Videotervehdys Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneennukkumisen juhlana
Kristuksessa rakkaat isät, sisaret ja veljet!
Kuten tiedämme, joudumme edelleen ottamaan koronavirustartunnan uhan huomioon niin arjessa kuin juhlassakin. Kirkkomme on sitoutunut suojelemaan sekä kirkkokansan että kirkon työntekijöiden henkeä ja terveyttä erilaisilla turvatoimilla. Tulemme yhteisiin kokoontumisiin vain oireettomina, noudatamme riittäviä turvavälejä ja kiinnitämme huomiota käsi-, yskimis- ja aivastushygieniaan. Ehtoollisen jaamme poltettavilla kertakäyttölusikoilla. Helsingin hiippakunnassa työntekijöille on annettu myös suositus käyttää kasvosuojusta tilanteissa, joissa turvaväleistä ei voida pitää kiinni. Eräissä ortodoksisissa kirkoissa on annettu meitä tiukempiakin ohjeita.
Kaikki tämä tehdään, jotta seurakuntien toimintaan olisi mahdollisimman turvallista osallistua myös tässä poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa me totisesti kaipaamme hengellistä iloa ja vahvistusta. Tulkaa siis epäröimättä mukaan jumalanpalveluksiin. Kirkko on avoinna teitä varten. Kaikki ohjeistukset on tehty yhteiseksi hyväksemme meille kaikille ortodoksisille kristityille.
Vietämme tänään Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaa, Uspeniaa – ”kesäajan pääsiäistä,” johon olemme valmistautuneet viisitoista päivää kestävällä paastokaudella. Päivä on samalla maamme tunnetuimman ortodoksisen katedraalin temppelijuhla.
Olemme laulaneet Marian haudalla ylistysveisuja samoilla sävelmillä ja samaan tapaan, kuin KristukselleSuurena Perjantaina. Samoin kuin Jeesukselle valmistetaan hauta Suurella Viikolla, Mariallakin on tänään hautansa. Olemme toisaalta itkun äärellä, mutta toisaalta iloitsemme siitä, että tänään juhlistamme sitä, kuinka kuolema on voitettu täydellisesti henkilössä, kristityistä ensimmäisessä, Kristuksen omassa äidissä.
Päivän evankeliumissa huomiomme kiinnittyy sisaruksiin, joista toinen keskittyi arkisiin askareisiin, kun taas toinen halusi kuunnella Jumalan sanaa. ”Herra etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” (Luuk. 10:40) Martan pyyntö tuntuu oikeutetulta: kiireen keskellä hän toivoo Jeesuksen vähän patistelevan Mariaa ylös jalkojensa juuresta uneksimasta. Ja meidän on helppo ymmärtää ja hyväksyä se.
Mutta Jeesuksen kommentti hämmentää, yllättää ja sekoittaa niin aikalaistensa kuin meidänkin tutut kuviot vastatessaan: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:42)
”Monet asiat” on asetettava oikeaan suhteeseen ”yhden” asian kanssa. Tai pikemminkin ”monet asiat” saavat oikean mittasuhteen tätä yhtä vasten.
Juhlapäivän teksti on mielenkiintoinen myös siksi, että ensi silmäyksellä päähenkilöitä näyttää olevan useampi: Martta toimii aktiivisesti ja puhuu. Maria sen sijaan asettuu Jeesuksen jalkojen juureen ja kuuntelee häntä lausumatta itse sanaakaan. Kuunteleminen on evankelista Luukkaalle keskeinen termi, joka kuvastaa oikeanlaista suhdetta Jumalaan. Jos palaamme muutaman kappaleen verran taaksepäin kylväjävertaukseen, huomaamme, että hyvään maahan pudonneet siemenet kuvaavat niitä, jotka ”sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.” (Luuk. 8:15) Kristuksen oikeat omaiset, äiti ja veli, ovat puolestaan ne, jotka ”kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan.” (Luuk. 8:21) Ja hieman jäljempänä Kristus julistaa autuaiksi kaikki, jotka ”kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.” (Luuk. 11:28) Siispä asettumalla ”hyvään osaan” kuuntelemaan Kristusta, Maria antaa esimerkin siitä, miten Vapahtajamme seuraajan tulee toimia.
Toki kertomuksen päähenkilöksi nousee myös Kristus itse. Se hyvä osa, jota ei oteta pois, on hänen opetuksensa kuuleminen. Se ravitsee täydellisesti, kokonaisvaltaisesti ja hänessä yksin ja täydellisesti on Jumalan armo ja hyvyys läsnä. Hänen vastaanottamisensa merkitsee hänen sanansa vastaanottamista ja pelastettavaksi asettumista. Siinä missä Martta kuvaa kirkkoa tässä ajassa, jossa sillä on paljon tekemistä ja jolta odotetaan rakkauden tekoja, kuvaa Maria puolestaan kirkkoa ikuisessa elämässä, jolloin sen hyvää osaa ei oteta koskaan pois.
Tämä juhlapäivä – Jumalansynnyttäjän kuolonuneennukkuminen – on yksi kirkkomme kahdestatoista suuresta juhlasta. Tämä päivä ei ole ainoastaan Neitsyt Marian kuoleman juhla, vaan hänen ylösnousemuksensa juhla, hänen kunniaan pääsynsä juhla ja ennen kaikkea hänen elämään siirtymisensä juhla. Maria on elämän äiti, koska Kristus on meidän elämämme. Hän siirtyy yhdessä Poikansa kanssaan Jumalan luo, koska hän on täydellisesti Hänen kanssaan, eikä koskaan eroa Hänestä.
Meille ortodokseille Neitsyt Maria on kristityn täydellinen esikuva, jolle kannamme aina esirukouksemme. Hän kuuntelee ja lohduttaa. Hän on täydellinen Kirkon ikoni. Hän kuvastaa ja mallintaa täydellisesti kristillistä elämää. Tätä me siis juhlistamme tänään. Juhlistamme tietyssä mielessä kaikkea mitä hän oli ja mitä hän meille on.
”Iloitse, Jumalan Äiti, Neitsyt, armoitettu Maria! Herra on sinun kanssasi. Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä, sillä sinä olet synnyttänyt sielujemme pelastajan.” Näillä rukouksen sanoilla haluan toivottaa kaikille siunattua Jumalansynnyttäjän juhlaa.
