Lintulan luostarin Pyhän Kolminaisuuden kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1973. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Vilho Suonmaa (1935–2004).
Luostarin kirkko peruskorjattiin vuosina 1999–2000 arkkitehti Antero Turkin suunnitelman mukaan. Arkkitehti Turkki on suunnitellut myös Lintulan sisariston keljarakennuksen (1993), sekä Valamon veljestön talon (1979), kirjaston, kulttuurikeskuksen (1984) ja kansanopiston (1989).
Suomen ja Viipurin hiippakunnan ensimmäinen naisluostari perustettiin vuonna 1895 Lintulan kylään Kivennavalle. Lokakuussa 1939 Lintulan luostarin 47 sisarta evakuoitiin sodan alta ensin Maavedelle ja Juvalle ja sitten kuudeksi vuodeksi Kuhmalahdelle.
Vuodesta 1946 lähtien Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari on toiminut Heinävedellä Palokin koskien varrella Koskijärven rannalla. Palokin koskivoimaa käytettiin 1700-luvulta lähtien sahalaitosten voimanlähteenä. Yhdeksän Palokin koskea kuohui vapaina vuoteen 1961 asti.
Palokin koskien vapauttaminen on hallitusohjelmassa. Toteutuessaan Juojärven ja Varisveden välissä sijaitseva Koskijärvi olisi osa kahdeksan kilometrin pituista koskireittiä.
19.9.2025
Mustavalkokuvat Suomen ortodoksinen kirkkomuseo: Pyhän Kolminaisuuden kirkon ikonostaasi vuonna 1973, värikuvassa ikonostaasi vuoden 2000 jälkeen. Pyhän Kolminaisuuden kirkon harjannostajaiset ja vihkiminen 1972–1973. Lintulan sisaristoa päärakennuksen edessä 1960-luvulla. Luostarin päärakennus, entinen Hackmanin sahalaitoksen tilan päärakennus. Palokin koskien patoallas.
