Saarna toisena joulupäivänä Pielavedellä
Vietämme meidän Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa, rastavua.
Eilen oli syntymäjuhlan ensimmäinen päivä, liturgisen kalenterimme mukaan lisäksi ”köyhien paimenten, Kristuksen ensimmäisten näkijöiden, ja Itämaan tietäjien, kallisarvoisten lahjojen tuojien, muisto”.
Tänään on Jumalansynnyttäjän juhla ja pyhän perheen Egyptiin paon muistopäivä.
Joulujuhla päättyy ensi sunnuntaina, jolloin vietetään pyhän kuningas ja profeetta Daavidin, pyhän Joosefin, Jumalansynnyttäjän kihlaajan, ja pyhän Jaakobin, Herran veljen, yhteistä muistoa.
Tänään toisena joulupäivänä on pyhän perheen äidin juhla.
Jumalanäidin rooli Kristuksen synnyttäjänä ja Elämän äitinä on keskeistä ortodoksisissa jouluhymneissä.
Joulukanonin ”Kristus syntyy, kiittäkää! Kristus taivaasta vastaanottakaa” on kirjoittanut syyrialainen piispa Kosmas. Hän palveli 700-luvulla Palestiinassa nykyisen Gazan kaupungin piispana.
Pyhän Kosmaksen joulukanonissa Jumalan syntymää ihmiseksi ja Jumalansynnyttäjän roolia siinä kuvataan Vanhan testamentin ennusmerkkien välityksellä: ”Palamaton pensas kuvasi muinoin Neitseen pyhitettyä kohtua”; ”Kastetta synnyttävä pätsi oli tavattoman ihmeen esikuvana, sillä se ei polttanut sisäänsä heitettyjä nuorukaisia. Niin jumaluuden tulikaan ei polttanut Neitsyttä”; ”Minä näen oudon ja ihmeellisen salaisuuden: näen luolan taivaana ja Neitseen kerubien istuimena”.
Jumalansynnyttäjän kunnioitus on erityisellä sijalla ortodoksisessa kirkossa. Tässäkin liturgiassa kohotetaan heti ehtoollislahjojen siunaamisen jälkeen ylistys ”erityisesti pyhimmän, puhtaimman, siunatuimman, kunniallisen Valtiattaremme, Jumalansynnyttäjän, ainaisen neitseen Marian puolesta”.
Jumalansynnyttäjän kunnioitus on apostolisen kirkon perintöä. Vanhin Marialle kirjoitettu hymni lauletaan edelleen kaikissa suuren paaston ehtoopalveluksissa.
Tätä latinaksi 200-luvulla kirjoitettua troparia lauletaan myös ahkerasti ortodoksisissa kerhoissa ja tiistaiseuroissa. ”Sinun armosi suojaan me kiiruhdamme oi Jumalanäiti Neitsyt. Älä ylenkatso rukouksiamme, vaan päästä meidät vaaroista, sinä ainoa puhdas ja siunattu.”
Keskiajalta ovat myös kaikissa ortodoksisissa jumalanpalveluksissa toistettavat rukoushuokaukset ”Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät” ja ”Me ylistämme sinua, joka olet kerubeja kunnioitettavampi ja serafeja verrattomasti jalompi, sinua, puhdas Neitsyt, Sanan synnyttäjä, sinua, totinen Jumalansynnyttäjä!”.
Jumalansynnyttäjän keskeisen roolin hyväksyminen ei ole ollut Suomessa aina helppoa. Neitsyt Mariasta puhuminen leimattiin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten ekumeenisesti ongelmalliseksi, koska puhdasoppisuuden hengessä pelastus määriteltiin mielellään vain yksin Jumalan armosta tapahtuvaksi.
Voidaan jopa sanoa, että yhdenmukaisuuden hengessä Mariasta voitiin hyväksyä kristittyjen kesken vain pienin yhteinen nimittäjä ja näin Jumalanäidille kelpasi vain välittäjän rooli. Mariologiaa pidettiin pitkään lähes harhaoppina, johon kehotettiin soveltamaan Timoteuksen kirjeen ohjetta: ”Hylkää jumalattomat ja joutavat tarut” (1. Tim.4:7).
Kristittyjen välisen yhteistyön ekumenian kautta Maria on tullut lähemmäksi myös muita kuin ortodokseja.
Yksi tärkeä osa Jumalansynnyttäjän kunnioituksen kasvamista oli akatistos-runon julkaiseminen 1970-luvulla suomen kielellä. Tuossa tekstissä Maria esitellään runollisin ja äitiyden kauneutta ylistävin termein: ”Iloitse katoamattomuuden kukka, iloitse itsehillinnän kruunu; Iloitse neitseittein viisas kasvattaja, iloitse pyhien sielujen morsiusneito; Iloitse ruumiini parannus, iloitse sieluni pelastus; Iloitse morsian aviota tuntematon”.
Näiden tekstien avulla ortodoksisesta Mariologiasta avautui sellaista runollista kauneutta, joka kertoo sen, ettei ortodoksinen kirkko ole dogmatisoinut Jumalansynnyttäjää vaan ainoastaan pukenut runoiksi sen, mitä hänestä on vanhan kirkon perinteistä vastaanotettu.
Tänään toisena joulupäivänä, eilen syntyneen Jumalan Pojan äidin juhlana kirkko esittelee meille Marian ihmisyyden esimerkkinä.
1300-luvulla elänyt maallikkoteologi Nikolas Kabasilas kuvaa Mariaa näin: ”Silloin kun Jumala uudistaakseen ihmiskunnan katsoi hyväksi syntyä maailmaan ainosyntyisenä Poikana ja toisena Aadamina, teki Hän Neitseestä tämän suunnitelmansa toteuttajan. Jumala lausui tämän tärkeän päätöksen ja Neitsyt sen vahvisti. Jumalan, Sanan, ihmiseksi syntyminen ei ollut vain Isän, Pojan ja Hengen työtä. Se oli myös työ, jonka aikaansai Neitseen tahto ja usko”.
Jumalansynnyttäjä on myös esimerkki todellisesta opetuslapsesta. Maria oli poikansa Jeesuksen ristin äärellä yhdessä ”rakkaimman opetuslapsen” kanssa. Tuo ristiinnaulitun vieressä ollut rakkain opetuslapsi kuvaa meitä, Jumalan kirkkoa, jonka Jeesus antoi Äitinsä suojelukseen: ”Tämä on äitisi!" Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä” (Luuk 19:25–27).
”Iloitse, Kuninkaan ja Jumalan elävä kaupunki! Sillä Sinussa Kristus toteutti pelastuksen. Gabrielin kanssa me veisuin ylistämme Sinua ja paimenten kanssa huudamme Sinulle: Oi Jumalansynnyttäjä, rukoile Sinusta syntynyttä pelastamaan meidät” (Andreas Jerusalemilaisen kiitosstikiira joulun aamupalveluksessa, 4. sävelmä).
26.12.2017
