Ortodoksisten pappien liitto on yksi Suomen kirkon vanhoista yhdistyksistä. Pappien liitto ry ei ole vain syndikaatti. Kolmannes kirkolliskokouksen jäsenistä ja kirkollishallituksen pappisjäsen tulee liiton liepeiltä.
Teoriassa kirkolliskokouspapit valitaan kaikkien pappien äänillä. Käytännössä kirkolliskokoukseen päätyvät pappien liiton jäsenäänestyksessä menestyneet. Pappien liiton rahoitus tulee jäsenmaksuista ja kirkolliskokouksen pienestä budjettituesta.
Pappien liitto on seurannut 1970-luvulta lähtien kansainvälisesti orientoituneiden pappisseminaarin opettajien Matti Sidoroffin ja Veikko Purmosen viitoittamaa tietä ”ajattele globaalisti, toimi paikallisesti”.
Osallistuin ensimmäistä kertaa pappien liiton päiville Kuopiossa 25.–26. syyskuuta vuonna 1978. Tasan 47 vuotta myöhemmin seurasin liiton satavuotisjuhlia Joensuussa.
Ortodoksisten pappien liitto on tehnyt paljon ja hyvää. Liittoon sopii presidentti Sauli Niinistön kehu ”olette tuntuvasti kokoanne suurempi”. Pappien liitolla on iso vaikutusvalta niin kirkolliskokouksessa kuin kirkollishallituksessa.
Maria Takala-Roszczenko, Rauno Pietarinen ja Sirpa Koriala kertoivat Joensuussa pappien liiton saavutuksista. Mikko Sidoroff ja Pekka Metso visioivat Joensuun teologikoulutuksen tulevaisuutta. Puheenvuoroista välittyi usko, että ortodoksisen kirkon yhteiskunnallinen asema ei muutu. Kokoaan suuremman yhdistyksen koko kirkkoon lanseeraamien investointien vaikutuksista ei Joensuun satavuotisjuhlilla puhuttu.
Vuonna 1978 pappien liitto ryhtyi suunnittelemaan kirkkoon kolmatta hiippakuntaa. 1980-luvulla pappien liitto oli ideoimassa Kuopion pappisseminaarin lakkauttamista ja Joensuun teologisen tiedekunnan perustamista. 2000-luvulla liitto lobbasi pappien palkkoihin jopa 30 prosentin kertanoston.
Oulun hiippakunta syntyi pappien liiton initiaatiosta, mutta mitkä ovat investoinnin tulokset? Tuottiko uusi hiippakunta Pohjois-Suomeen hallinnon lisäksi henkistä kasvua, kirkkoja, luostareita tai uusia jäseniä?
Kirkon yhteiskuntavastuu oli yksi pappien liiton perusteluista Kuopion pappisseminaarin lakkauttamiselle ja Joensuun tiedekunnan perustamiselle. Löytyykö Joensuun ortodoksiakateemisia Suomen taide- ja tiedekentältä, politiikasta tai talouselämästä?
Ammattiliittona ortodoksisten pappien liitto ry on ollut syndikaattien kulta-ajan mallioppilas. Papeilla on korkea järjestäytymisaste ja liitolla vahva neuvotteluasema. Onko niillä saatu jaksamista tai työhyvinvointia kirkkoon ja seurakuntiin?
Pappien liiton satavuotisjuhlan liturgia päättyi Joensuussa perinteiseen ”Ad multos annos!” -akklamaatioon. ”Monia vuosia!” on liturginen rukous. Sen sisältö on sen järjestyksessä. Ensin armorikkaita vuosia toivotetaan ortodoksiselle kirkolle, patriarkalle ja piispoille. Sen jälkeen siunausta pyydetään patrian esivallalle ja hallitukselle ja lopuksi vielä kaikille paikalle kokoontuneille.
Pappien liiton satavuotisliturgian ”Ad multos annos!” -supplikaatioon oli lisätty anomus menestyksestä ”hyvää tekeville kansalaisjärjestöille”.
Pappien liitto ry on osa demokratiaa. Vaikka liitto on ”papiston ja teologien hengellinen järjestö”, puolustaa se myös Akavan tai SAK:n tavoin jäsenistönsä etuja. Tämä pitää myös rehellisesti myöntää. Improvisoidut rukoukset ”hyvää tekeville kansalaisjärjestöille” eivät kuulu kirkkoon vaan järjestöiltamiin.
Suomen horisontissa näkyvät geopolitiikan ja talouden tummat pilvet. Miten niukkuuteen valmistautuu ortodoksinen kirkko ja pappien liitto, jolla on kirkossa enemmän vastuuta kuin yhdistyksellä? Tämän tietävät liiton puheenjohtaja Jaakko Vainio ja sihteeri Joonas Ratilainen. He muistuttivat satavuotisjuhlakehujen keskellä, että liitto on viime vuosina halunnut rohkaista avoimeen keskusteluun.
28.9.2025
ylidiakoni Jyrki Härkönen