Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa oli 30.6.–31.7.2025 haettavana papin toimi, jonka vastuualueeseen kuuluu seurakunnan luoteis- ja pohjoisalueiden jumalanpalveluselämä ja seurakuntatyö.
Kuopion seurakunnan luoteis- ja pohjoisalueet ovat entisten Iisalmen ja Kiuruveden ortodoksisten seurakuntien kuntia. Papin toimeen ei tullut kuukauden hakuaikana hakemuksia henkilöiltä, jotka täyttävät ortodoksisen kirkon kirkkojärjestyksen 132 §:n mukaiset kelpoisuusehdot.
Kuopion ja Karjalan hiippakunnan piispa metropoliitta Arseni on katsonut, että alueen papin toimen pysyvä täyttäminen on tarkoituksenmukaista tehdä sen jälkeen, kun arviointi seurakunnan mahdollisista aluemuutoksista ja niiden talousvaikutukset Pohjois-Pohjanmaan kuntien alueilla on selvitetty.
Kuopion ja Karjalan hiippakunta on lähettänyt Kuopion seurakunnan neuvostolle 14. toukokuuta 2025 Pohjois-Pohjanmaan ortodoksien kirkollisista palveluista seuraavan muistion ja toimenpide-esityksen (№ 055/012/2025).
Seurakuntauudistus
Pohjois-Pohjanmaan maakunta muodostuu yhteensä 30 kunnasta. Niistä yhdeksän – Haapajärvi, Haapavesi, Kärsämäki, Nivala, Pyhäjärvi, Pyhäntä, Reisjärvi, Sievi, Ylivieska – on kuulunut ensin Kiuruveden (1950–2015) ja sitten Iisalmen (2016–2020) ortodoksiseen seurakuntaan.
Vuoden 2016 alussa Kiuruveden seurakunnan alue liitettiin Iisalmen seurakuntaan. Tammikuussa 2021 Iisalmen seurakunta liitettiin osaksi Kuopion ortodoksista seurakuntaa. Nykyisten Haapaveden, Nivalan ja Pyhäjärven kaupunkien liepeille rakennettiin vuosina 1961–1962 valtion varoilla ortodoksiset rukoushuoneet. Ne kuuluivat 55 vuotta Kiuruveden seurakunnan omistukseen ja neljä vuotta Iisalmen seurakuntaan.
Kuopion ortodoksiseen seurakuntaan vuoden 2021 liitetyistä kunnista Haapaveden, Kärsämäen, Nivalan, Pyhännän, Reisjärven, Sievin ja Ylivieskan kuntakeskuksesta välimatka Ouluun on 50–100 kilometriä lyhyempi kuin Kuopioon. Pyhäsalmesta etäisyys Kuopioon on lyhyempi (154 km) kuin Ouluun (164 km). Nivalan Karvoskylästä (168 km) tai Haapaveden Kytökylästä (130 km) välimatka on Ouluunkin kuitenkin pitkä.
Ortodoksisten suurseurakuntien perustaminen käynnistyi kymmenen vuotta sitten. Aluksi kaavailtiin hiippakunnallista hallintomallia. Sen valmistelu lopetettiin OTT Mirjami Pason todettua lausunnossaan ”Veronkanto-oikeus sekä mahdollisuus omistaa ja hallinnoida omaisuutta on vain oikeushenkilöllä” (16.10.2015).
Sen jälkeen yritettiin seurakuntayhtymämallia. Se haudattiin lakityöryhmän (Mirjami Paso,Teo Merras, Paavo Perola, Heikki Piiroinen) kannanoton myötä: ”Lakityöryhmä ei kannata seurakuntayhtymämallin perustamista” (6.6.2016).
Tämän jälkeen ryhdyttiin toteuttamaan kolmatta vaihtoehtoa, ortodoksisten suurseurakuntien perustamista. Se toteutettiin soraäänistä välittämättä. Varatuomarit Anna-Leena Maunila, Paavo Perola ja Heikki Piiroinen kirjoittivat Karjalaisessa (16.11.2018) ja Savon Sanomissa (18.11.2018): ”seurakuntien kannanotoilla ei ole ollut vaikutusta… esitykset vaikuttavat kiveen hakatuilta ja kuuleminen muodollisuudelta… usea nykyinen seurakunta pakotetaan uudistukseen”.
Maunilan, Perolan ja Piiroisen esittämän menettelytapakritiikin jälkeen kirkolliskokous linjasi: ”Yhdistymiset pyritään toteuttamaan ensisijaisesti neuvotteluiden kautta yhteisymmärryksessä osapuolten kesken” (28.11.2018).
Seurakuntien yhdistymiset toteutettiin demokraattisesti neuvotteluiden kautta ja yhteisymmärryksessä. Osapuolina olivat kuitenkin vain uudistusta valmistelleet kirkkoherrat ja luottamushenkilöt. Suunnitelmaa seurakuntauudistuksesta ei valmisteltu kirkollishallituksessa. Suuri enemmistö eli seurakuntalaiset tuskin ymmärsivät, mistä uudistuksessa oli kysymys.
Kuulemiset toteutettiin hallinnollisesti oikein, mutta kuunneltiinko seurakuntalaisia todella?
Seurakuntien yhdistäminen perusteltiin hallinnon karsimisella ja palvelujen säilymisellä. Jälkeenpäin voidaan todeta, että suurseurakuntien luomisen perusta ei ollut jäsen- vaan työntekijälähtöisyys.
Seurakuntauudistus oli pienoiskoossa sote- ja maakuntauudistus. Siitä tuli niin iso ja hallitsematon, ettei kukaan ymmärtänyt, mihin se johtaa. Helsingin metropoliitta Ambrosius ennusti ennen eläkkeelle jäämistään Paimensanomissa: ”Isojen seurakuntien aika on ohi, pienillä on tulevaisuus” (4/2017).
Kirkolliskokousaloite
Kuopion seurakunnan kirkolliskokousedustajat Jussi Kauhanen ja Sofia Laukkanen tekivät 25.6.2024 kirkolliskokoukselle aloitteen Pyhäjärven, Haapajärven, Kärsämäen, Pyhännän, Nivalan, Haapaveden, Sievin, Ylivieskan ja Reisjärven kuntien siirtämisestä Pohjois-Suomen ortodoksiseen seurakuntaan.
Aloitteen perusteluina oli välimatkat Kuopiosta Pohjois-Pohjanmaalle, Oulun läheisempi sijainti alueen maakuntakeskuksena ja alueen sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteys Ouluun.
Kuopion seurakunnan valtuusto piti kokouksensa toukokuussa 2024 Nivalassa. Kirkolliskokousaloitteen mukaan tuolloin paikallisten seurakunnan edustajien näkemykset olivat olleet yksiselitteisesti esitettävän kirkolliskokousaloitteen mukaisia.
Kirkolliskokous hylkäsi aloitteen. Ortodoksisesta kirkosta annetun lain (64 §) mukaan aloitteen seurakuntajaon muuttamiseksi voi tehdä seurakunta tai hiippakunnan piispa. Hiippakuntajaon muutos edellyttää puolestaan Kirkkojärjestyksen mukaan selvityksiä sekä asianomaisten hiippakuntien ja seurakuntien kuulemista.
Lisäksi lain (64 §–68 §) mukaan seurakuntien kesken on sovittava muun muassa työntekijöiden asemasta sekä omaisuuden jaosta.
Kuopion seurakunnan kirjekysely
Kuopion ortodoksinen seurakunta lähetti helmikuussa (21.2.2025) kyselyn yhdeksän Pohjois-Pohjanmaan kunnan alueella asuville seurakunnan jäsenille. Kirjekyselyn sai 164 seurakuntalaista Haapajärven, Haapaveden, Kärsämäen, Nivalan, Pyhäjärven, Pyhännän, Reisjärven, Sievin, Ylivieskan kunnissa. Vastaukset seurakunta sai 64:lta seurakuntalaiselta.
Viisisivuinen kyselylomake sisälsi 14 kysymystä. Niihin vastattiin laittamalla rasti ruutuun ja valitsemalla jokaisen kysymyksen kohdalla neljästä ehdotuksesta näkemystä parhaiten vastaava vaihtoehto. Kuuden kysymyksen kohdalla vastaajalla oli myös mahdollisuus kirjoittaa vastaus omin sanoin. Kyselyyn vastaaminen oli tehty helpoksi. Sen mukana tuli valmiiksi maksettu palautuskuori. Vastaaminen onnistui myös QR-koodin ja Microsoft Formsin kautta.
Kirjeessä tiedusteltiin ikäryhmää, asuinkuntaa, tyytyväisyyttä alueen ortodoksiseen toimintaan, vastaajan osallistumisaktiivisuutta jumalanpalveluksiin tai muihin seurakunnan tilaisuuksiin, osallistumisesteen syytä, mielipidettä hallinnollisesta yhteydestä Kuopion seurakuntaan, haluaisiko vastaaja kuulua Kuopion vai Oulun seurakuntaan, kummanko alueen – Pohjois-Pohjanmaan ja Oulun vai Pohjois-Savon ja Kuopion – vastaaja tuntee läheisemmäksi, kuinka tärkeänä vastaaja pitää Pyhäsalmen ja Kytökylän rukoushuoneita sekä Karvoskylän kirkkoa, onko pyhäkköjen käyttö ja palvelusten määrä riittävä ja millaista toimintaa tai tiedotusta vastaaja alueelle toivoo.
Kyselyyn vastaamisen helppoudesta huolimatta alle puolet yhdeksän kunnan alueella asuvista seurakuntalaisista vastasi siihen. Kyselystä laaditun Kuopion seurakunnan tiedotteen mukaan enemmistö vastaajista koki yhteyden Kuopioon etäiseksi ja piti Oulua maantieteellisesti sekä kulttuurisesti läheisempänä.
Tiedotteessa todettiin, että vastaajista puolet vastasi myöntävästi kirjeessä esitettyyn ehdotukseen siirtymisestä Pohjois-Suomen seurakunnan jäseneksi.
Kyselyn tuloksista on julkaistu kirkon sivuilla tiedote 24.3.2025 ”Kuopion seurakuntaan kuuluvat Pohjois-Pohjanmaan ortodoksit toivovat aktiivisempaa paikallistoimintaa” (https://ort.fi/news/kysely-paljastaa-pohjois-pohjanmaan-ortodoksit-toivovat-aktiivisempaa-paikallistoimintaa/).
Hallinnollinen ja hengellinen seurakunta
Kuopion ortodoksinen seurakunta on yhdessä neljän entisen seurakunnan – Pielaveden (2005), Rautalammin (2021), Kiuruveden (2021) ja Iisalmen (2021) – kanssa suurseurakunta.
Entinen Oulun seurakunta on nykyään Pohjois-Suomen seurakunta, jossa vanhat Lapin ja Kajaanin seurakunnat toimivat omien pappien johdolla itsenäisinä kappeliseurakuntina.
Kuopion seurakunnassa kaikki papit ja kanttorit asuvat Kuopiossa tai Siilinjärvellä. He käyvät toimittamassa jumalanpalvelukset, hautaukset, kasteet, vihkimiset, ripitykset tai kuoroharjoitukset yhdeksän Pohjois-Pohjanmaan kunnan alueella autolla Kuopiosta.
Yhdensuuntainen matka Kuopiosta Jumalansynnyttäjän tšasounaan Haapavedellä tai Kirkastumisen kirkkoon Nivalassa on yli 200 kilometriä. Profeetta Elian rukoushuoneeseen Pyhäsalmessa matkaa Kuopiosta on 157 kilometriä. Matka- ja majoituskulut muodostavat vuosittain merkittävän kuluerän.
Kuopion seurakunnan papiston ja kanttorien työsopimuksissa työntekoalueeksi on merkitty oletettavasti koko seurakunnan alue. Työsopimuksen muuttaminen niin, että papin tai kanttorin työntekopaikka vaihdettaisiin Kuopiosta, Iisalmeen tai Nivalaan edellyttäisi työntekijän suostumusta.
Kuopion ortodoksinen seurakunta toimii vaikeassa yhtälössä. Seurakuntaliitosten myötä työntekijöiden määrä on kasvanut, seurakunnan maantieteellinen alue on kolminkertaistunut, mutta seurakuntalaisten määrä jatkanut laskuaan: -87 henkilöä vuonna 2021, -137 henkilöä vuonna 2022, -54 henkilöä vuonna 2023 ja -119 henkilöä vuonna 2024.
Kuopion seurakunnan tekemän kyselyn vastauksista käy ilmi, että oma pyhäkkö ja seurakunnan toiminta siellä on Pohjois-Pohjanmaan ortodokseille ensisijaista.
Kyselystä laaditussa tiedotteessa on johtopäätös, että seurakuntalaiset pitävät tärkeämpänä papin läsnäoloa eli asumista lähellä kuin hallinnollista yhteyttä Ouluun tai Kuopioon. Tähän viittaavat kyselystä annettuun tiedotteeseen kirjatut kaksi ensimmäistä toivetta ”säännöllisempiä jumalanpalveluksia, aktiivisempaa papiston läsnäoloa”.
Perinteisesti ortodoksisuus on ollut pienten seurakuntien kirkko. Seurakunnan muodostavat seurakuntalaiset: he viime kädessä arvioivat, millaiseen pappiin ja kanttoriin heillä on varaa. On siis sekä pastoraalisesti että taloudellisesti perusteltua miettiä yhdeksän kunnan alueella asuvien ortodoksien palvelua myös tästä lähtökohdasta.
