Olet täällä

Saarna rovasti Heikki Makkosen hautauspalveluksessa Rautalammilla

”Viisauden antaja ja hyvyyden jakaja vuodattaa jumalallista vettä iankaikkisesta lähteestä ja kutsuu: Tulkaa minun tyköni, te janoavat, ja ammentakaa elämän vettä, niin jumalalliset armolahjojen virrat kumpuavat teidän sisimmästänne.”

Nämä tämän päivän, halvaantuneen viikon lauantain, stikiiran sanat on kuin kirjoitettu sinulle Kristuksessa rakas kanssapalvelijamme rovasti Heikki.

Tänään sinä lähdet rukoustemme saattelemana Hänen luokseen, jonka kutsua ”Tulkaa minun tyköni” olet saanut Kristuksen viinitarhassa toistaa vuosikymmenien ajan.

Tänään sinä olet saanut kutsun ja tunnet, kuinka Herra täyttää lupauksensa uskolliselle palvelijalleen: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt” (Matt. 11:28–30).

Muistelmateoksessasi kerrot elämäntiestäsi Suojärven Moisseinvaaralta Sotkamoon, Karstulaan, Lieksaan, Kirkkonummen Humaljärvelle, Kuopioon, Jyväskylään, Joensuuhun ja Espanjaan.

Kirjassasi on sitaatti vanhasta roomalaisesta viisaudesta ”työ tekijäänsä neuvoo”. Latinankieliseen lauseeseen sisältyy myös ajatus siitä, miten jokainen työtä tekevä muokkaa samalla omaa elämänkohtaloaan (Homo faber suae quisque fortunae).

Tämän sinä kanssapalvelijamme isä Heikki sait kirkon palvelijana nähdä erityisen selvästi.

Kristuksen viinitarhassa työskenteleville ei ole koskaan luvattu helppoa tietä.

Paavali ja Barnabas rohkaisivat Antiokiassa opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: "Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta." Kullekin seurakunnalle he valitsivat vanhimmat, ja rukoiltuaan ja paastottuaan he jättivät opetuslapset Herran turviin, hänen, johon nämä nyt uskoivat" (Ap.t. 14:22–23).

Ortodoksiseen kirkkoon on monta tietä.

Monet meistä ovat saaneet vanhemmiltaan ortodoksisen perinnön, jonka yhteydessä olemme jatkaneet omaa elämäämme.

Joku on etsinyt totuutta aikuisena ja löytänyt sen ortodoksisuudesta.

Eräät ovat kääntyneet ortodoksiksi jonkun ihmisen esimerkin voimasta.

On myös niitä, jotka ovat kokeneet voimakkaan sisäisen kohtaamisen Jumalan kanssa kuten Paavali tiellä Damaskokseen.

Sinä, Kristuksessa rakas rovasti Heikki, kuulut niihin, jotka ovat perineet ortodoksisuuden vanhemmiltaan.

Pitkä kokemuksesi kirkon palvelijana, arkkipiispan diakonina, kirkkoherrana ja teologien kouluttajana jättää meille tärkeän perinnön.

Myös me, kanssapalvelijasi, uskomme, että viisauteen ”työ tekijäänsä neuvoo” sisältyy ortodoksisessa perinteessä ajatus nimenomaan kirkko-äidin lempeästä ohjauksesta.

Tämän kokemuksen myötä ymmärrämme, että tärkeämpää kuin se, miten me voimme muuttaa kirkkoa, on se, miten annamme kirkon muuttaa meitä.  

Jätät isä Heikki meille elämälläsi perinnöksi tessalonikalaiskirjeessä mainitun apostolisen ohjeen: ”seurasitte meidän esimerkkiämme, niin, itse Herran esimerkkiä” (1. Tess. 1:6) ja siirryt nyt ylösnousseen Vapahtajan kasvojen eteen kiittäen:

”Nyt minä saavutin levon ja löysin suuren virvoituksen vaivoista, sillä minä läksin pois katoavaisuudesta ja siirryin elämään. Herra, kunnia olkoon Sinulle.”

23.4.2016

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi