Olet täällä

Videoitu tervehdys ylioppilaille ja ammatteihin valmistuneille

Hyvät ylioppilaat ja ammattiin valmistuneet, sekä juhlaa viettävät vanhemmat!

Kun tänään juhlimme teitä vastavalmistuneita nuoria, mietin samalla sitä vaivaa, mitä tavoitteen saavuttaminen on vaatinut. Poikkeukselliseen kevääseen liittyvät vaikeudet ovat vihdoin takanapäin. Tänä vuonna tutkinnon valmiiksi saaminen on varmasti vaatinut tavallista enemmän uhrauksia, itseohjautuvuutta ja työtä. Ponnistelut opintojen eteen säilyvät muistoissanne vielä pitkään arvokkaana vaivannäkönä, vaikka valkolakin hohde ja valmistujaisjuhlan muisto saattaakin himmetä vuosien mittaan.

Kevät on ollut haastava jaksamisen kannalta ja siihen liittyneet erityisjärjestelyt ovat kenties vaikuttaneet myös monien jatko-opintomahdollisuuksiin. Tämä saattaa tuntua perustellustikin ahdistavalta ja epäreilulta. Niin varmat tosiasiat kuin epävarmuutta lietsovat huhutkin ovat voineet horjuttaa turvallisuudentunnetta ja uskoa tulevaisuuteen. Pitkälle internettiin siirtyneellä medialla voi olla jopa ratkaiseva merkitys tämän päivän turvallisuudentunteeseemme. Mutta vastuu on myös meillä median seuraajilla.

Jos saisin antaa teille neuvon, evästäisin elämään olematta kovasydämisiä ja pysymään herkkinä sekä vastaanottavaisina Luojallemme. Sillä hän, joka oppii kuuntelemaan, mitä Luojamme hänelle puhuu, oppii myös kuuntelemaan muitakin. Hän, joka oppii ajattelemaan elämäänsä Luojamme edessä, oppii katsomaan maailmaa luotuna maailmana. Ja kun tottuu pitämään maailmaa luotuna, mysteerin verhon peittoamana, ei koskaan tyydy pelkkiin kylmiin faktoihin. Silloin uskaltaa unelmoida enemmästä ja rohkenee aina toivoa parempaa.

Ihmisenä kasvamisen kannalta tärkeintä ei ole virikkeiden runsaus. ”Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus,” neuvotaan Vanhassa testamentissa (Jes. 1:16–17). Elämässä pahinta eivät ole kiusaukset ja houkutukset, jotka ahdistavat meitä ja joiden matkaan ajoittain lähdemme. Monet ovat joskus valinneet illanvieton kavereiden kanssa tenttiin lukemisen sijaan ja katuneet sitä seuraavana päivänä. Kaikki me olemme erehtyväisiä, mutta erehdyksistä voi myös oppia. Todellinen onnettomuus on, jos meistä kiusauksiin erehtyvistä tulee kovasydämisiä ihmisiä. Sillä pahinta mitä hätää kärsivä, kaikkein heikoimmassa asemassa oleva ihminen voi kohdata, on se, että hän löytää ympäriltään vain kovasydämisiä ihmisiä. Silloin he yhdessä menettävät viimeisenkin toivonsa. Kovasydämisyys vie uskon tulevaisuuteen.

Teidän nuorten elämään on varmaankin mahtunut jo tähän mennessä monia yllätyksiä ja ihmettelyä tulee riittämään tästä eteenkin päin. Odotettujen ja odottamattomien tapahtumien keskellä lukeminen ja opiskelu, niinkin arkiset asiat, antavat vahvan pohjan tulevaisuudelle. Tähänastiset opinnot ovat varmasti antaneet tilaa oman sisimmän etsimiselle ja elämän opettelemiselle. Jatkakaa rohkeasti tällä tiellä. Luottakaa siihen, että elämä kantaa. Murehtikaa vähemmän menetyksiä ja pettymyksiä ja iloitkaa siitä, mitä olette saaneet.

Hyvät lakitettavat ja ammattitutkintoja suorittaneet! Jotkut teistä jo tietävät, mitä haluavat tulevaisuudessa tehdä. Toisille oman polun löytäminen kestää vuosia. Kutsumukselta tuntuvaa tehtävää yhteiskunnassa voi olla vaikea löytää jo yksinkertaisesti siksi, ettei tiedä, millaisia työtehtäviä maailmassa on. Tämä kenttä elää jatkuvasti, enkä minäkään aina tiedä mitä kaikkea seuraavaksi tapahtuu. Suhtautukaa tulevaisuuteen ennen kaikkea suurena mahdollisuutena ja haastakaa itsenne niin, että voitte olla ylpeitä, mitä hyvää ikinä päätättekin tehdä. Joskus tekee hyvää hypätä mukavuusalueelta epämukavuusalueelle, valita haastavampi tie. Se voi olla poissaoloa tutusta ympäristöstä ja ihmisistä, vaikkapa ulkomailla vietettyä aikaa. Se voi olla sellaisen työn tekemistä, mitä ei ole koskaan ajatellutkaan tekevänsä. Jos tämän tien kulkee rohkealla mielellä, paluu mukavuusalueelle uusien kokemusten rikastamana tuntuu monin verroin palkitsevammalta. Monipuolinen elämänkokemus ei ole koskaan haitaksi ja sen hankkiminen on mahdollista jo seuraavassa opinahjossanne, mikä ikinä se tuleekaan olemaan.

Näillä sanoilla haluan toivottaa Herramme ja Vapahtajamme siunausta elämänne opin tielle.

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi