Saarna rovasti Feodor Iltolan hautauspalveluksessa Jyväskylässä

”Minä olen sanomattoman kunniasi kuva, vaikka kannankin synnintekojeni haavoja. Ole, oi Herra laupias luodullesi ja puhdista minut armollasi. Anna minulle toivottu isänmaa ja tee minut taas paratiisin asukkaaksi”.

Nämä hautauspalveluksen lohduttavat sanat kuvaavat kauniisti ortodoksisen kirkkomme ihmiskuvaa.

Myös Kristuksessa kuolonuneen nukkunut rovasti Feodor, jota olemme tänään saattamassa hänen viimeisellä maanpäällisellä matkallaan, on kanssamme yhdessä kirkastuneitten pyhien kanssa Jumalan sanomattoman kunnian kuva.

”Kunnian kuva” ja ”synninteon haavat”. Nämä kaksi sanaparia kuvaavat hyvin ortodoksisen kirkon käsitystä ihmisen ja Jumalan suhteesta.

Tuo suhde on ystävyyttä, jossa Kunnian Kuningas ei ole vain etäinen tuomari, vaan myös ihmistä rakastava ystävä.

Hautausveisussa mainitut synninteon haavat ovat rukouksen kreikkalaisen alkutekstin mukaan todellakin vain stigmoja, samanlaisia haavoja, sivalluksia tai jälkiä, joita meidän Herramme kantoi maan päällä.

Kuten haavat parannetaan, niin myös synninteot pyyhitään.

Tässä luottamuksessa me saatamme tänään myös rovasti Feodoria hänen viimeisellä matkallaan.

Tämä maailma on meidän väliaikainen kotimme, josta jatkamme kerran matkaa todelliseen kotiimme taivaassa.

Siellä ylösnoussut Jeesus muuttaa myös meidän ruumiimme hänen kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi. Silloin saamme vastaanottaa taivaallisen voittoseppeleen, stefanoksen, joka kuvaa voiton ohella iloa.

Apostoli Paavali kirjoittaa filippiläisille: ”Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil 4:4–7).

Rovasti Feodor jättää meille perinnöksi Herran armolahjoista muun muassa ilon ja leikkisyyden.

Ne säteilkööt meidän kaikkien elämässä muistona Kristuksessa rakkaasta rovasti Feodorista, joka lähtee tänään kotiin.

Isä Feodor rukoilee nyt kanssamme: ”Nyt minä saavutin levon ja löysin suuren virvoituksen vaivoista, sillä minä lähdin pois katoavaisuudesta ja siirryin elämään. Herra, kunnia olkoon Sinulle”. Aamen.

27.8.2010