Saarna tsasounan vihkimisliturgiassa Pielavedellä
"Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt" (Matt 11:25- 26).
Päivän evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen taivasten valtakunnan salaisuudesta. Vapahtajan mukaan taivasten valtakunnan salaisuus ei avaudu lakia selittäville viisastelijoille, vaan niille, jotka uskovat ilmoitukseen siitä, että Jumala on lähettänyt Poikansa maan päälle.
Jeesus ei halunnut hylätä Vanhan testamentin juutalaista lakia, vaan täyttää sen. Laki ei kuitenkaan saa olla este Jumalan valtakunnan etsimiselle, vaan ovi valtakunnan salaisuuden tuntemiseen.
Näin ei ollut Baalissa, Korasinissa, Betsaidassa tai Kapernaumissa. Kaikissa näissä kaupungeissa kansa ei ollut halunnut kuulla Jeesuksen edelläkävijän Johannes Kastajan julistusta katumuksesta.
Taivasten valtakunnan Herra oli kuitenkin nähnyt hyväksi, että pelastus koskee kaikkia kansoja.
Tuo ennustus on käynyt toteen. Myös me täällä Pohjolassa, kaukana Raamatun tapahtumien paikoista, olemme saaneet ottaa vastaan viestin taivasten valtakunnan läheisyydestä. Ilosanoma Jumalasta, joka tuli ihmiseksi, saapui Suomeen sekä idästä että lännestä jo tuhat vuotta sitten.
Viimeisten vuosikymmenien ajan olemme saaneet elää kotimaassamme rauhan ja hyvinvoinnin aikoja, jota voidaan hyvällä syyllä kutsua Jumalan johdatukseksi.
Näillä Pohjois-Savon mailla elettiin kuitenkin ennen nykyisen elintason saavuttamista monta niukkuuden vuotta. Karjalasta sodan jälkeen tänne evakuoidut ihmiset joutuivat aloittamaan uuden elämän. Koti-ikävää lohduttavia asioita oli vähän.
Yksi harvoista pysyvää lohtua tuovista asioista oli oma kirkko, joita rakennettiin siirtokarjalaista väestöä varten tänne Pielavedelle sekä Maaningalle ja Keiteleelle. Jumalan valtakunnan täyteyden läsnäolo on saanut vaikuttaa vuosikymmeniä näissä temppeleissä.
Tänä päivänä Jumalan valtakunnan osallisuus on läsnä myös tässä pyhässä temppelissä, jota olemme pyhittämässä. Ortodoksinen liturgia on osa tuota salaisuutta, Jumalan valtakuntaa, joka ei ole kaikessa suuruudessaan vielä täällä, mutta josta saamme esimakua yhteisessä rukouksessa ja osallisuudessa ehtoolliseen.
Kirkon perustyö on tässä. Sen voima on yhteisessä liturgiassa ja pyhittymisessä, joka antaa meille voimia jatkaa eteenpäin kohti luvattua maata, taivasten valtakuntaa.
Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
Aamen.
