Kuopion ja Karjalan metropoliitan Arsenin paimenkirje suuren paaston alkaessa Herran vuonna 2025.
Kristuksessa rakkaat isät, veljet ja sisaret Kuopion ja Karjalan hiippakunnan seurakunnissa, pyhissä luostareissa ja erakkolassa!
Pyhittäjä Feofan Erakko kutsuu paastoa ”sieluja pelastavan parantamisen kurssiksi, kylvyksi, jossa pestään kaikki vanhentunut, epämääräinen ja likainen”. Alkavan paaston ytimenä ei ole luopuminen ainoastaan tietyistä ruuista tai viihteestä, vaan kaikesta siitä mikä meitä erottaa Jumalasta.
Pyhittäjä Jesaja Erakko opettaa ”hengellinen paasto koostuu huolien hylkäämisestä”. Paasto on meille suotu ajanjakso palvella Jumalaa rukouksella ja katumuksella. Itse Herramme Jeesus Kristus antoi esimerkin paastoamalla neljäkymmentä päivää erämaassa ja palaamalla sieltä täynnä Hengen voimaa (Luuk. 4:14).
Paasto on kaikkia varten. Se on tarkoitettu niin luostariasukkaille kuin maailmassa eläville. Paasto ei kuitenkaan ole velvollisuus tai rangaistus. Jumala ei paastoamme tarvitse. Me tarvitsemme sitä itse.
Paasto pitää ymmärtää eräänlaisena hoitona ja lääkkeenä meille jokaiselle. ”Paasto ei saa karkottaa pois naisia, miehiä, vanhuksia, nuoria tai edes pieniä lapsia”, sanoo pyhä Johannes Krysostomos, ”vaan se avaa oven kaikille paaston vastaanottaville, että kaikki pelastuisivat”.
Pyhä Athanasios Suuri puolestaan sanoo: ”Näetkös, mitä paasto tekee, se parantaa sairauksia, ajaa pois demonit, poistaa pahat ajatukset ja puhdistaa sydämen”.
Väärällä asenteella paastoaminen ymmärtämättä sen todellista merkitystä ja päämäärää, voi aikaansaada ei-toivottua. Vääränlainen suhtautuminen paastoon synnyttää ärtyneisyyttä, vihaa, kärsimättömyyttä tai turhamaisuutta, omahyväisyyttä ja ylpeyttä. Paaston tarkoitus on juuri näiden ominaisuuksien hävittäminen.
Paaston päämääränä on kasvattaa rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Siihen jokainen hyvä teko perustuu. Pyhittäjä Johannes Kassianus Roomalainen sanoo ”emme luota pelkästään paastoon, vaan sen kautta haluamme saavuttaa sydämen puhtauden ja apostolisen rakkauden”. Mikään ei ole paastoa, eikä mikään ole askeettisuutta ilman rakkautta, sillä ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8).
Paastoon voi suhtautua eri tavoin. Voimme antaa vaikutelman, että paastoamme ankarasti, vaikka menemme mieluusti vieraaksi niiden luo, jotka eivät tunne paastosääntöjä tai välitä niistä ja vetoamme pyhän apostoli Paavali opetukseen: ”Jos joku, joka ei usko, kutsuu teidät luokseen ja te otatte kutsun vastaan, älkää omantunnonnonsyistä kyselkö, vaan syökää kaikkea mitä teille tarjotaan” (1. Kor. 10:27).
Voimme myös paastota fyysisesti yli voimiemme ja varojemme. Mutta kuten pyhittäjä Abba Dorotheos viisaasti toteaa: ”Se, joka paastoaa viisaasti, ei ajattele tekevänsä hyviä tekoja, eikä halua, että häntä ylistetään paastoajana”. Vapahtaja itse opetti, että hyvät teot on tehtävä salassa (Matt. 6:17–18).
Liiallinen paasto voi aiheuttaa ärtyneisyyttä ja vihaa rakkauden sijaan. Silloin sitä ei ole suoritettu oikein. Jokaisella on oma paaston mittansa: munkeilla yksi, maallikoilla se voi olla toinen. Raskaana oleville ja imettäville naisille, vanhuksille ja sairaille sekä lapsille rippi-isän siunauksella paastoamisen kuuluukin helpottua merkittävästi.
”Paaston laki on tämä” opettaa pyhä Teofanes Erakko: ”on pysyttävä Jumalassa sekä mielellä että sydämellä luopumalla kaikesta, leikkaamalla pois kaikki mielihyvä, ei vain fyysisessä, vaan myös hengellisessä, tekemällä kaikki Jumalan kunniaksi ja toisten hyväksi auliisti ja rakkaudella”.
Kun paastoamme fyysisesti, paastotkaamme myös hengellisesti. Yhdistäkäämme ulkoinen paasto sisäiseen paastoon nöyryyden ohjaamana.
Puhdistettuamme ruumiin pidättyväisyydellä puhdistakaamme sielumme katuvalla rukouksella. Näin opimme hyviä asioita ja rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. Tästä muodostuu todellinen paasto, joka miellyttää Jumalaa ja on meidänkin pelastukseksemme.
Siunattua alkavaa paastoa hiippakuntani seurakuntalaisille sekä luostareissamme ja erakkolassa kilvoitteleville toivottaen,
Esipaimenenne Arseni
1.3.2025
