Teofania tarkoittaa Jumalan ilmestymistä.
Teofania on pääsiäisen jälkeen kristillisen kirkon vanhin ja tärkein juhla.
Sitä on vietetty Egyptissä jo ainakin 200-luvulla.
Teofanialla on syvällinen teologinen sanoma: Jumala tulee ihmiseksi, ja ihmisluonto pyhittyy.
Kristuksen kasteen juhlaa kutsutaan myös nimellä epifania (valon juhla).
Kristus ei tullut tunnetuksi syntymästään, vaan kasteestaan.
Kirkon läntisessä perinteessä tammikuun 6. päivää (loppiainen) kutsutaan kolmen kuninkaan juhlaksi, koska läntisessä perinteessä muistellaan tuolloin kolmen tietäjän saapumista Betlehemiin.
Juhlan ikonin selitys
Ikoni välittää kuvallisesti juhlan keskeisimmän teologisen sanoman:
Jumala ilmestyi kolmessa persoonassaan.
Isä todistaa Pojasta.
Jumalan Poika kastetaan.
Pyhä Henki laskeutuu Pojan päälle kyyhkysen muodossa.
Ikonin yläosassa oleva puoliympyrä kuvaa taivasta.
Kristus siunaa oikealla kädellä Jordanin veden, johon hänet on upotettu.
Tämä yksityiskohta tuli ikonografiaan viimeistään 900-luvulla.
Kristuksen siunatessa Jordanin veden koko luomakunta pyhittyy.
Sama ajatus välittyy kasteen sakramentissa: vanha ihminen kuolee, ja kastevedestä nousee uudesti syntynyt kirkon jäsen.
Kristus seisoo alastomana Jordan-joessa, aivan kuin luolassa, jossa hän syntyi ja johon Kristus myös ristiinnaulitsemisen jälkeen haudattiin.
Kristuksen alastomuus korostaa hänen jumaluutensa nöyrtymistä ja itsensä alentamista.
Vedessä olevat ihmishahmot, mies ja nainen, kuvaavat Vanhan testamentin profetiaa (Ps. 114:3). Mies kuvaa Jordan-virtaa, ja nainen kuvaa merta ja palauttaa mieliin kasteen ennuskuvana tapahtuneen Punaisenmeren ylityksen.
Pyhän Johannes Kastajan käsi on Kristuksen pään päällä. Kasteen sakramentissa pappi laittaa kätensä lapsen pään päälle ja siunaa.
Enkelit ovat pyhän tapahtuman todistajia ja kantavat Kristuksen vaatteita.
Pyhän Johannes Kastajan alapuolella on puu, jonka juurella on kirves. Tämä muistuttaa hänen opetuksistaan: ”Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.” (Matt. 3:10.)
Lähde: Ortodoksinen uskontokirja, Ajan pyhittäminen