Vigilia, liturgia, kaste, hautaus tai kuoroharjoitus tulee Pohjois-Pohjanmaalla kalliiksi päätoimisilla työntekijöillä riippumatta siitä, hoidetaanko se Kuopiosta vai Oulusta käsin. Toimituksen kokonaiskustannukset muodostuvat papin ja kanttorin käyttämän auton polttoaineesta, majoituksesta, palkasta ja työajasta.
Jos lähtökohdaksi otetaan kulurakenne, on Pohjois-Pohjanmaan ortodoksien kirkollisia palveluja syytä pohtia myös muilla kriteereillä kuin hiippakunnan tai seurakunnan rajojen muutoksilla.
Kuinka paljon enemmän kirkollista elämää voitaisiin järjestää tšasounassa Haapavedellä, kirkossa Nivalassa tai rukoushuoneessa Pyhäsalmessa, jos pappi asuisi alueella? Voisiko sama pappi palvella tarvittaessa myös tšasounissa Kalajoella, Kokkolassa, Raahessa tai Vihannissa?
Seurakuntauudistuksen virheistä on otettava opiksi. Olisi kirkollisesti ja taloudellisesti perusteltua pohtia myös jäsen- eikä työntekijälähtöisiä periaatteita.
Entä jos lähtökohta olisi se, että Pohjois-Pohjanmaan ortodoksien pappi asuisi lauman keskellä? Tällöin ratkaisuna voisi olla se, että alueelta etsitään sopiva henkilö vapaaehtoiseen ja palkkiopohjaiseen palvelutehtävään. Hän toimisi pappina alueella ja hänen kulunsa jaettaisiin yhteisesti Kuopion ja Pohjois-Suomen seurakuntien kesken yhteistoimintasopimuksella. Samalla periaatteella voisi löytyä henkilö kanttorin tehtäviä varten.
Lainsäädännölliset ratkaisumallit
Kuopion ja Pohjois-Suomen seurakuntien seurakuntajakoa voidaan luonnollisesti tarkistaa yhdeksän Pohjois-Pohjanmaan kunnan alueella. Reunaehtona seurakuntarajojen tarkistamiselle tulisi kuitenkin olla se, että mahdollinen muutos arvioidaan ensisijaisesti tuolla alueella asuvien ortodoksien kirkollisten palvelujen näkökulmasta.
Kirkolliskokousaloitteen tai Kuopion seurakunnan tekemän kyselyn pohjalta ei voida tehdä suoraan sitä johtopäätöstä, että toive säännöllisemmistä jumalanpalveluksista ja aktiivisemmasta papiston läsnäolosta sekä valmius siirtyä Kuopion seurakunnasta Pohjois-Suomen seurakunnan jäseniksi ovat yksi sama asia.
Pohjois-Pohjanmaalla asuvien ortodoksien kannalta voidaan tehdä myös se tulkinta, että heille on toisarvoista, onko heidän kirkollisveronsa saajaksi merkitty Kuopion vai Pohjois-Suomen seurakunta. Ensisijaista on subsidiariteettiperiaate: päätökset tulee tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä, taloudellisesti ja vähällä byrokratialla.
Kirkkolain puitteissa mahdollisuuksia on ainakin kolme. Kuopion ja Pohjois-Suomen seurakunta voivat solmia Pohjois-Pohjanmaan ortodoksien palvelujen hoitamiseksi yhteistoimintasopimuksen (8 §) tai seurakunnat voivat pohtia mahdollisuutta perustaa alueelle kappeliseurakunnan (9 §).
Kolmas vaihtoehto on hiippakunnan piispan esitys seurakunnan alueen muuttamisesta (7 §). Sen valmistelu on säädetty laissa (103 §–107 §) yksityiskohtaisesti ja edellyttää perusteellista valmistelua, selvityksiä, järjestelytoimikuntaa ja kustannusarviota.
Riippumatta siitä, ryhdytäänkö Pohjois-Pohjanmaan ortodoksien kirkollisia palveluja pohtimaan seurakuntarajojen muuttamisen (7 §) yhteistoimintasopimuksen (8 §) vai kappeliseurakunnan (9 §) pohjalta, olisi se parasta valmistella Kuopion ja Karjalan hiippakunnan, Oulun hiippakunnan, Kuopion seurakunnan ja Pohjois-Suomen seurakunnan yhteisenä esityksenä.
12.8.2025