Saarna Sakkeuksen sunnuntaina Joensuussa
Teofaniajuhlaa seuraavana sunnuntaina luetaan Matteuksen evankeliumista (Matt. 4:12–17) kohta, joka kertoo Jeesuksen siirtymisestä pois kotiseudultaan profeetalliseen opetustyöhön Galileassa.
Evankeliumi päättyy lauseeseen, jossa on tiivistettynä koko ilosanoman opetus: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!”
”Taivasten valtakunta on tullut”. Tuohon lauseeseen sisältyvä mahdollisuus valintaan löytyy kaikista evankeliumin vertauksista: se on palvelijoille annetuissa talenteissa (Matt. 25:14–30) ja viinitarhan työmiehille uskotussa vastuussa (Matt. 20:1–16).
Pyhällä isällämme Johannes Krysostomoksella on Matteuksen evankeliumin homilioissa kymmeniä tekstejä taivasten valtakunnasta.
Taivasten valtakunnan salaisuus on myös ortodoksisten rukoustemme keskiössä.
Tässäkin liturgiassa pyydämme, että tulisimme kelvollisiksi ”puhtain omintunnoin osallistumaan pyhän ja hengellisen aterian taivaallisista, peljättävistä salaisuuksista. Pyydämme tätä osallisuutta siihen asti, jolloin ”Hän on saattanut meidät taivaaseen ja on lahjoittanut meille tulevan valtakunnan”.
Valitsemmeko taivasten valtakunnan arvot vai tämän maailman totuuden?
Apostoli Johannes Teologi kertoo, mitä on maailman totuus: ”Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti” (1. Joh 2:16).
Jos valitsemme taivasten valtakunnan, olemme maailmassa kuin korinttilaiskirjeessä mainittu hapate, joka hapattaa uuden taikinan ”vilpittömyydessä ja totuudessa” (1. Kor. 5:7–8).
Ortodokseina uskomme, että taivasten valtakunnan salaisuus löytyy kirkon opetuksesta.
Olemme pian siirtymässä kirkkovuodessa kohti intensiivistä opetusjaksoa taivasten valtakunnan salaisuudesta. Tuohon hengelliseen korkeakouluun aloitamme valmistautumisen viikon kuluttua, jolloin pyydämme: ”Synninkatumuksen ovet avaa minulle, oi Elämänantaja”.
Päivän toinen evankeliumi (Luuk. 19:1–10) on ensimmäinen merkki lähestyvästä suuresta paastosta.
Luukkaan evankeliumin kertomus Jeesuksen ja Sakkeuksen tapaamisesta kuullaan tänä vuonna poikkeuksellisen varhain. Tavallisesti Sakkeuksen sunnuntaita vietetään Kristuksen temppeliintuomisen juhla-aikana.
Tänä vuonna, varhaisesta pääsiäisestä johtuen, vietämme Sakkeuksen sunnuntaita kolme viikkoa ennen Herramme temppeliintuomisen juhlaa
Monet kirkon opettajat vertaavat temppeliintuomisen juhlan vanhus Simeonia ja tämän päivän evankeliumissa esiteltyä Sakkeusta.
Vanhus Simeon tapasi Vapahtajan viimeisen kerran, tullimies Sakkeus ensimmäistä kertaa. Molemmille kohtaaminen oli kuitenkin ainutkertainen: yhdelle koko elämän kestäneen odotuksen täyttymys, toiselle loppuelämän mittainen totaalinen elämänmuutos.
Elämänmuutoksen tehnyt Sakkeus on samanlainen hahmo kuin Vanhan testamentin aikana oikealle tielle lähteneet ihmiset.
Sakkeus on samanlainen kuin Hesekielin kirjassa mainittu ”vanhurskas mies, joka tekee niin kuin oikein ja hyvin on” (Hes. 18:5), psalmin 37 vanhurskas, ”jonka suu puhuu viisautta ja kielensä kertoo, mikä on oikein” (Ps. 37:30) tai Sanalaskujen ”oikeamielinen, joka ymmärtää köyhää” (Sanal. 29:7).
”Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen."
Ihmisten ”syntiseksi” nimittämää Sakkeusta voidaan myös pitää samanlaisena Jeesuksen ystävänä kuin syntistä naista tai viisasta ryöväriä.
Sakkeus tapaa Herran ensimmäisen kerran ja Vapahtaja lausuu: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi”.
Ensimmäinen vai viimeinen tapaaminen? Jokainen ensimmäinen kohtaaminen voi olla myös viimeinen.
Temppeliintuomisen juhlan kontakissa laulamme: ”Sinä Simeonin kädet siunasit hänen ansionsa mukaan ja meitä kiiruhdit nyt pelastamaan”. Jokainen kohtaaminen on nyt ja siksi ainutkertainen.
Näin ymmärsi myös Sakkeus ja tunnusti: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.”
Aloitamme tänään suureen paastoon johtavat kohtaamiset, joista jokainen antaa esimerkin elämän muutokseen. Tänään kohtaamme Sakkeuksen, viikon kuluttua publikaanin ja fariseuksen, sitten tuhlaajapojan ja viimeisen tuomion.
Saavumme lopulta kuukauden kuluttua sovintosunnuntaihin ja paaston alkuun. Se on paitsi ihmisten keskinäisen anteeksiannon päivä myös Jumalan meille kaikille lahjoittaman synneistä vapahduksen päivä.
Sovintosunnuntaina aloitamme esi-isämme Aadamin tavoin sydämissämme matkan paratiisin ulkopuolella, jonne meidät pääsiäisenä hakee takaisin itse ylösnoussut Kristus Vapahtaja.
Toivoon ylösnousseen paluusta päättyy myös tämänpäiväinen evankeliumi: ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan”.
10.1.2016
