Rukousnauhalla tarkoitetaan ensinnäkin solmitusta narusta tai langasta tehtyä rengasta ja toiseksi myös lankarengasta, johon on pujotettu helmiä, joiden materiaalin voi valita makunsa mukaan.
On ehkä mielenkiintoista, että yksikään kreikan (кομπολόι) ja slaavin (чётка) sanoista ei sisällä käsitettä rukous, toisaalta ei sen puoleen esimerkiksi saksan Rosenkranz tai ranskan chapelet, vaikka suomennos puhuukin rukousnauhasta.
Tämän laitteen historia on niin pitkä, että sen tutkimisesta voi yhtä hyvin luopua. Varmaa on kuitenkin, että jo muinaiset kansat – lisää haluamasi kansan nimi – tunsivat sen, ja niin luultavasti kaikki ainakin vanhemmat suuruskonnot ovat ottaneet sen käyttöönsä: onhan se mukava kapine.
Itämailla, eli ei Länsi-Euroopassa sen suurin käyttö onkin puhtaasti ajanvietteellinen: sitä on mukava sormeilla. Jonkin tietosanakirjamääritelmän mukaan tulee silloin käyttää erityisesti peukaloa, etusormea ja keskisormea.
On luultavaa, että se on alun perin ollut ajanvietelelu, joka tavalla tai toisella rentouttaa, auttaa keskittymään ja niin edelleen. Kuka tai koska keksi ensimmäisenä käyttää sitä apuvälineenä rukoukseen keskittymiseen on tietenkin hämärän peitossa.
Emme ehkä ota aivan vakavasti selitystä, että Jeesus ”kirjoittaessaan hiekkaan” käyttelikin eräänlaista rukousnauhan vastiketta, muinaiskreikkalaisten ja muunlaisten laskukonetta. Sillä hiekkaan piirretään tarvittava määrä uria, joihin pieniä kiviä asetetaan näin saavuttaen sekä nopea että tarkka laskutulos.
Kuitenkin jokainen uskonto, joka harrastaa keskittynyttä, jatkuvaa rukoilemista, käyttää tätä mainiota apuneuvoa, ja on helppo ymmärtää, että varhain jo alettiin kiinnittää huomiota rukouksen matemaattiseen arvoon. Oikeastaan rukousmylly on vain sovellutus vanhasta kunnon helminauhasta. Niitä sopii verrata laskukoneeseen ja helmitauluun.
Joka tapauksessa lienee lähdettävä siitä, että nauhan ensimmäinen tarkoitus oli auttaa keskittymään. Sen puolesta puhunee sekin, että vain harvoin on keksitty varsinaisia ohjelmia tälle pikku tietokoneelle. Pisimmälle lienevät menneet roomalaiskatoliset.
Kun kristityt sitten aikansa olivat riidelleet siitä, millä tavalla oikeastaan pitää rukoilla – jatkuvasti kyllä, mutta toistaenko yhtä ja samaa, vai vaihdellen rukouksia – niin idän kirkossa hesykastit veivät rukousnauhan käytön huippuunsa. Paitsi että se ympyränä symbolisoi rukouksen jatkuvuutta ja nimenomaan siitä syystä katsotaan kuuluvaksi jokaisen munkin varusteisiin, se sai myös käyttöä opetusvälineenä.
Isät olivat selvillä siitä, että on hyvin helppoa oppia höpöttämään esimerkiksi Jeesuksen rukousta ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä” tai muuta vastaavaa loputtomasti, mutta jos halutaan mukaan myös hieman ajatusta, ei ole turvallista päästää rukoushaluaan valloilleen. On aloitettava pienillä erillä, ja edettävä suurempiin keskittymiskyvyn kasvaessa.
Sitä varten jokaisella jatkuvan rukouksen opiskelijalla – jonka ei tarvitse olla munkki tai nunna, eikä suinkaan jokainen luostarin asukas pyrikään sellaiseen, se olisi epäkäytännöllistä jo luostarin toiminnan kannalta – on valvoja, joka seuraa oppilaan kehitystä ja vähitellen päästää tämän yhä suurempiin lukuihin käsiksi.
Käytännön syistä siirrytään samalla yhä pitempiin nauhoihin. Suuremmissa voi olla pituutta useita metrejä ja solmuja tuhansia, jottei tarvitsisi kiinnittää huomiota lukumääriin. On siis mieletöntä hankkia nauha, jossa on juuri sopiva määrä helmiä tai solmuja.
On olemassa erilaisia ohjeita oikeista lukumääristä, mutta tyytykäämme toteamaan, että yleensä vasta-alkajat tyytyvät lukuihin, jotka liikkuvat jossain viidenkymmenen, sadan ja sadan viidenkymmenen välillä. Suoritus voidaan toistaa pari, kolme kertaa päivässä.
Venäjällä, ehkä lännen systeemien innoittamina, on kehitetty myös tarkka kaava niitä varten, jotka lukutaidottomina, kirjojen puutteessa ja kirkkoon menemisen hankaluuden, kuten sairauden, pitkän matkan tai muun vastaavan syyn takia eivät voi seurata normaalipalveluksia. Tulkoon ne tähän mainituksi.
Ehtoopalvelus: 100 Jeesuksen rukousta ja 25 maahankumarrusta;
Ehtoojälkeinen palvelus: 50 rukousta ja 12 maahankumarrusta;
Akatisto Jumalansynnyttäjälle: 200 rukousta ja 29 maahankumarrusta;
Rukouskanoni Jumalansynnyttäjälle: 70 rukousta ja 12 maahankumarrusta;
Kanoni suojelusenkelille: 50 rukousta ja 7 maahankumarrusta;
Viikonpäivän kanoni: 30 rukousta ja 5 maahankumarrusta, lisäksi jokaisella viikonpäivällähän on oma muisteluaiheensa;
Puoliyöpalvelus: 100 rukousta ja 25 maahankumarrusta;
Aamupalvelus: 300 rukousta ja 50 maahankumarrusta;
I hetki: 50 rukousta ja 7 maahankumarrusta;
III-, VI- ja IX-hetki: 50 rukousta ja 7 maahankumarrusta;
Hetkipalvelus: 100 rukousta ja 10 maahankumarrusta.
Huomautettakoon, että sakramentteja kuten liturgiaa ei siis voi korvata tällä menetelmällä. Mistä syystä on valittu juuri tuollaisia numeroita, on minulle tuntematonta. Ehkä niillä on syvääkin mystistä symboliikkaa.
Korostettakoon, että yllä mainittu systeemi on tarkoitettu todellakin vain poikkeustilanteisiin, milloin joku todellakaan ei pysty osallistumaan palveluksiin kirkossa, eikä yksinkään niitä lukemaan.
Kuriositeettina mainittakoon, että Kreikassa suositellaan myös Jeesuksen rukouksen ja maahankumarrusten käyttöä siinä tapauksessa, että joku esimerkiksi ulkomaalainen ei ymmärrä kieltä, ja aika muuten kävisi palveluksissa pitkäksi. Mitään numeroita en ole kuitenkaan siinä yhteydessä kuullut mainittavan, kunhan jatkaa palveluksen ajan.
4.7.2025
rovasti Johannes Seppälä 1979
Kuvat: Rukousnauhoja ortodoksisen kirkkomuseon Riisan kokoelmissa.
