Publikaanin ja fariseuksen sunnuntain ehtoopalveluksessa avataan ensimmäinen sivu suuren paaston ja suuren viikon jumalanpalveluskirjasta triodionista.
Triodion on oktoehoksen ja pentekostarionin ohella yksi kolmesta kirkkovuoden suuresta hymnikokoelmasta. Triodionissa on jumalanpalvelustekstit kymmenen viikon ajaksi kolmena kokonaisuutena. Oktoehos sisältää ehtoo- ja aamupalvelusten jumalanpalvelustekstit jokaisena viikon päivänä kahdeksana viikon jaksona. Pentekostarionissa on kahdeksan viikon jumalanpalvelustekstit pääsiäisestä kaikkien pyhien sunnuntaihin.
Triodionin ensimmäinen osa sisältää kolmen suurta paastoa edeltävän sunnuntain jumalanpalvelustekstit. Publikaanin ja fariseuksen sunnuntain aattona tekstit selittävät Luukkaan evankeliumin (Luuk. 18: 9–14) vertausta. Viikon kuluttua sunnuntaina teemana on tuhlaajapoika (Luuk. 15: 11–32), kahden viikon kuluttua Kristuksen toinen tuleminen (Matt. 25:31–46) ja kolmen viikon päästä oikea paastoaminen (Matt. 6:14–21).
Tuomiosunnuntaista (Matt. 25:31–46) lähtien triodionissa on jumalanpalvelustekstit jokaiselle viikonpäivälle. Triodionin toinen, kuuden viikon osa alkaa 40-päiväisen suuren paaston aattona sovintosunnuntaina (Matt. 6:14–21) ja päättyy palmusunnuntaina. Triodionin kolmas osa sisältää suuren viikon jumalanpalvelustekstit.
Suomenkielinen käännös triodionista sisältää noin 800 sivua. Sen on kääntänyt kokonaisuudessaan 1980-luvulla kreikan kielestä rovasti Johannes Seppälä (21.5.1944–17.8.2017). Ennen Seppälän käännöstä triodionista oli julkaistu otteita Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston (OKJ) kirjoissa ”Otteita Suuren Paaston Jumalanpalveluksista” (1980), ”Pyhä ja Suuri Paasto II” (1971) ja ”Pyhä ja Suuri Paasto III” (1976). Rovasti Johannes Seppälä käänsi kirkkoisien kirjoittamien hymnien lisäksi kreikan kielestä myös triodionissa olevat Vanhan testamentin historia- ja runokirjojen sekä profeettakirjojen tekstit.
Triodion valmistui keskiajalla. Triodionin vanhimpien osien, kolmikanonien eli triodionien, kirjoittaja on Efraim Syyrialainen (306–373). Hänen jälkeensä triodionia täydensivät Andreas Kreetalainen (650–740) sekä Johannes (676–754) ja Kosmas (689–773) Damaskolaiset. Suurin osa triodionin teksteistä kirjoitettiin Konstantinopolin Studionin luostarissa, jossa niitä laativat Joosef, Teodoros ja Simeon (n. 750–830) sekä keisari Leo Viisas (812–886). Triodionin stikiiroja ja tropareja kirjoittivat myös palestiinalaiset veljekset Teofanos ja Teodoros Graptoi (n. 760–845)
Triodionin synaksaarit laati Nikeforos Kallistos Ksantopoulos (1256–1335). Hän kirjoitti 1300-luvun alussa synaksaarit kaikkiin triodionin ja pentekostarionin sunnuntaipäiviin. Nikeforos Kallistos kirjoitti myös 18-osaisen kirkkohistorian, joka on julkaistu kolmessa osassa (PG 145, PG 146, PG 147) ranskalaisen Jacques–Paul Mignen kokoelmissa. Mignen kokoelmat Patrologia Graeca ja Patrologia Latina käsittävät yhteensä 384 kirjaa.
Nikeforos Kallistos Ksantopouloksen triodionin sunnuntaipäivien synaksaarit selittävät päivän historiallisen taustan. Synaksaarit luetaan sunnuntain aamupalveluksessa kuudennen veisun jälkeen.
Nikeforos Kallistoksen synaksaari fariseuksen ja publikaanin sunnuntaina.
Tänään aloitamme jälleen yhdessä Jumalan kanssa ja Triodionin melodioiden mukana yhteisin matkan Pyhässä Hengessä eläneiden pyhien isien ja jumalankantajien mukana. Ensimmäisenä heistä on suuri runoilija Kosmas, jonka inspiraatiosta syntyi ”Triodion”, Pyhän ja Eläväksitekevän Kolminaisuuden kuva. Triodion johdattaa meidät Jumalamme ja Vapahtajamme, Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimysten suureen ja pyhään viikkoon. Pyhä Kosmas laati runonsäkeitä kirjoittamiinsa hymneihin jokaiseen Triodionin päivään. Hänen mallinsa mukaan toiset isät, erityisesti Studionilaiset Teodoros ja Joosef kirjoittivat vuorollaan kaikki muut pyhän ja suuren paaston jumalanpalvelustekstit. Tämän he tekivät luostarissaan Studionissa, jossa he laativat ja järjestivät ensin kanonin oodit ja sitten muut tekstit muotoon, jota muut isät myöhemmin täydensivät.
Triodionin ensimmäinen päivä on sunnuntai, ylösnousemisen päivä, viikon ensimmäinen, kahdeksas ja viimeinen päivä. Tästä syystä pyhät isät säätivät, että triodionin ensimmäisen oodin päivä on maanantai, toisen oodin päivä on tiistai, kolmannen oodin päivä on keskiviikko, neljännen oodin päivä on torstai ja viidennen oodin päivä on perjantai. Lauantai on viikon seitsemäs päivä ja se on kuudennen, seitsemännen ja kahden viimeisen oodin päivä, koska kaikilla viikonpäivillä on yhdessä yhtä suuri merkitys. Pyhin Kosmas Maiumaalainen teki pyhästä lauantaista tetraoodin päivän, vaikka myöhemmin viisas hallitsija Leo pyysi munkki Markusta, Hydrontoksen piispaa laatimaan lauantaille kokonaisen kanonin. On siis epätarkkaa puhua aina ”triodionista”, koska on myös kokonaisen kanonin päiviä. Nimen ”triodion” voi kuitenkin säilyttää, koska pyhällä ja suurella viikolla ne olivat alkuperäisiä ja vanhimpia kanoneja.
Isien tarkoitus on kautta koko triodionkirjan painaa mieliimme yhteenvedon tavoin ne kaikki hyvät teot, jotka Jumala on alusta asti tehnyt hyväksemme. Muistelemme sitä, kuinka me luotuina käännyimme pois Hänen antamiensa käskyjen noudattamisesta, löysimme itsemme alastomina, jouduimme karkotetuksi paratiisin ihanuudesta, olimme hylättyjä pahuuden hallitsijan kateuden pauloissa, jossa vihollisemme käärme meitä viekotteli itsekehuun ja kuinka lopulta olimme kokonaan vailla hyvyyttä ja paholaisen ohjauksessa. Sitten Poika ja Jumalan Sana sydämensä suuressa laupeudessaan laskeutui alas taivaasta, asui Neitseen kohdussa tullakseen meidän tähtemme ihmiseksi. Meidän ihmisten olemuksessa Hän avasi meille tien, joka vie nöyryyden, paaston, pahan karttamisen ja hyvien tekojen kautta taivaisiin. Hän kertoo meille, kuinka hän kärsi ja ylösnousi, kohosi taivaaseen ja lähetti Hengen pyhille opetuslapsilleen ja apostoleilleen, jotka opettivat koko maailmalle, kuinka Hän on Jumalan Poika ja samalla täydellinen Jumala. Lisäksi ensin pyhät apostolit ja sen jälkeen pyhät tekivät Pyhimmän Hengen armossa tiettäväksi maan ääriin saakka sen, miten koko maailma on ylhäältä taivaista lähtien ollut tämän, Luojansa, suunnitelman mukainen toteutus. Tämä on triodionin tarkoitus.
Kolme juhlaa, fariseuksen ja publikaanin sunnuntai, tuhlaajapojan sunnuntai ja toisen tulemisen sunnuntai, on säädetty valmistautumista varten. Pyhät isät ovat laatineet ne harjoitukseksi, että olisimme valmiit aloittamaan paaston hengellisen taistelun ja luopuisimme huonoista tavoistamme. Ensimmäiseksi meille tuodaan esimerkiksi vertaus ”fariseus ja publikaani”, joiden nimeä tuleva viikko kantaa. Ne, jotka ovat lähdössä ruumista ravisteleviin taisteluihin saavat ennen lähtöä sotapäälliköltään ohjeet sodankäyntiä varten. Tämä siksi, että he valmistaisivat kuten asiaan kuuluu aseensa kaikkeen tulevaan ja vastainkäymisten kohdatessa kulkisivat puhtaalla sydämellä kohti taistelua ja täyttäisivät heille asetetun velvoitteen. Usein ennen taistelua heille pidetään historian tapahtumista kertova kehotuspuhe, joka kohottaa heidän mielialaansa, poistaa pelon, voimattomuuden tunteen ja muun kaiken sellaisen, joka voisi asettaa heidät vaaraan. Samalla tavalla pyhät isät julistavat meille etukäteen tulevan paastokilvoituksen, jonka aloitamme demoneja vastaan. Tämä siksi, että puhdistuisimme sielujamme vaivaavista kiusauksista ja myrkyistä, jotka niin pitkään ovat sieluissamme vaikuttaneet. Teemme itsemme näin vastaanottaviksi niille hyveille, joita meissä ei ole ja pukeudumme oikeanlaiseen sota-asuun ja olemme näin valmiita astumaan paaston taistelutantereelle.
Juuri tästä syystä isät antavat aluksi meille uskon esimerkiksi evankeliumin vertauksen fariseuksesta ja publikaanista. Vertaus on aseemme hyveistä tärkeimpien saavuttamiseksi, joita ovat katumus ja nöyryys. Vertauksesta saamme varotuksen hyveiden suurimpien esteiden voittamiseen, joita ovat kerskailu ja turhamaisuus. Fariseuksen esimerkin avulla saamme opetuksen päästä eroon ylpeyden paheesta ja harhasta. Publikaani on fariseuksen vastakohta ja opettaa meille nöyryyttä ja katumusta, koska ylpeys ja itsekehu ovat paheista suurimpia. Niihin lankesi taivaasta karkotettu paholainenkin, joka oli kerran valonkantaja (Lucifer), mutta sai uudeksi nimekseen pimeys, Paholainen. Meidän esi-isämme Aadam joutui tästä syystä karkotetuksi paratiisista ja siksi pyhät kehottavat meitä suhteessa lähimmäisiimme olemaan hairahtumatta hyvien tekojemme takia ylpeyteen ja itsekehuun, vaan pysymään aina nöyrinä. Herra kavahtaa teoillaan ylpeileviä, mutta antaa armonsa nöyrille. On parempaa katua synnin jälkeen kuin ylpeillä hyvien tekojen päälle. Totisesti Hän sanoo teille: publikaanista tulee oikeamielinen, ei fariseuksesta. Vertauksesta meille avautuu tieto siitä, että ei pidä ylentää itseään, vaikka tekeekin hyvää, vaan aina nöyrtyä ja rukoilla Jumalaa koko sydämestään, vaikka olisi syyllistynyt pahimpiin rikkomuksiin, koska pelastus ei ole kaukana. Publikaani oli saanut hallitsijoilta oikeuden verojen perimiseen, mutta hän käytti niitä oikeudettomasti omaksi hyödykseen. Fariseus oli puolestaan suhteessa muihin tietyllä tavalla ”erityistapaus”, koska hän tunsi tarkkaan lain. ”Saddukealainen” tulee ”Sadokista”, joka oli ylipappi ja auttoi kuningas Davidia Absalomia vastaan (2. Kun. 15:24). Zedek on oikeus. Heprealaisilla oli vain kolmenlaisia harhaoppisia: essealaiset, farisealaiset ja saddukealaiset, koska heillä ei ollut ylösnousemusta, ei enkeleitä eikä henkeä.
Kaikkien Sinun kunniaasi ylistävien rukousten tähden, Kristus, meidän Jumalamme, ole meille armollinen ja pelasta meidät. Aamen.
8.2.2025
Kuvat Vesa Takala: Vuonna 450 vihitty Edelläkävijä Johannes Kastajan katedraali Studionin luostarissa (İmrahor Camii). Värikäs kaakeli Johannes Kastajan katedraalista Istanbulin arkeologisessa museossa. Teodosiuksen muurien (408–450) Kultainen portti Konstantinopoliin.
