Saarna samarialaisnaisen sunnuntaina Kuopiossa
Jeesuksen kohtaaminen samarialaisnaisen kanssa kerrotaan Johanneksen evankeliumin neljännessä luvussa.
Naisen kotiseutu Samaria sijaitsee Vanhan testamentin Israelin vanhan pääkaupungin Sikemin, Rooman valtakunnan Neapoliksen, ympärillä.
Kuningas Salomonin kuoleman jälkeen tuo alue jaettiin kahden kilpailevan kuningaskunnan Juudan ja Samarian kesken. Juudan pääkaupunki oli Jerusalem.
Tästä syystä evankeliumeissa Samariaa ja sen asukkaita kuvataan tavallisesti pääkaupungin Jerusalemin asukkaiden ylenkatsomina.
Samaria on nykyään palestiinalaisaluetta. Raamatun ja kirkon historian kannalta monia merkittäviä pyhiä paikkoja sisältävä nykyinen Nablus on historiallisesti Israelin toinen, mutta valitettavasi unohdettu pääkaupunki.
Samaria on myös pyhien aluetta. Heistä viimeisimpiä on uusmarttyyri Filomenos Hasapis (1913–1979), Jaakobin kaivon luostarin igumeni. Filomenos surmattiin kirkossaan ehtoopalveluksen yhteydessä 29. marraskuuta 1979.
Kolmekymmentä vuotta kuoleman jälkeen Jerusalemin patriarkaatti kanonisoi marttyyri Filomenoksen.
Samarialaisnaisen Vapahtajalle esittämä kysymys ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” (Joh. 4:9) tuo todeksi profeetta Jesajan ennustuksen: ”Minä olen kyllä ollut lähellä, mutta he eivät ole minua etsineet, olen ollut läsnä, mutta he eivät ole minua kyselleet” (Jes. 65:1).
Samarialaisnaisen kysymyksen jälkeen kuullaan Sykarin kaupungin kaivolla Jeesuksen sanat, joihin tiivistyy tämän pääsiäisen juhlakauden loppuosan teema: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä” (Joh 4:10).
Viime keskiviikkona alkanut pääsiäiskauden keskijuhla ja tämä juhlakauden neljäs sunnuntai on omistettu teemalle elävästä vedestä.
Päivän iikossiveisussa kerrotaan elävän veden ihmeestä näin: ”Kuunnelkaamme Samariassa tapahtuneita kunniallisia salaisuuksia, joita Johannes meille opettaa: Herra puhuu naiselle ja pyysi vettä, hän joka on koonnut vedet ja hallitsee yhdessä Isän ja Hengen kanssa. Hän, aina ylistettävä, tuli etsimään kuvakseen luomaansa ihmistä.”
Jumala on etsinyt aina luomaansa ihmistä lähelleen. Lopulta Hän tuli etsimään meitä yhtenä meistä ihmisistä. Me emme kuitenkaan Häntä tunteneet.
Juuri tähän viittaavat Jesajan sanat ”Minä olen kyllä ollut lähellä, mutta he eivät ole minua etsineet, olen ollut läsnä, mutta he eivät ole minua kyselleet”.
Evankeliumi samarialaisnaisesta, tuosta uskovan kansan ylenkatsomasta, on ollut miljoonille ihmisille toivon – elävän veden – lähde.
Viesti kaikille varatusta pelastuksesta on antanut toivoa toivottomille, lohduttanut orpoja, vahvistanut vankeja.
Tästä kertoi vanhus Simeon, joka näki Vapahtajan Jerusalemin temppelissä: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille” (Luuk. 2:30–32).
Tätä viestiä elävästä ja uudistavasta Hengen vuodattamasta vedestä kirkko on kutsuttu tuomaan maailmaan.
Siitä puhuu myös tämän pääsiäiskauden keskijuhlan valovirrelmä:
”Sinä, oi ihmisiä rakastava, tulit juhlan puolivälissä temppeliin ja sanoit: ”Tulkaa luokseni, te janoavat, ja ammentakaa elämää kumpuavaa vettä. Sen kautta te kaikki saatte nauttia armon ihanuudesta ja kuolemattomasta elämästä” (Keskijuhlan eksapostilario, 2. sävelmä).
14.5.2017
