Tervehdys Itä-Suomen yliopiston lukuvuoden avajaisjumalanpalveluksessa
Arvoisa Itä-Suomen yliopiston rehtori, henkilökunta, opettajat ja opiskelijat!
Olemme kokoontuneet viettämään tänään lukuvuoden avajaisia tänne Pyhän Nikolaoksen kirkkoon. Tänään vietämme yliopiston avajaisia, mutta ortodoksisen kirkkokalenterin mukaan kirkkovuoden liturginen vuosikierto alkaa varsinaisesti ensi sunnuntaina Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymäjuhlalla. Jumalansynnyttäjä on koko ortodoksisen pelastushistorian avainhahmo, sillä juuri hänen kauttaan koko Vanhan Testamentin ennustama pelastus saapui maailmaan.
Tämän kaiken kirkko on pukenut kauniisti sanoiksi eräässä hymnissään: ”Iloitse, langenneen Adamin pelastukseen kutsuja; iloitse, Eevan murheenkyyneleistä vapauttaja.” Marian sukupuu todella ulottuu perimätiedon mukaan Vanhan testamentin keskeisiin hahmoihin: isän puolelta profeetta Daavidiin ja äidin kautta pappi Aaroniin, Mooseksen veljeen.
Marian syntymäjuhlan historia kerrotaan Jaakobin protoevankeliumissa. Tuo evankeliumi kuuluu apokryfievankeliumeihin, ja sen kuvailemat tapahtumat ovat olennainen osa ortodoksisen kirkon traditiota. Apokryfikirjat eivät kuulu Raamatun kirjojen sarjaan, mutta eivät ole itäisessä kirkollisessa perinteessä myöskään tutkistelun ulkopuolella.
Jaakobin protoevankeliumin teksti on ollut pohjana, kun kaksi suurta hymnirunoilijaa Johannes Damaskolainen ja Andreas Kreetalainen kirjoittivat tämän juhlan keskeiset itäisen kirkon kirkkoveisut. Pyhät Johannes ja Andreas ovat luoneet juhlan teksteihin kauniita sanapareja kuvaamaan Jumalanäitiä. Hän on ”Valon häämaja”, ”Elämän Sanan kirja”, ”Pyhä istuin”, ”Jumalan temppeli”, Aaronin sauva”, ”Aadamin uudistaja”, ”Eevan autuuteen kutsuja”, ”Katoamattomuuden lähde” ja ”Turmeluksen poistaja”. Tunnetuin ilmaus syntymäjuhlaa viettävän Marian kunniaksi on Elämän Äiti. Ilman Elämän Äitiä ei olisi elämää ja itse elämä meille kristityille on Herramme Jeesus Kristus.
Kirkon isistä esimerkiksi Kleemens ja Origenes Aleksandrialaiset korostivat jo 200-luvulla, että kristillisyys kohtaa kulttuurit totuuden kanavina, mahdollisuuksina tarjota kristilliselle ihmiskuvalle kasvualustan. Vanhan kirkon aikaan uskonnon ja kulttuurin rajat olivat kuten värien ja muotojen kirjo itämaisessa matossa. Kokonaisuus oli enemmän tie lukemattomien vivahteiden kautta avautuvaan maailmaan kuin tarkasti rajattu yksi entiteetti.
Kansainvälinen yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, on paikka, jossa tieteellinen etsintä voi monessa mielessä inspiroitua antiikin ja keskiajan aatemaailmasta, kuten vaikkapa erämaakilvoittelijoiden ja hymnirunoilijoiden rikkaasta perinnöstä. Keskeisintä ja yliopistokulttuuriin sopivaa siinä on se, että Euroopan eri alueilla eläneet ajattelijat muodostavat yhdessä laajan ja monipuolisen perinnön. Vain laajojen kokonaisuuksien tutkiminen ja kulttuurien vertaaminen avaavat meille tien totuuden lähteille. On vain nöyrästi etsittävä tuota tietä.
Näillä ajatuksilla Suomen ortodoksisen kirkon puolesta toivotan kaikille tänne kokoontuneille opiskelijoille ja opettajille kunnioittavan tervehdykseni ja Jumalan runsaan siunauksen toivotukset.
Leo, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa
