Tervehdyspuhe ONL ry:n 75-vuotisjuhlissa Oulussa
Minulla on ilo tervehtiä Ortodoksisten nuorten liittoa sen 75-vuotisjuhlavuonna. Tänään mieleeni tulevat kirkkoisä Leo Suuren opetussanat, jotka sopivat hyvin ONL:n tehtävään ja juhlavuoden luonteeseen: ”Jeesus rakasti pieniä, koska he opettavat meille nöyryyttä, ovat esikuva viattomuudessa ja ruumiillistavat lempeyden. Ja heidän mielenlaatuunsa hän viittaa, ja hän antaa ihmisten tulla vanhoilla päivillään uudelleen lapsiksi”.
Katsoessamme 75 vuotta taaksepäin eteemme piirtyy syksyinen päivä vuonna 1942, jolloin valmistuivat kirkkomme aktiivitoimijan Aleksi Perolan johtaman henkisen jälleenrakennuksen toimikunnan esitykset ortodoksisen nuorisotoiminnan järjestämiseksi. Sihteerinä toiminut Pentti Härkönen oli laatinut sääntöluonnokset Ortodoksisten nuorten liitolle ja sen alaiselle opintokerhotoiminnalle. Ne hyväksyttiin miltei sellaisenaan Sortavalassa 25.3.1943.
Ortodoksisten nuorten liiton tehtäväksi annettiin kasvattaa Suomen ortodoksisessa nuorisossa ortodoksista henkeä ja rakkautta kirkkoaan kohtaan ja auttaa heitä pysymään isiltä perityssä uskossa. Rovasti Erkki Piiroinen, joka sodan jälkeen johti kymmenen vuotta ONL:n työtä, totesi, että innostavat näkymät Itä-Karjalassa johtivat siihen, että nuorisotyösuunnitelma valmistui ja toteutui.
Nuorisotyön aloittamiselle oli liiton syntyaikoihin selkeä tilaus. Yhtenä kimmokkeena sen käynnistämiselle toimivat ehkä paikallisseurakuntien juhlien ”varjopuolet”: niissä nähty hurja meno ja meininki oli täysi vastakohta sille, mitä ”vakavamielinen” papisto halusi tuolloin nähdä. Mutta kirkkomme piirissä oli myös niitä, jotka ymmärsivät nuorisoa. Ihmisten juhlanpidon ja huvittelunhalun ymmärsi muun muassa rovasti Erkki, joka liiton perustamisvaiheissa totesikin, että opintokerhojen lisäksi pitäisi saada aikaan muunkinlaista nuorisotyötä. Nuorten elämänkäytäntöjä ymmärtävänä hän halusi väljempää suhtautumista toiminnan sisällön kehittämiseen. Hän ehdotti nuorisojuhlia.
Tänään 75-vuotta myöhemmin olemme kokoontuneet kunnioittamaan ONL:n merkkipaalua tänne Ouluun Kulmakivi-festareille. Haasteet nuorisotyön parissa eivät ole kuitenkaan kaikonneet. Juhlavuoden erityisteemana on nuorten osallisuus. Tähän liittyen ONL:n toiminta tuo mieleeni hengellisen laulun, jota sotien jälkeen vuosikymmenten ajan laulettiin nuorten liiton tapahtumissa hengen-nostattajana: ”Nouse nuori ortodoksi, uskossasi elämään. Liity kasva kallioksi, kulmakiveen väkevään.”
Tiedämme, että kulmakivi on tärkeä osa rakennusta, se tekee siitä hyvän ja vahvan. Raamatussa Kristukseen viitataan seurakunnan ruumiin päänä (Ef. 5:23). Hän on Kirkon perusta. Hän on se kulmakivi, joka uskontunnustuksemme mukaan on yksi, pyhä katolinen ja apostolinen. Se on ikuinen ja kestävä.
Meitä kutsutaan olemaan vahvoja uskon kallioita. Se ei aina ole helppoa. Se ei ollut helppoa apostoleillekaan, jotka saivat olla läsnä Jeesuksen elinaikana häntä seuraten ja hänen opetustaan kuunnellen. Vaikka Pietari kuvataan uskossaan vahvaksi, niin myös hän oli välillä epäuskoinen ja hänen rohkeutensa petti. Mekin saamme olla heikkoja, mutta emme epätoivoisia.
Hyvät nuoret. Kirkkomme saa olla monessa kiitollinen juuri teille. Te olette kasvaneet, kasvattaneet ja varttuneet kirkkomme juurella ammentaen sen rikkaasta perinteestä pysyviä arvoja elämällenne ja toiminnallenne. Teihin on aikoinaan istutettu uskon siemen, jota nyt jaatte vuorostanne eteenpäin – kukin tavallanne. Teistä monet ovat ottaneet tehtäväksenne osallistua konkreettisesti kirkon elämään paikallisseurakunnissanne. Siksi voitte olla myös varmoja, että kirkko on hengellinen kotinne ja turvanne tämän juhlapäivän jälkeenkin, kun aikananne suuntaatte kohti uusia aikuisuuden haasteita ja vastuita.
Näillä sanoilla haluan kirkkomme puolesta tänään tänne kokoontuneille nuorille ja tämän tapahtuman mahdollistavalle Ortodoksisten nuorten liitolle osoittaa kunnioittavan tervehdykseni, siunaukseni, menestyksen toivotukseni kaikessa hyvässä ja oikeassa sekä monien armorikkaiden vuosien toivotuksen.
Leo
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa
