Olet täällä

Saarna toisena helluntainjälkeisenä sunnuntaina Jyväskylässä

On toinen helluntaijuhlan jälkeinen sunnuntai. Kuulimme Matteuksen evankeliumista (Matt. 4:18–23) kertomuksen ensimmäisten opetuslasten kutsumisesta.

Matteuksen evankeliumien lukeminen aloitettiin Pyhän Hengen päivänä eli maanantaina helluntaijuhlan jälkeen. Luemme Matteuksen evankeliumeja liturgioissa syyskuun alkuun asti.

Tänään kuulemassamme Matteuksen neljännessä luvussa kerrotut tapahtumat sattuvat aikaan, jolloin Jeesus on juuri täyttänyt 30 vuotta ja on aloittamassa julkista toimintaansa. Hän on tullut Galileaan.

Kertomus opetuslasten kutsumisesta on Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa samanlainen. Luukas kertoo tapahtuman toisin (Luuk. 5:1–11).

Luukkaan evankeliumissa ensimmäisten opetuslasten kutsumiseen liittyy Pietarin tunnustus ”Herra! Minä olen syntinen mies” ja Jeesuksen vakuutus ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja”.

Myös tänään kuultu Matteuksen evankeliumin kertomus ensimmäisten opetuslasten kutsumisesta on täynnä rikasta symboliikkaa.

Mihin Kristus tarvitsi avustajia? Eikö Hän olisi Jumalana voinut toimia yksin?

Ei. Jumala toimii yhdessä ihmisen kanssa. Samalla tavoin kuin lapsiaan rakastava isä, myös Jumala haluaa opastaa ihmislapsiaan. Tätä on Jumalan ja ihmisen välinen synergia.

Galileanjärvi oli tunnettu myrskyistään. Se symboloi maailmaa, jossa oktoehoksen sunnuntaikanonin mukaan jokainen meistä on ”maallisten huolten aallokossa heittelehtien ja matkatovereinani olevien syntien alla hukkumaisillani” (7. sävelmän VI irmossi).

Myös kalastajien ammattiin liittyy symboliikka. He ovat niitä, jotka kalastavat ihmisiä hyvän sanoman kuulemiseen.

Kristuksen neljä ensimmäistä opetuslasta, Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes, eivät olleet rikkaita tai oppineita. He olivat artisaaneja, kalamiehiä. Tästä syystä apostolien puhe ei ollut oman viisauden esilletuomista tai sen välittämistä, vaan Jumalan heihin istuttamia sanoja Pyhän Hengen voimassa.

Kalastajat ja ensimmäiset opetuslapset ovat niitä, joista Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin seuraavassa luvussa: ”Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan” (Matt. 5:8).

Ensimmäiset apostolit olivat Kristukselle veljiä ja kanssakulkijoita. ”Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä” (Matt. 23:8) sanoo Kristus heille.

Kristuksen seuraaminen ei ole biologinen perintö tai heimoveljeyttä. Se on yhteyttä uskossa.

Opetuslasten siviilisääty oli sekin moninainen. Pietari oli naimisissa ja hänellä oli lapsia, niin myös Andreas.

Jaakob ja Johannes olivat puolestaan naimattomia miehiä. Myös tämä kertoo, että kirkossa on kaikille paikkansa.

Kirkon monietnisyydestä kertoo sekin, että galilealaiset olivat langenneen pohjoisen kansojen asukkaita, joita Jeesus tuli kutsumaan pelastukseen.

Opetuslapset olivat Jeesukseen tutustumisen jälkeenkin tavallisia ihmisiä. He epäonnistuivat ja lankesivat.

Lausetta ”he jättivät heti veneen ja isänsä ja lähtivät seuraamaan Jeesusta” (Matt. 4:22) ei pidä ymmärtää romanttisesti merkkinä siitä, että apostoleista olisi tullut joku virheetön pappis- tai sääntökunta.

Apostoleista tuli evankeliumin kuulemisen ja kirkon kuuntelemisen koulun oppilaita.

Tuossa koulussa myös me olemme edelleen, Pyhän Hengen kirkossa, jossa kaikki kasvavat yhdessä keskinäisessä synergiassa kuten ensin kutsutut apostolitkin.

18.6.2017

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi