Vatikaanin toisen konsiilin 50:ttä muistopäivää vietettiin eri puolilla maailmaa juhlien, kollokvioiden ja konferenssien merkeissä. Muutenhan katolinen länsi ei vietä synodien juhlia. Johtuuko se siitä, että lännen kirkon hierarkia on keskusjohtoinen?
Keskiajan konsiilit ja ekumeeniset synodit ovat kuitenkin läsnä lännen ikonografiassa. Liber Pontificalis kertoo, että ”vuonna 712 paavi Konstantinus I ja vahvassa uskossa Rooman asukkaat asettivat Pyhän Pietarin katedraaliin ikonin seitsemästä pyhästä, joita kreikkalaiset kutsuvat termillä Botarea, seitsemän ekumeenisen synodin muistolle”.
Napolin piispa Stefanus maalautti puolestaan Pyhän Pietarin kirkkonsa narteksiin ison maalauksen ekumeenisista konsiileista vastauksena sille, että armenialaiskeisari Filippikos Bardanes oli vuonna 713 hävittänyt vastaavanlaisen maalauksen Milion-palatsista Konstantinopolissa.
Konsiilien ja synodien historia on minulle tuttu lapsuudesta. Mulhousen kaupungin benediktiiniluostarin peruskoulussa opeteltiin ulkoa konsiilit taputtamalla pulpettiin lorua ”Ni-Ko-E-Khal-Ko-Ko-Ni-Ko-La-La-La-La-Vi-Vi-Flo-Tri-Va”. Muistan tuon kymmenvuotiaana oppimani lorun edelleen.
Freskot, mosaiikit ja käsikirjoitukset konsiileista ja synodeista ovat merkittävä osa traditiota. Kaikilla idän kirkoilla on kalenterissaan muistojuhla ainakin Nikean ensimmäisen synodin kunniaksi. Synodin juhla kunnioittaa ”uskossa eläneitä isiä”. Juhlan jumalanpalveluksessa todistetaan siitä kristikansan yhteisestä konsiliaarisesta omastatunnosta, joka on kestänyt koettelemukset aina marttyyriuteen saakka.
Tällainen on uskon ja kirkon yhteyden juhla. Bysanttilaisessa perinteessä se kulminoituu ortodoksisuuden juhlaan suuren paaston ensimmäisenä sunnuntaina. Silloin vietetään maaliskuussa 843 päättynyttä ikonisodan päättymistä kahden perusteeman ympärillä: niitä ovat Kolminaisuuden ja inkarnaation mysteerit.
Synodin juhlan spontaani synty
Khalkedonin neljännen ekumeenisen synodin (451) juhla on kirkkokalenterissa ”kuuden ensimmäisen synodin pyhien isien sunnuntai”. Juhlaa vietetään heinäkuun 13:nnen ja 19:nnen päivän välisenä sunnuntaina.
Khalkedonin synodia seurannut hajaannus, taistelu ja tähän päivään asti ulottuvat seuraukset ovat kaikille tuttuja. Keisari Justinus I päätti skisman Rooman kanssa ja vahvisti Khalkedonin uskon. Sitä edelsi tapahtumat Konstantinopolissa 15 päivänä heinäkuuta 518 uuden patriarkan Johannes II:n astuessa kirkkoon. Kansa aloitti huudon:
”Monia vuosia patriarkalle, keisarille ja keisarinnalle! Miksi emme ole kommuuniossa? Haluamme pyhän ehtoollisen kädestäsi! Mitä pelkäät! Etkö ole ortodoksi, Kolminaisuudelle otollinen… Julista heti pyhän synodin mukainen uskosi. Monia vuosia basileokselle, monia vuosia patriarkalle! ’Pyhä Maria on Jumalansynnyttäjä’, näin sanoi synodi. Mitä pelkäät! Keisari on ortodoksi. Keisarin usko on voittanut. Monia vuosia uudelle Konstantinokselle, monia vuosia uudelle Helenalle, monia vuosia basileokselle. Justinus Augustinus: ’olet voittaja!’ (tekstissä latinaksi ’tu vincas’). Joko tunnustat Khalkedonin konsiilin uskon tai poistut. Julista siis konsiilin päätös.”
Häly jatkui patriarkan astuessa alttariin. Huudahdus ”Pyhä Maria on Jumalansynnyttäjä, sanoo synodi” toistui monta kertaa. Se oli Efeson (431) synodin päätös. Patriarkka yritti rauhoitella joukkoa:
”Pyhä ja ainamuistettava arkkipiispa ja patriarkka sanoo: ’Olkaa kärsivällisiä veljeni, vastaan teille suudeltuani pyhää alttaria’… Tiedättehän rakkaat ystäväni, että olen taistellut pappina uskoni puolesta ja tulen niin tekemään kuolemaani asti. Ei ole siis mitään syytä huoleen ja hälinöintiin. Kukaan ei ole oikeaa uskoa vastaan. Kukaan ei voi rohjeta nousta anatematisoimaan pyhää konsiilia. Me tunnustamme ortodokseina kaikki pyhät synodit, jotka ovat vahvistaneet 318 isän Nikeassa vahvistaman uskon. Nuo kolme muuta synodia pidettiin Konstantinopolissa, Efesossa ja suuri synodi Khalkedonissa. Näissä kolmessa synodissa on erityisesti ja yksimielisesti vahvistettu se 318 isän usko, johon meidät on kastettu’…
Julista siis Khalkedonin päätös, julista se heti! Emme lähde täältä, ennen kuin olet sen tehnyt. Jos teet sen tänään, sinulle koittaa myös huominen. Emme lähde täältä, jos et julista huomiselle juhlaa niiden kunniaksi, jotka anatematisoivat Nestorioksen ja Eutymioksen. Jos emme saa sinulta vastausta, olemme täällä iltaan asti.
Pyhä ja ainamuistettava arkkipiispa ja ekumeeninen patriarkka sanoi: ’Koska olette pyytäneet, että pysymme pyhien Khalkedonin synodin isien uskossa, tietäkää, että teemme niin heti sen jälkeen, kun olemme konsultoineet meidän pyhää, hurskasta ja kristittynä vahvaa keisariamme’.
Mutta kansa jatkoi: Pyhien evankeliumien kautta me emme väisty. Julista heti, että huomenna vietetään pyhien Khalkedonin isien synaksista.
Diakoni Samuel lausui päätöksen: ’Teemme tiettäväksi teidän hyväntahtoisuudellenne [keisari], että huomenna vietetään niiden Khalkedoniin kokoontuneiden pyhien piispaisiemme muistoa, jotka yhdessä Konstantinopolin ja Efeson isien kanssa ovat vahvistaneet Nikean 318 isän uskontunnustuksen. Kokoonnumme huomenna täällä’.
Edellä kuvattu mielenosoitus osoittaa, miten kristikansa nousi vastustamaan keisarien oikeutta hallita Khalkedonin päätöstä monofysitismiä vastaan. Samanlainen tapaus sattui vuonna 516 Jerusalemissa, jossa palestiinalaismunkit nousivat kapinaan keisaria vastaan.
Konstantinopolin tapahtumat 15 päivänä heinäkuuta vuonna 518 kertovat, miten ensimmäinen ekumeenisen synodin juhla sai alkunsa.
Khalkedonin synodi pidettiin vuonna 451 suurmarttyyri Eufemian kirkossa. Pyhän Eufemian ”Päätöksenvahvistajan” muistopäivä on 11. heinäkuuta. Khalkedonin isät asettivat synodin päätöstekstin hänen haudalleen. Tästä kertovat suurmarttyyri Eufemian juhlan stikiirat:
Jumalallisten isien kokous pani uskon määritelmän Sinun pääsi päälle, ja Sinä, autuas ja kunniakas, otit sen syliisi säilyttäen jumalallisen uskon järkkymättömänä, torjuen kaikki harhaopit ja saattaen häpeään valheen puolustajat. Sen tähden me kunnioitamme Sinua ja ylistämme Sinua autuaaksi” (Avuksihuutostikiira 8. sävelmä).
Voi outoa ihmettä! Ikään kuin elävänä marttyyri kuolleena arkussaankin otti kalliisiin käsiinsä meidän asiakirjamme, mutta polki jalkoihinsa harhaoppisten halveksien sen mieletöntä jumalanpilkkaa. Uskovaisten oikean opin hän vahvisti väärentämättömänä julistaen Kristuksen yhtä persoonaa mutta kahta luontoa ja tahtoa. Kristus Jumala, anna hänen esirukoustensa tähden kirkoillesi rauha ja meidän sieluillemme suuri armo (Litaniastikiira 1. sävelmä).
Harhaoppisten joukot saivat hävetä suuresti ja heidän kasvonsa täyttyivät suuresta häpeästä, kun näkivät oman asiakirjansa Sinun jalkoihisi paiskattuna, mutta meidän kirjoituksemme Sinun kalliissa käsissäsi. Niin Sinä oikein syytit vääräoppisten mielettömyyttä ja huusit: Kristus syntyi niin luonnoltaan kuin tahdoltaankin kaksinkertaisena! (Katismatropari 1. sävelmä).
11.7.2025
igumeni Nicolas Egender (10.8.1923–31.5.2025)
