Metropoliitta Arseni on antanut 4. marraskuuta lausuntonsa Kuopion ja Karjalan hiippakunnan seurakuntien ensi vuoden talousarvioihin sekä toiminta– ja taloussuunnitelmiin vuosille 2026–2028.
Luostarit ja seurakunnat toimittavat vuosittain talousarviot, toiminta- ja taloussuunnitelmat ja tilinpäätökset hiippakunnan piispalle ennen niiden vahvistamista. Kirkkojärjestyksen mukaan piispan tehtävänä on edistää ja valvoa hiippakuntansa seurakuntien talouden tarkoituksenmukaista hoitamista.
Seurakuntien talouden suunnittelulle on kirkkojärjestyksessä muotosäännöt (113 §). Talousarvio tehdään seuraavalle kalenterivuodelle. Toiminta- ja taloussuunnitelma laaditaan vähintään kolmelle seuraavalle vuodelle. Talousarviovuosi 2026 on siis toiminta- ja taloussuunnitelman ensimmäinen vuosi.
Seuraavan – vähintään kolmen vuoden – jakson toiminta- ja taloussuunnitelmassa hyväksytään toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet ja arvioidaan edellytyksiä seurakunnan tehtävien hoitamiseen. Kirkkojärjestyksen mainitsema ”vähintään kolmeksi vuodeksi” on minimijakso.
Talousarvio ja toiminta– ja taloussuunnitelma muodostavat kaksi kokonaisuutta. Ensimmäinen perustuu käytettävissä oleviin varoihin. Toisessa esitellään skenaarioita siitä, millaiseen toimintaan seurakunnan varat riittävät tulevaisuudessa – kolmen tai kymmenen vuoden kuluttua.
Kirkkoherran strateginen suunnitteluvastuu
Hiippakunnan seurakuntien suuresta pinta-alasta johtuen papiston työaikaa kuluu usein enemmän matkoihin kuin työtehtäviin. Kirkkoherrojen tehtävänä on suunnitella työtehtävien hoito ja matkat niin, että esimerkiksi siirtovapaita tai ylipitkiä päiviä muodostuu mahdollisimman vähän.
Metropoliitta korosti lausunnoissaan myös kirkkoherran vastuuta tulevaisuuden suunnittelussa.
Strateginen suunnitteluvastuu ja asioiden valmistelu on kirkkoherralla. Kirkkolain mukaan ”kirkkoherra johtaa seurakunnan hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa” (61 §). Toiminta- ja taloussuunnitelmassa olisi hyvä olla myös kirkkoherran arvioita seurakunnan pitemmän aikajakson näkymistä. Tämä olisi perusteltua senkin vuoksi, että kirkkoherra on palkkaukseltaan korkeimmassa vaativuusryhmässä, joka on kokonaisvastuullinen johto- ja erityisasiantuntijatehtävä.
Kuopion ja Karjalan hiippakunnan seurakunnat ovat kaupunkikeskuksia lukuun ottamatta työikäisen väestön muuttotappioalueita. Seurakuntien on näin ollen syytä valmistautua sopeutuksiin.
Hiippakunnan piispa rohkaisi seurakuntia toiminnan kriittiseen tarkasteluun.
Toiminta- ja taloussuunnitelmaan ei ole tarpeen sisällyttää tietoja, jotka kerrotaan vuosikertomuksessa. Sen sijaan tulevaisuutta on pohdittava rohkeasti ja myös seurakunnan nykyistä toimintaa kriittisesti arvioiden. Kirkkolaissa seurakunnan (44 §) ensimmäiseksi tehtäväksi on määritelty ”Pyhät toimitukset”. Jumalanpalvelukset ja sakramentit ovat seurakunnan ensisijaisia velvollisuuksia. Muuta toimintaa järjestetään resurssien mukaan jumalanpalvelusten, kasteiden, vihkimisten, hautausten ja muiden pyhien toimitusten jälkeen.
Aloitteellisuutta toiminnan arviointiin
Seurakuntien jäsenmäärä ja verotulojen väheneminen voivat hiippakunnassa mitä todennäköisimmin jatkua. Kaikkien seurakuntien olisi pohdittava toiminta- ja taloussuunnitelmissaan sitä, miten valmistautua sopeutuksiin. Seurakuntien on arvioitava toimintaa ja talouttaan aloitteellisesti.
Metropoliitta esitti seurakunnille listan kysymyksiä, joihin toiminta– ja taloussuunnitelmissa tulisi ottaa kantaa.
Onko seurakuntalaisten palvelujen vuoksi pohdittava aluemuutoksia? Voidaanko työsuhteiden osalta miettiä työehtosopimukseenkin (36 §) kirjattuja paikallisen sopimisen malleja? Pitääkö päätoimisten työntekijöiden määrää tulevaisuudessa arvioida uudelleen ja pohtia mahdollisesti myös niiden korvaamista määrä- tai osa-aikaisilla työsuhteilla. Miten Suomen demografinen kehitys näkyy seurakunnan palvelujen suunnittelussa? Mitä haasteita ja mahdollisuuksia ukrainan- ja venäjänkielisten ortodoksien määrän kasvu tuo? Miten kirkollisverojen vähenemiseen tai – äärimmäisessä tapauksessa – verotusoikeuden poistumiseen tulisi valmistautua?
Ihmisten luo vai ihmiset sakraaliin tilaan?
Kuopiossa järjestettiin kuluvan vuoden toukokuussa (21.5.) hiippakunnan kirkkoherroille sekä neuvostojen ja valtuustojen puheenjohtajistolle suunnattu sijoituskoulutuspäivä. Sen yhteydessä nostettiin esille toiminta– ja taloussuunnittelun keskeisin kysymys: mikä on kirkollisverojen ja tuottavan omaisuuden suhde henkilöstökuluihin?
Metropoliitta Arseni korosti lausunnoissaan, miten pitkän tähtäimen suunnittelussa lähtökohtana on pidettävä priorisointia.
Toimintasuunnitelman lähtökohtana tulisi olla kirkkolain otsikko ”Pyhät toimitukset” eli jumalanpalvelukset ja sakramentit. Myös kiinteistöjen osalta olisi hyvä pohtia samaa priorisointia. Pyhäköt täytyisi aina pitää kiinteistöjen arvioinneissa kanslia- ja kokoontumistilojen edellä.
Monissa seurakunnissa toiminta- ja taloussuunnittelua ohjaa kirkolliskokouksessa hyväksytty ”Kutsuva kirkko”-periaate: ”Turvataan säännölliset jumalanpalvelukset koko seurakunnan alueella keskittäen resursseja sinne, missä on kävijöitä”.
Hiippakunnan piispan mukaan myös tuo periaate on otettava lähitulevaisuudessa kriittiseen tarkasteluun.
Pitääkö pyhät toimitukset viedä ihmisten luo vai olisiko ihmiset saatava kiinnostumaan sakraalista tilasta?
5.11.2025