Saarna suuren perjantain ehtoopalveluksessa Kuopiossa
Aloitimme suuren viikon maanantaina Matteuksen evankeliumin 24. luvun lukemisella.
Kuulimme silloin Jeesuksen ennustuksen meitä kohtaavista vaikeuksista: maanjäristyksistä, nälänhädästä, sodista, vääristä profeetoista.
Kaikki Jeesuksen ennustukset koettelemuksista ovat käyneet toteen.
Suurella viikolla Kristuksen kirkko tekee sitä, mitä se on tehnyt ensimmäisestä pääsiäisestä lähtien.
Kaikkien vaikeuksien keskellä kirkkomme on vuosisadasta toiseen kertonut sen, mihin suuren maanantain evankeliumikin päättyi: "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa" (Matt 24:35).
Pyhä isämme Johannes Krysostomos sanoo ensimmäiseen Mooseksen kirjaan kirjoittamassaan homiliassa näin:
"Tätä viikkoa kutsutaan suureksi, koska tällä viikolla kerran rikottiin pitkään kestänyt paholaisen voima, kukistettiin ja riisuttiin aseista kuolema, voitettiin synnin kirous ja valta, avattiin jälleen paratiisi ja taivas laskeutui maan päälle. Ihmiset tulivat yhdeksi enkeleiden kanssa, sillä Jumala nöyrtyi ja yhdisti maan ja taivaan".
Tänään suurena perjantaina, Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen pyhien ja pelastavaisten kärsimysten muistopäivänä, on ristin pääsiäinen.
Saaton aikana kannettiin alttariin evankeliumikirja, joka symboloi itse kärsimyksiin kulkevaa Kristusta.
Kuulimme silloin laulettavan:
" Hän, joka päästi Aadamin vapaaksi kirouksesta, sidotaan; joka itse tutkii sydämet ja sisimmäiset, laittomasti tutkitaan; joka on sulkenut syvyyden, suljetaan vankilaan; Pilatuksen edessä seisoo Hän, jonka edessä taivaalliset voimat vavisten seisovat. Luoja saa iskuja luodun kädestä. Ristin puuhun tuomitaan se, joka itse tuomitsee eläviä ja kuolleita. Hautaan kätketään helvetin hävittäjä. Oi kärsivällinen Herra, Sinä kaikki laupiaasti kannat ja pelastat kaikki ihmiset kirouksesta. Kunnia olkoon Sinulle!"
Saaton jälkeen kuulimme prokimenissa vavahduttavat sanat Matteuksen evankeliumista: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Matt.27:46).
Miksi Jeesus huusi näin, vaikka toisaalla Hän vakuuttaa: "Tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani" (Joh. 16:32).
Pyhän Gregorios Teologin mukaan sanat "miksi minut hylkäsit" olivat ensimmäisen ihmisen Aadamin ja kaikkien paratiisista karkotettujen epätoivonhuuto.
Kristus huusi nuo sanat, koska Hän tahtoi, että kuolema ei tunnistaisi sitä, jonka se kohta otti vastaan.
Tämän suuren perjantain ehtoopalveluksen puoliväli on kohta, jossa siirrymme Kristuksen kärsimysten muistelemisesta ristinkuoleman mysteerin meditointiin.
Pian kuulemme virrelmästikiirat, joiden liitelauselmissa kuuluvat sunnuntain prokimenipsalmin sanat "Herra on Kuningas, Hän on pukenut itsensä korkeudella", "niin pysyy maan piiri lujana se ei horju" (Ps. 93).
Jokainen stikiira päättyy huudahdukseen: "Kunnia olkoon alentumisellesi, oi ihmisiä rakastava!"
Tästä lähtien jumalanpalveluksissa on koko ajan yhä enemmän sunnuntain vigilioista tuttuja elementtejä.
Ne kaikki avaavat meidät ymmärtämään ortodoksisen ristin pääsiäisen syvyyden.
Elämme nyt hetkiä, jolloin esimerkillinen ja kunniallinen Joosef, arvossa pidetty neuvoston jäsen, "joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa, rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista" (Mark.15:43).
Suuri perjantai on päättymässä Kristuksen hautaamiseen.
Nyt valmistaudumme lähtemään yhdessä kunniallisen Joosefin kanssa ja laulamme hänen kanssaan veisua kuoleman voittajalle:
"Mihin liinavaatteeseen käärin Sinut? Millä käsillä voin koskea Sinun puhtaaseen ruumiiseesi? Mitkä veisut osaan veisata Sinun kuolemallesi, oi armollinen Herra? Ylistän kärsimyksiäsi, veisuilla kiitän hautaustasi sekä ylösnousemistasi huutaen: Herra, kunnia olkoon Sinulle!"
3.4.2015
