Pyhän marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaisen kanonisaation vuosijuhlaa vietettiin 12.–13. heinäkuuta 2025. Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni toimitti juhlan jumalanpalvelukset Johanneksen kotitalon paikalla ja Pyhän Naisprofeetta Hannan kirkossa Sonkajanrannassa.
Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Karhapää syntyi vuonna 1884. Johannes toimi opettajana Karjalan Ortodoksisen Veljestön lähetysmissiossa, jota johti Sortavalan piispa Kiprian (Šnitnikov).
Vuonna 1907 Johannes pyysi Viipurin ja koko Suomen arkkipiispalta Sergeiltä (Stragorodski) lupaa ortodoksisen seurakuntakoulun avaamiseksi Sonkajanrantaan. Karjalan Ortodoksinen Veljestö ja Karhapää rakensivat koulun ja vuodesta 1914 Johannes Karhapää toimi kiertävänä ortodoksisen uskonnon opettajana.
Sisällissodan aikana tammikuussa 1918 Karhapää pidätettiin ja maaliskuussa hän kuoli marttyyrikuoleman.
Suomen arkkipiispan Sergein perustama Pyhän Suurmarttyyri Georgios Voittajan Karjalan Ortodoksinen Veljestö toimi vuosina 1907–1917. Järjestö teki valistustyötä Arkangelin, Aunuksen, Lotinapellon, Petroskoin, Salmin, Suojärven, Ilomantsin ja Vytegran alueilla.
Karjalan Ortodoksisen Veljestön ohella opetus- ja valistustyötä varten oli perustettu Aunuksessa Pietarin ja Paavalin Veljestö (1880), Petroskoissa Kristuksen Ylösnousemuksen katedraalin raittiustyön Veljestö (1880), Sortavalassa Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunta (1885), Aleksanteri Syväriläisen Veljestö (1892), Arkangelin Ortodoksinen Veljestö (1907) ja Arkkienkeli Mikaelin Ortodoksinen Vienanmeren Veljestö (1908).
Karjalan Ortodoksiseen Veljestöön kuului vuonna 1910 lähes viisisataa jäsentä. Veljestö perusti kirjastoja ja suomenkielisiä matkalaukkukouluja, jotka toimivat Salmin, Suojärven ja Ilomantsin alueilla. Veljestöllä oli myös ruokala, saapasverstas ja vanhainkoti Salmissa. Karjalan Ortodoksinen Veljestö käänsi liturgista ja yleissivistävää kirjallisuutta karjalan ja suomen kielille.
Pyhä Johannes Karhapään tasapainoilulla ortodoksisuuden ja kansallistamisvaatimusten välissä on yhtäläisyyksiä marttyyripiispojen Platonin (Paul Kulbusch) ja Johanneksen (Jānis Pommers) kohtaloihin. Molemmat kärsivät marttyyrikuoleman: piispa Platon Tartossa vuonna 1919, arkkipiispa Johannes Riikassa vuonna 1934.
Marttyyri ja tunnustaja Johannes eli aikana, jolloin liberaali politiikka Venäjällä oli vaihtunut stagnaation ajaksi. Tsaari pelkäsi kansallisuusaatteen leviämistä, jota pidettiin Ranskan vallankumouksen esiasteena. Usko Euroopan viimeisen ortodoksisen imperiumin säilymiselle oli Venäjän kirkolle tärkeä periaate.
Karjalaisten tai suomalaisten ortodoksien identiteettikysymys ei ollut poikkeustapaus Venäjän vähemmistökansojen parissa. Ortodoksista valistustyötä oli tehty Laatokan ja Kannaksen karjalaisten ohella myös muiden suomensukuisten kansojen, kuten komien, permiläisten ja vepsäläisten, parissa.
Ortodoksista lähetystyötä Venäjällä voidaan verrata anglikaanisen tai katolisen kirkon missioon. Anglikaanisen kirkon esivalta brittiläinen imperiumi oli 1900-luvun alussa maailman suurin. Kirkot tekivät lähetystyötä vanhoissa siirtomaissaan Aasiassa ja Afrikassa. Rajanveto paikallisidentiteetin tukemisen ja imperiumin jatkumisen varmistavan kristillisen perinteen säilymisen välille oli haasteellista kaikkialla.
13.7.2025






