Saarna Tuomaan sunnuntaina Espoossa
Tämän päivän evankeliumi (Joh. 20:19–31) kertoo Jeesuksen ilmestymisestä opetuslapsilleen.
Nämä evankeliumien kuvaamat ylösnousseen ilmestykset ovat läsnä myös lähetyskirjeissä. Esimerkiksi apostoli Paavali mainitsee ensimmäisessä korinttilaiskirjeessään (1. Kor. 15) saman tapahtuman, jonka juuri kuulimme evankelista Johanneksen meille kirjoittamana versiona.
Apostoli ja evankelista Johannes viittaa evankeliumin rinnalla myös lähetyskirjeessään ylösnousseen ilmestymisen merkitykseen: ”Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme” (1. Joh 1:1–3).
Ylösnousemus ja Jeesuksen ilmestyminen elävänä opetuslapsilleen ovat kirkon uskon perusta. Jumalan kuolema ei ollut lopullinen vastaus. Sen toi vasta ylösnousemus.
Opetuslasten ensimmäinen reaktio oli sama kuin meidän pääsiäisyönä: ”Ilo valtasi kun he näkivät Herran” (Joh. 20:20).
Jeesus toivotti opetuslapsilleen rauhaa ja puhalsi sen jälkeen heitä kohti. Tuo puhaltaminen toi opetuslapsiin Pyhän Hengen.
Ensimmäisessä luomiskertomuksessa Vanhassa Testamentissa ihminen sai hengen näin: ”Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento” (1. Moos. 2:7).
Nyt Jeesuksen opetuslapsilleen antama Henki on uudelleen luomisen Henki. Pääsiäinen on uudelleen luomisen juhla.
Päivän evankeliumissa huomiomme kiinnittyy kuitenkin epäilevään Tuomakseen, jonka sunnuntaita tänään vietämme.
Kirkko ei esittele epäilevää Tuomasta meille huonona vaan hyvänä esimerkkinä.
Juuri epäillyt opetuslapsi oli se, joka antoi Jeesuksesta todistuksen ”Minun Herrani ja Jumalani!".
Tuo Tuomaksen spontaani todistus siirtyi käytettäväksi monissa lähetyskirjeissä ja Tuomaksen esimerkin mukaan edelleen tässäkin liturgiassa tunnustamme ja toivotamme toisillemme ”Suuren Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen laupeutta”.
Vaikka ihmeteot ja Jeesuksen ilmestykset ovat kirkon perinteessä merkittäviä uskon vahvistajia, on kaiken perusta kuitenkin vain ja ainoastaan itse usko. Jeesus sanoo Tuomakselle: ”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."
Kirkko ei etsi uskonsa perustaksi ihmeitä, sillä vain rakkaus Herraan on lopulta aina uskon ydin.
Näin tuon uskon ytimen ilmaisee apostoli Pietari kirjeessään: ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen” (1. Piet. 1:8).
19.4.2009
