Tervehdys kirkkolaulupäivillä Joensuussa
Kristuksessa rakkaat kirkkolaulajat. Kirkkolaulupäivien avajaisissa lienee luontevinta viitata ehtoopalveluksen alkupsalmin sanoihin ”Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän” (Ps. 104:33). Iloitsen tänään yhdessä teidän kaikkien kanssa erityisesti siitä, että huolimatta vallitsevasta poikkeusajasta nämä päivät on pystytty toteuttamaan, ja nyt ensimmäistä kertaa vieläpä etäyhteyksiä hyödyntäen. Kiitän Ortodoksisten Kanttorien Liittoa ja Joensuun ortodoksista seurakuntaa tapahtumavastuun ottamisesta.
Kirkkolaulupäivät on ollut vuosikymmeniä yksi kirkkomme yhteenkuuluvuuden siteistä. Laulupäivillä yhdessä koettu oman ortodoksisen kuoroperinteemme voima on antanut uskoa ja vahvistanut identiteettiämme.
Laulu ja resitointi on jumalanpalvelustraditiossamme kiinteä osa pyhää palvelusta. Jokainen kirkossa laulava suorittaa näin yhdessä papiston kanssa tärkeää palvelutehtävää. Tuon tehtävän keskeinen sisältö on Raamatun ja kirkkoisien hymnografian nöyrä ja aito tulkitseminen paikallisesti kirkon kaksituhatvuotista perinnettä kunnioittaen. Kun nämä edellytykset täyttyvät, voidaan sanoa, että laulu kirkossa on myös rukouksellista.
Samalla on tärkeää tiedostaa, millaiset polut ja tiet ovat meidät tänne tuoneet. Taustana näillekin kirkkolaulupäiville laajemmassa merkityksessä on kirkkomusiikin monivaiheinen ja rikas taival alkukirkosta, kotien ja aterioiden yhteislaulusta, erämaakeljojen suggestiivisesta hyminästä kokonaisten kansojen jumalanpalvelusmusiikiksi. Bysanttilaisen kirkkomusiikin uudistaja, kreikkalainen runoilija, laulaja ja arkkipiispa Krysanthos Madytoslainen on todennut aikanaan viisaasti, ettei ”ole kysymys niinkään vanhoista tai uusista melodioista, vaan samasta eri aikoina esitetystä melodiasta”.
Pyhään jumalanpalvelukseen osallistujien tavoitteena on kirkkomme opetuksen mukaan heijastaa kirkon arvoja ja rukouksellista esimerkkiä omissa yhteisöissään. Onhan kirkon tehtävänä toimia niin, että jumalallinen valo pääsee taittumaan ihmisen kautta mahdollisimman kirkkaana eteenpäin. Tämä kunniallinen tehtävä on holistinen ja pitää sisällään niin lähimmäisen kuin myös luomakunnan palvelemisen. Ortodoksinen elämäntapa oikealla tavalla ymmärrettynä on meidän jokaisen henkilökohtainen ja yhteisöllinen julistuksemme tämän päivän maailmassa. Tähän kätkeytyy kirkkomusiikin ja sen tehtävän mittava potentiaali – hymneissä meille esitetään konkreettisesti kristillisen elämän esimerkkejä.
Mutta samanaikaisesti kirkkomusiikki elää ja musiikin estetiikka elää. Jälkimmäistä tulkitaan vapaammin erityisesti modernissa musiikissa. Kysynpähän tässä välissä, mitä esteettisyyttä ja mitä sanomaa viestii herjaavan käsimerkin näyttäminen katsojille viime viikkoisessa eurooppalaisessa laulukilpailussa? Ja vielä enemmän ihmettelen, miksi tämä ele hyväksytään meidän aikanamme normaaliksi käytökseksi, eikä keskustelua sen luonnottomuudesta käydä?
Tässä kohtaa tekee mieli viitata vaikkapa Suomen koulujen opetussuunnitelman arvopohjasta valittuun kohtaan, jonka mukaan jokaisen olisi pyrittävä totuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen. Arvopohja sopii mielestäni erinomaisesti minkä tahansa työpaikan, yhteisön tai vaikkapa parisuhteen kulmakiveksi.
Me ortodoksit olemme mielestäni etuoikeutetussa asemassa, sillä meille rikkaan jumalanpalvelusperinteemme välityksellä on siunaantunut moninaisia keinoja tuntea ja ymmärtää esteettisyyttä, kauneutta. Voidaan jopa sanoa, että kauneus on äidinkielemme. Ymmärrämme sen niin, että juuri pyhyys tulee ihmisen elämään kaikkien aistien kautta. Se johdattaa meidät kokonaisvaltaiseen rukoukseen.
Kauneus on monikerroksista, vivahteikasta. Gregorios Teologi ymmärsi tämän jo 300-luvulla puhuessaan pyhien tekstien mystisestä kauneudesta. Tähänkin viitaten kauneuden lisääminen maailmaan on aina Jumalan pyhyyden näkyväksi saattamista. Siksi kiitän sydämellisesti teitä kanttorit ja kuorolaiset, että jaksatte tehdä tätä arvokasta työtä Jumalan kunniaksi ja kirkkokansan rukoukseen johdattamiseksi.
Näillä sanoilla toivotan teille sielua ja ruumista ravitsevia hetkiä ortodoksisen liturgisen laulun parissa ja aikanaan siunaan teidät kotimatkalle apostoli Paavalin efesolaiskirjeen sanoin: ”Älkääkä juopotelko viinillä, se vain vie rahat. Juopukaa sen sijaan Hengestä ja laulakaa psalmeja, ylistyslauluja ja muita hengellisiä lauluja. Laulakaa ja soittakaa Herralle ylistystä sydämenne pohjasta” (Ef. 5:18–19).
