää muodostavat ankaran paaston esijuhlan ja aaton.
Typikon kertoo, että apostoli Filippuksen päivän (14.11.) jälkeen joulupaaston arkipäivien aamupalveluksessa psalmi 118 ”Jumala on Herra ja Hän ilmestyi meille” korvataan suuren paaston tavoin ”Halleluja”-liitelauselmalla ja Jesajan kirjan 26:nnen luvun jakeilla ”Yöstä lähtien henkeni etsii sinua, Jumala, sillä sinun käskysi ovat valkeus maan päällä…”
Marraskuun 21. päivä on ”Kaikkeinpyhimmän Valtiattaremme Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliintuomisen” juhla. Silloin typikonin mukaan aamupalveluksessa lauletaan ensimmäisen kerran Gregorios Teologin juhlahomilian säkeitä ”Kristus syntyy, kiittäkää! Kristus taivaasta vastaanottakaa! Kristus maan päällä, yletkää korkeuteen! Veisatkoon Herralle koko maa!”. Tuota joulukanonia lauletaan temppeliintuomisen päivästä lähtien katabaseina sunnuntaisin ja juhlapäivinä jouluun asti.
Apostoli Andreaksen päivänä (30.11.) juhlien stikiiroihin tulevat joulun teemat: ”Karkeloi, Jesaja, ota vastaan Jumalan sana! Ennusta Neitseelle Marialle palavasta pensaasta, jota tuli ei polttanut jumaluuden kirkkaudessa. Valmistu, Beetlehem! Avaa porttisi, Eeden! Tietäjät, lähtekää matkaan katsomaan pelastusta, joka makaa kapaloituna seimessä. Hän on se, josta tähti julisti luolan yllä, elämänantaja ja Herra, joka pelastaa meidän sukukuntamme.
Profeettojen juhlat
Joulukuun kolmena ensimmäisenä päivänä vietetään profeettojen Nahumin (1.12.), Habakukin (2.12.) ja Sefanjan muistoa (3.12.).
Pyhän Nikolaoksen juhlan (6.12.) ehtoopalveluksessa lauletaan: ”Luola, ota vastaan Kristus lasta kantava Jumalanäiti. Seimi, kätke suojaasi Hänet, joka sanallaan vapahtaa meidät maasta luodut synnintekojemme kahleista. Paimenet, valvokaa ja olkaa suuren ja peljättävän ihmeen todistajia. Itämaan tietäjät, tuokaa Kuninkaalle kultaa, mirhaa ja suitsuketta, sillä Kristus, meidän Herramme, on syntynyt Neitsyt äidistä. Palvelijan tavoin Äitikin kumartuu lapsen puoleen ja ihmetellen lausuu: ’Kuinka minä Sinut siemenettömästi synnytin? Kuinka kannoin kohdussani Sinut, minun Vapahtajani ja Jumalani?’” (avuksihuutostikiira).
Joulukuun 9. päivä on Jumalansynnyttäjän äidin Annan juhla: ”Annan sisimmässä muodostuu lapsukaiseksi Jumalan palvelijatar Maria, enkeleille sanomaton, ihmisille suurenmoinen ja aikojen alusta astu ennustettu yliluonnollinen ihme. Hänet valmistetaan kaikkien aikakausien Kuninkaan asumukseksi ja meidän sukumme uudeksi luomiseksi” (litaniastikiira)
Joulukuun 16. päivänä on profeetta Haggain muisto ja seuraavana päivänä 17.12. kalenterissa on profeetta Daniel ja kolme pyhää nuorukaista Hananja, Asarja ja Misael. Päivän kanoni kertoo: ”Katso, Neitseen kohdussa sikiää selvästi Kristus Jumala, ja Hengen valistama kunniakas Daniel näki sen ennuskuvan” (kuudennen veisun teotokion).
Joulukuun 18.–24. päivän välillä vietetään pyhien isien sunnuntaita ja viikkoa ennen sitä pyhien esi–isien sunnuntaita. Jos jouluaatto on myös pyhien isien sunnuntai, lauletaan aamupalveluksen kanonissa pääsiäisen aaton eli suuren lauantain irmossit.
Esijuhla on suuri viikko
Joulun esijuhla alkaa 20. joulukuuta ja silloin yhteys suureen viikkoon alkaa näkyä selvästi.
Romanos Melodoksen kirjoittaman ensimmäisen esijuhlapäivän aamupalveluksen kanonin tropari kehottaa: ”Alkakaamme tänään viettää Kristuksen syntymäpäivän esijuhlaa, sillä suuressa laupeudessaan Hän syntyi ruumiillisesti Betlehemin luolassa Neitsytäidistä”.
Toisena esijuhlapäivänä (21.12.) aamupalveluksen viimeinen virrelmästikiira tuo esille yhteyden suurena perjantaina kerrottaviin profeettojen ennustuksiin: ”Ennustaja Bileamin ennustus toteutuu, sillä persialaisten ihmeitten tuntijat, jotka outo tähti valisti tuntemaan Betlehemissä ruumiillistuneen Jumalan, Hallitsijan ja vapaaehtoisen kuolleen, laskemattoman Auringon Kristuksen, todistavat lahjoineen Hänestä”.
Joulun esijuhlapäivinä aamupalveluksissa on tavallisten yhdeksän oodin kanonien rinnalla suuren maanantain, tiistain ja keskiviikon tavoin triodionit.
Kolmantena esijuhlapäivänä (22.12.) kanoni vertaa päivää ehtoollisen asettamisen tapahtumaan suurena torstaina: ”Johdattaen tietäjät salaisuuteen Jumalan Viisaus kutsuu heidät, ennen järjettömät, pakanoitten esikoisina saamaan järjellistä ravintoa katettuaan salaisen pöydän järjettömien seimeen, ja tähden loistaessa heidän edellään he kiiruhtavat sinne lahjoja tuoden” (ensimmäisen oodin tropari).
Kanonin kolmas irmossi on tekstiltään lähes sama kuin suuren torstain aamupalveluksessa: ”Jumala, ollen kaikkien Herra ja Luoja, sääliväisenä teki itsensä köyhäksi ja yhdisti itseensä luodut. Ja ilmestyttyään lihassa pienokaisena Häntä kumarretaan köyhässä seimessä, kun Hän huutaa: Syökää minun Ruumiini ja uskossa vahvistukaa!” Suurena torstaina irmossi lauletaan: ”Jumala, ollen kaikkien Herra ja Luoja, ei ole kärsimyksille altis, mutta Hän teki itsensä köyhäksi ja yhdisti itseensä luodun. Hän tuli pääsiäiskaritsaksi niille, joitten edestä Hän tahtoi kuolla, ja edeltäpäin uhrasi itsensä, huutaen heille: Syökää minun Ruumiini ja uskossa vahvistukaa!”
Neljäntenä esijuhlapäivänä 23.12. kanonin yhdeksännen veisun troparissa kehotetaan ”Te Kristuksen paimenet, valvokaa, rientäkää hengellisesti Betlehemin kaupunkiin”. Kielikuvat ovat samoja kuin suurena perjantaina, jolloin pyydetään rientämään haudalle Jerusalemiin.
Jouluaatto – suuren lauantain peilikuva
Joulun viimeinen esijuhlapäivä 24.12. on suuren lauantain peilikuva.
Aamupalveluksen kanonin 9. veisu on suuren lauantain kanonin toisinto: ”Älä hämmästy nyt, oi Äiti, vaikka näetkin pienokaisena Hänet, jonka Isä ennen aamun valkeutta synnytti kohdusta, sillä minä olen selvästi tullut nostamaan ylös ja antamaan kunnian langenneelle ihmisluonnolle, kun se uskolla ja halajamisella Sinua ylistää”.
Suurena lauantaina 9 veisu lauletaan: “Älä itke minua Äitini, nähdessäsi haudassa Poikasi, jonka olet kohdussasi kantanut, sillä minä nousen ylös ja tulen kunniaani ja ollen Jumala lakkaamatta ylennän kunniassa ne, jotka Sinua uskolla ja rakkaudella ylistävät”.
Joulujuhla alkaa suurten hetkien palveluksella.
Suuret hetket eivät ole tavallisia ensimmäisen, kolmannen, kuudennen tai yhdeksännen hetken palveluksia, vaan erityisillä juhlan teemaan valituilla psalmeilla, stikiiroilla, tropareilla, parimioilla, epistoloilla ja evankeliumeilla varustettuja jumalanpalveluksia suitsutuksineen.
