Jerusalemin piispa Juvenalios osallistui Konstantinopolissa vuonna 451 Khalkedonin kirkolliskokoukseen. Legendan mukaan keisari ja keisarinna pyysivät tuolloin Juvenaliosta lähettämään Konstantinopoliin Getsemaneen haudatun Jumalansynnyttäjän ruumiin.
Piispan mukaan Marian ruumista ei Getsemanen puutarhan haudasta löytynyt. Haudassa oli vain Marian viitta ja vyö. Keisaripari pyysi Juvenaliosta toimittamaan Jerusalemista pääkaupunkiin kaiken sen, mikä Marian haudasta oli löytynyt.
Marian viitta ja vyö asetettiin esille hänen kunniakseen rakennettuihin Blahernain- ja Khalkoprateian-palatsien kirkkoihin. Molemmat kirkot ovat tuhoutuneet mutta juhlapäivät ovat edelleen kalenterissa.
Jumalansynnyttäjän viitan asettamista Blahernain kirkkoon juhlitaan 2 päivänä heinäkuuta. Neitsyt Marian kunniallisen vyön asettamista pyhäinjäännökseksi Khalkoprateian kirkkoon muistellaan elokuun viimeisenä päivänä.
Kanoninen apokryfikirjallisuus ja kirkkoisien homiliat esittelevät 500-luvulta lähtien Neitsyt Marian elämän loppua kolmen eri termin avulla: Maria vaipui ”kuolonuneen” (dormitio), hänet laskettiin ”haudanlepoon” (koimesis) ja ”nostettiin ylös” (adsumptio) taivaisiin.
Kaikki kolme termiä löytyvät 15 päivänä elokuuta vietettävän ”Kaikkeinpyhimmän Valtiattaremme Jumalansynnyttäjän, ainaisen Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhlan” liturgisista teksteistä. Niiden kirjoittajia ovat jerusalemilaiset Johannes (676–754) ja Kosmas (689–773) Damaskolaiset ja palestiinalaiset veljekset Teofanos ja Teodoros Graptoi (760–845).
”Sinä Elämän Äitinä menit Elämän tykö”: juhlan troparin mukaan haudanlepoon laskettu ja taivaaseen nostettu Jumalansynnyttäjä jakaa Poikansa kanssa samanlaisen mystisen kohtalon. Keskiajan hymnografia ei puhu Mariasta ”välittäjänä” vaan ”Valtiattarena”.
”Millä huulilla me alhaiset voisimme ylistää autuaaksi Jumalansynnyttäjää? Hän on luomakuntaa kalliimpi, kerubeita ja kaikkia enkeleitä pyhempi, Kuninkaan järkkymätön valtaistuin, huone, jossa korkein asui, maailman pelastus, Jumalan pyhäkkö, ja jumalallisena muistopäivänään hän antaa uskovaisille runsaasti suurta armoa” (pienen ehtoopalveluksen avuksihuutostikiira 2. sävelmä).
”Mitä peljättäviä veisuja Sinulle, Neitsyt, silloin kannettiinkaan? Vuoteesi ympärillä seisoivat kaikki Sanan apostolit ja huusivat hämmästyneinä: Kuninkaan palatsi nousee, pyhityksen arkki kohoa korkeuteen. Auetkaa, portit, että Jumalan portti voisi käydä sisälle suuressa ilossa, rukoilemaan lakkaamatta maailmalle suurta armoa” (pienen ehtoopalveluksen avuksihuutostikiira 2. sävelmä).
”Mitä hengellisiä veisuja me nyt kantaisimme Sinulle, oi pyhä? Kuolemattomalla nukkumisellasi Sinä pyhitit koko maailman ja siirryit ylimaalliseen näkemään Kaikkivaltiaan ihanuuden ja riemuitsemaan Äitinä Hänen kanssansa. Enkelijoukot ja vanhurskasten sielut saattoivat Sinua, oi puhdas. Rukoile heidän kanssansa meille rauhaa ja suurta armoa” (pienen ehtoopalveluksen avuksihuutostikiira 2. sävelmä).
”Tänään antaa kaikkein pyhimmän sielunsa Poikansa käsiin hän, joka on taivaita korkeampi ja kerubeja kunnioitettavampi sekä koko luomakuntaa kunniallisempi ja joka täydellisen puhtautensa tähden tuli iankaikkisen olemuksen astiaksi. Hän täyttää koko maailman ilolla ja antaa meille suuren armonsa” (pienen ehtoopalveluksen avuksihuutostikiira 2. sävelmä).
14.8.2025