Yhdeksännessä hetkessä lauletaan samantyyppinen 6. sävelmä stikiira kuin pääsiäisen aattona: ”Tänään syntyy Neitseestä Hän, joka koko luomakuntaa hallitsee. Nyt kapaloidaan Lapsukainen, jonka jumalallista olemusta ei käsittää voida. Seimessä makaa lapsukaisena Jumala, joka on aikojen alussa taivaat vahvistanut. Neitsyt imettää rinnoillaan Lapsukaista, joka ruokki erämaassa mannalla valittua kansaansa. Seurakunnan Ylkä kutsuu luoksensa itämaan tietäjät. Neitseen Poika ottaa vastaan heidän lahjansa. Me kumarramme Sinun syntymääsi, oi Kristus. Me kumarramme syntymääsi, oi Kristus. Me kumarramme syntymääsi, oi Kristus. Osoita meille myös jumalallinen ilmestymisesi.”
Suurena perjantain stikiira lauletaan: ”Tänään riippuu ristinpuussa Hän, joka on maan ripustanut vesien päälle, orjantappuraseppeleellä kruunataan enkelein Kuningas; valepurppuraan puetaan Hänet, joka on taivaan pukenut pilviin; lyödään poskelle sitä, joka on Jordanissa Aadamin vapahtanut; nauloilla on kiinni lyöty seurakunnan Ylkä, keihäällä pistetty Neitseen Poika. Kumarramme kärsimyksillesi, oi Kristus! Kumarramme kärsimyksillesi, oi Kristus! Kumarramme kärsimyksillesi, oi Kristus! Ilmaise meille myös kunniallinen ylösnousemuksesikin!”
Jouluaaton ehtoopalveluksessa on kahdeksan parimiaa. Suurena lauantaina parimioita on 15. Molemmissa ehtoopalveluksissa luetaan Genesistä, Danielin kirjaa ja Jesajan kirjan profetioita. Niin pääsiäisenä kuin jouluna juhla alkaa tällä ehtoopalveluksella ja sitä seuraavalla Basileios Suuren liturgialla. Sen päätteeksi kirkon keskelle tuodaan saattokynttilä ja lauletaan ensimmäisen kerran joulun tropari ja kontakki.
Jouluvigilia alkaa aattoiltana suurella ehtoonjälkeisellä palveluksella, jota seuraa aamupalvelus ja Johannes Krysostomoksen liturgia.
Ortodoksinen ja saksalainen joulu
1800-luvun lopulla syntyneet jouluperinteet muokkasivat eurooppalaista joulunviettoa. Brittiläisen ja saksalaisen kauppiasporvariston vaikutuksesta joulusta tuli samantyyppinen perhejuhla kuin kesälomien kokoontumiset.
Lasten juhlaksi joulu miellettiin Dickensin ja Hugon joulutarinoiden myötä.
Keskiajalla joulua oli vietetty karnevaalihengessä kylien ja kaupunkien keskustoissa. 1900-luvulla joulusta tuli porvarillinen perhejuhla. Lontoon, New Yorkin ja Pariisin tavaratalojen avaamisen ja vaurastumisen myötä keskiöön nousivat aaton ruoka, lahjat ja suku.
Ortodoksinen joulu ei ole sisällöltään perhejuhla vaan inkarnaation ylistys. Joulupaasto ja esijuhla-aika ovat kuitenkin jääneet taustalle ja tilalle on tullut kauppiasporvariston juhlaperinne ja talvisodan muistoja.
Suomessa ortodoksisen joulun esijuhlapäiviksi on tullut jouluhartauksia. Suurten hetkien palvelusta, aaton ehtoopalvelusta, Basileios Suuren liturgiaa ja jouluvigiliaa toimitetaan hyvin harvoissa kirkoissa. Niiden tilalle on tehty alle tunnin mittainen joulun ehtoopalvelus, joka ei ole ortodoksisen perinteen mukainen, vaan lyhennelmä ja yhdistelmä aaton ja jouluvigilian teemoista.
Ortodoksisen joulun liturginen perinne on säilynyt luostareissa, Suomessa Lintulassa ja Valamossa.
11.12.2025